Arttu Viskari laulaa elämästä Suomen muotoisen pilven alla. Me elämme nykyään Uudenmaan muotoisen kuvun alla. Nelostietä ei kannata lähteä pohjoiseen yrittämään. Pysäytys tulee jo ennen Lahtea. Onneksi viihdymme hyvin kotona. Koirillehan tämä on superrankkaa, kun meistä ei pääse eroon hetkeksikään. 😂Flaksikin pyrkii omaan yksiöönsä yöunille jo aikaisemmin ja aikaisemmin. Ihmekös tuo, kun kotosalla joutuu erinäisiin kummallisiin etäopettajan aputehtäviin. Kuten esimerkiksi
pelaamaan risti-nollaa.
Nopeasti tuo ensimmäinen kokonainen etätyöviikko kotosalla vierähti. Koneen ääressä tulee huomaamattaan istuttua pitkiäkin aikoja työn touhussa. Sen lisäksi elämä on rajoittunut lähialueen metsälenkkeihin ja pieniin agilityharjoituksiin omassa pihassa. Kotona on onneksi paljon tekemistä, vielä en ole aloittanut edes koko talon suursiivousta. Pihalla on kuopsuteltu vasta vähäsen. Lukemattomia kirjoja riittää ja palju lämpenee nopeasti. Ketään tuttuja emme ole nähneet. Muutamia ohi kulkevia ihmisiä ja naapurit tiellä. Nyt tilasin jopa ruuat kotiinkuljetuksella.
Päivä ja hetki kerrallaan siis. Eilen aamulenkillä ulkoilutettiin koirien ja itsemme lisäksi järkkäriä. Kuka tietää, jospa oppisin vaikka valokuvaamaan. Alla kuvia eiliseltä lenkiltä, kaikki kuvat ilman mitään kuvankäsittelyä, hetkessä napsittuna.
Positiivarien aamunajatuksesta bongattua:
"
Se vasta on rohkeutta, että ihminen
kaikista vastuksista huolimatta
pitää periaatteesta yllä hyvää tuulta."
