Pyöräilyä, kotoilua, löhöilyä, talkoilua, ajelua, mökkeilyä, treenailua, kisailua...

Viimeiseen kolmeentoista päivään on mahtunut monenlaista ohjelmaa. Isäntä pyöräili, emäntä kotoili koirien kanssa. Käytiin treenailemassa, lenkkeiltiin ja hengailtiin kotona. Jotain pientä tehtiin yhdessä pihassa, ihan en vakuuttunut koirien talkootyön osuudesta. Kuoppia kukkapenkissä ja mullat terassilla. ;) Roope toimi ansiokkaasti vahtikoirana, se olikin tosi väsyttävää puuhaa. Säät suosivat, vain yksi päivä oli sateinen. Kävinpä Flaksin kanssa kaksistaan kisaamassakin. Se se vasta jännää oli. Kaksi hyllyä tehtiin, mutta oli molemmissa radoissa hienoa irtoamista myöhässä tulleiden ohjeiden aiheuttaman pomppimisen lisäksi.

Isäntä palasi pyöräretkeltä ehjänä, pyörä ei. Pyöräretken päätteeksi mökkeiltiin Laukaassa. Sää oli sadepainotteista, mutta oli niitä poutaisiakin hetkiä.  Koirat nauttivat lepäilystä ja pulikoinnista.

Laukaasta siirryttiin Mäntyharjulle majoitukseen ja Mikkeliin kisaamaan. Rantakylässä vietimme lauantaina koko pitkän päivän ja sunnuntainakin melko ansiokkaasti aikaa. Roope pääsi kurvailemaan yhden hyppärin verran. Ihan turhaan jännitin, että jätkä ei pysyisi omalla kentällä ja minun kanssa työssä. Hienosti pysyy. Mutta noin jähmeää ei saa olla ohjaajan liike, muuten homma ei kyllä pelitä. ;) Kivaa oli silti! Sitten saatiinkin lukea kirjoja useampi tunti ennen kolmosluokan kisoja ja Fridan ja Flaksin startteja. Fridan ensimmäinen rata osoitti, että ohjaajan pitää treenata pakkovalsseja, ja koko viikonlopun radat, että Fridan pitää muistutella keppien suoritus mieleensä. Voi luoja paratkoon, oli spontaani ohjaajan kommentti toisella radalla.  Kolmannella radalla oli taas ne supervaikeat kepit, ja keinulta tultiin ihan sikana. Sunnuntain ekalla radalla kepit onnistuivat, mutta muuta pientä sattumaa osui matkan varrelle, kuten rengas, jota ei vissiin ole aina pakko hypätä. ;) Toisella radalla otettiinkin taas keppivirhe, ja ohitettiin tällä kertaa muuri. Viimeisellä radalla kepit onnistuivat, mutta puomin kontakti oli liian lennokas, ja ohjaajan myöhästymisen takia matkalla kutsui myös väärä putken pää. Reissusta muistojen arkkuun jäi siis kokemusta ja hassuja lausuntoja.


Flaksin hyppärin lähtö oli tosi vaikea, ja radalla tulikin hieman mutkia matkaan. Toisen radan lähtö oli vielä haastavampi, mutta rata oli lopulta nollarata, vaikka aikatasoitusta ennen A:ta olevan hypyn tanssiaskelissa tulikin annettua. Silti toinen agiserti. Kolmannen radan lähtö oli päivän paras, ja niin oli puomikin. Harmillinen kielto yhdeltä hypyltä, muuten hyvä rata. Sunnuntain ensimmäisen radan lähtö oli taas ihan kaaosta. Saatiin myös treenilistalle lähdön lisäksi muitakin asioita, A:lta ja keinulta käännökset. Toisen radan lähtö olikin jo melko hyvä, ja itse ratakin. Harmillisesti Flaksi kuitenkin pyörähti yhdestä putkesta pois hyllyn arvoisesti. Flaksi päätti viikonlopun kisaurakan hienoon ja vauhdikkaaseen (kaikkien kokoluokkien nopein aika) rataan, mutta muurin palikka tuli alas. Ensi viikonloppuna ei kisata, mutta seuraavana sitten taas lisää! :)

Alkuviikon aikana pihavajojen kattoja on entrattu, kyllä nyt kelpaa. Kiitos iskä ja äiti!

Agirodun radat

Teemun ja Jyrän viikonlopun viimeinen rata, "Puhu sille!"

Teemun ja Flaksin viikonlopun viimeinen rata, Flaksi liukastuu A:n jälkeen eikä ponnistus hypylle onnistu

Minun ja Fridan viikonlopun viimeinen hassuttelu

Teemun ja Flaksin AVO-SM finaalirata, vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Minun ja Fridan karsintayritys

Teemun ja Jyrän karsintayritys

Teemu ja Flaksi, agiradalta 10

Teemu ja Jyrä, kun putki on tosi kiva :)

Viimeinen Agirotu koettu Mikkelissä

Yksi agilitytapahtuma tuli tiensä päähän, näillä näkymin viimeinen Agirotu kisattiin Mikkelissä viime viikonloppuna. Siellä oltiin mekin, tietysti! Ollaan oltu tapahtumassa mukana jo vuodesta 2007, silloin taidettiin kisata kaatosateessa Vöyrillä, jos en ihan väärin muista. Mikkelin raviradalla sää suosi. Ei ollut liian kuuma, mutta lämmintä ja aurinkoista.

Menestystä ei meidän tiimille tällä kertaa tullut, mutta mukavaa oli. Paljon tuttuja, rentoa kisaamista ja paljon hyviä pätkiä. Fridan kanssa meille tuli melko typeriä keppivirheitä ja ohjaajan sössimisiä, Flaksi kävi tosi kovilla kierroksilla ja hieman liukasteli kaasutellessaan luonnonnurmella, rimoja tuli alas. Jyrä puolestaan juoksi ilon kautta putkeen ja putkeen ja putkeen. :) Koko porukalle jäi kuitenkin kisoista hyvä mieli, ja päällimmäisenä mielessä oli onnistuneet jutut. Flaksi juoksi myös ihan vertailukelpoisia aikoja kolmosten kisoissa, mikä oli myös mukava huomio. Sunnuntain joukkuekisoissa emme tällä kertaa olleet lainkaan mukana. Teemu lähti nimittäin maanantaina heti aamusta Antti-enon kanssa pyöräretkelle Oulusta (siitä tarinaan Enonpeesissä-blogissa), ja sunnuntaina matkasimme Flaksin ja Fannin kanssa isäntää sinne viemään. Frida jäi Mäntyharjulle Roopen seuraksi.

Mäntyharjussa olemme yöpyneet ja nauttineet palvelusta. ;) Kiitos äiti ja iskä! Kauniissa säässä oli mukava käydä myös kävelyllä Nurmaanjoen maisemissa.

 Oulusta saapujia vastaanotti iloinen ja vauhdikas parivaljakko. Kun elää nytkun eikä sitkun kerkesimmepä Katajaista kansaakin purkutaloon ihmettelemään. Ja Salmelaaan ja J.Karjalaisen keikalle.

Pikku-Frida täytti jo yhdeksän vuotta tiistaina. Ikä ei onneksi paina tätä raikulineitiä! Kuva muistojen arkistosta.

Kesäiloa ja hauskoja retkiä

 Meillä oli ilo päästä vierailulle Jyrän perheen luokse mökille. Mukava sää, huippu isäntäväki, uintimahdollisuus, sauna, pihapelejä, hyvää ruokaa ja juomaa, kiireetöntä oloa, kaunista luontoa - hyvä että pääsivät meistä enää eroon. ;)

 Fanni on meidän perheen uimamaisteri. Mummo hakisi lelua vaikka hamaan maailman tappiin, mutta jossain vaiheessa tärisevä neito on vaan kuivattava ja vietävä jäähylle. Fanni sai Flaksinkin innostumaan lelun perään veteen. Ihan hyvin meni, mutta turvallisempaa oli uittaa neitejä yksi kerrallaan, ettei isompi vahingossa hukuttanut pienempää. Parsonhan ei lelusta irti päästä. Sama se, jos pää on pinnan alla. Frida se vasta veikeä pakkaus oli. Haki lelun vedestä ja sen jälkeen leikki ota kiinni jos saat -leikkiä lammen ympäri.

 Loppujen lopuksi isäntä vei pidemmän korren. Jyrä loisti frisbeen hakutaidoissaan, ja se oli lelu, johon vierailevilla tytsyillä ei ollut lupaa koskea.

Flaksi ui ensimmäistä kertaa itsekseen pidemmän matkaa, ja uintitekniikkakin alkoi näyttämään jo melko kelvolliselta. Ehkä siitä vielä uimakoira saadaan. Ja agilitykoira. Käytiin Mäntyharjullakin retkellä Roopea moikkaamassa. Sieltä suhattiin päiväreissulle Laukaaseen ja Jyväskylän iltakisoihin. Josta luonnollisesti palattiin keskellä yötä takaisin Mäntyharjulle nukkumaan ja aamusta napattiin puukuorma, jonka kanssa hurautettiin kotiin. Muutamassa vuorokaudessa ehtii monenlaista ja moneen paikkaan. Ihan tuntui, kun olisi ollut useamman vuorokaudenkin reissussa, kun tapahtumia oli niin useita. :P Roope oli vierailustamme todella innoissaan, Fanni ei sulhaspojan hännystelystä erityisemmin piitannut.

 Paljon siistimpää oli saada omaa aikaa ja matonkudepallolla peluuta.

Unikot kukkii pihassa. Ne on niin ihania että haluan niitä lisää!

Tässä vielä Jyväskylän iltakisojen videot. Ohjaaja tunnusti, että ensimmäinen rata vallan jännittí. Hieman sitten eksyikin kurssilta, ja sitähän ei Flaksi antanut noin vain anteeksi. 

Toinen rata meni jo rennommissa merkeissä. Flaksi oli omaksi itsekseen lähdöissä rauhassa, kontaktit osuivat molemmilla agiradoilla, jopa keinu kerkesi alas asti. Toisella radalla oli puomilta käännös, osuma olisi saanut olla alemmas, mutta ollaan onnellisia kun osui ja oli kuulolla. :) Yksi rima putosi matkan varrella, mutta ei haittaa. Hyppärillä Flaksi kaasutteli 5,46 etenemällä ensimmäisissä luonnonnurmikisoissaan. Rima tipahti silläkin radalla, mutta hyvä fiilis jäi kisoista. Kohti seuraavia nurmikisoja, toivottavasti silloinkaan ei sada!