Tänään hurruutimme junalla Helsinkiin ihmisvilinää ihmettelemään. Fanni ja Frida jäivät kotiin koisimaan, ja uskoisin, että arvostivat tätä ratkaisua. Flaksi kävi tutustumassa pääkaupunkiin ja Suomenlinnaan.
Menomatka sujui hienosti. Paluumatkalla oli vielä astetta rennompi meininki. ;) Ensimmäinen kuva menomatkalta ja kaksi muuta paluumatkalta. Tuo Annen antama Kehu-lelu on muuten ihan Flaksin suosikki!
Naksutintreenailu tuossa pienessä puistossa muutaman ihmisen ohikulkiessa sujui loistavasti. ;) Turistin leikkiminen sujui hienosti myös. Tapasimmepa sattumalta Päikin ja Emiliankin matkalla, Emilia oli kuulemma tunnistanut koiran. :)
Kun junamatkustaminen ei stressanut niin miksipä sitten lauttamatkailu olisi niin tehnyt.
Flaksi tahtoisi moikata kaikkia kulkijoita, siihen pitää panostaa, että kaikkia ei moikata. Mutta onhan se aika siistiä, kun täysin tuntemattoman naisen kysyessä rautatieasemalla saisiko hän pitää pentua sylissä, voi toisen nakata huoletta uuteen syliin. Nainen muuten kiitteli kovasti, ja sanoi saaneensa energiaa tuosta hetkestä. Ihasteli Flaksia vielä Järvenpäässä kun jäätiin samalla pysäkillä junasta poiskin.
Suomenlinnassa nautiskelimme pienen hetken merimaisemasta ja eväistä auringossa, ja sitten siirryimme varjopaikkaan, joka oli sopivampi paikka sekä minulle että Flaksille.
Puun varjossa meinasi tuulessa olla jopa hetkittäin kylmä, vaikka hellesää olikin. Vaikka aurinkorasvaa oli, niin nenä ja käsivarret punoittaa, hupsansaa. Varjossa Flaksi veteli sikeitä ja minä luin vähän kirjaa. Tällä hetkellä käsissä Virpi Hämeen-Anttilan Muistan Sinut Amanda. Teemu taisi lähinnä katsella maisemia ja kukkia.
Tulomatkan tapaan paluumatkallakin Flaksi oli lasten rapsutettavana, ja oli kyllä jo selvästi väsynyt retkeilijä. Niinpä laukussa sujui matka kohti rautatieasemaa.
Flaksin kanssa on helppo kulkea. On se niin rento tyyppi!
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti