Meinaan taudista. Mutta edelleen on räkäisiä ja yskäisiä päiviä välillä. Aikamoista. Väsymys ja muut oireet alkavat kuitenkin onneksi olla historiaa. Syyslomakin siis oli ja meni. Kotona lepäilyn lisäksi täällä talkoiltiin - kiitos iskä puunkaatoavusta! Ropsu lähti samalla välillä oikeaan kotiinsa Nurmaalle. Ja me kurvasimme käymään Laukaassa lomaretkellä.
Hiemanhan tuo on outoa, kun on vain yksi koira nurkissa, tunnustettakoon.
Laukaan tuliaisina toimme kassillisen suppilovahveroita. Täällähän ei tänä syksynä ole sienen sientä. Kävimme siis laittamassa mökkiä talviteloille ja unohdimme sienikorin, mutta onneksi oli kestokasseja autossa.
Laukaasta palasimme Lempäälän kautta. Eli yhdet kisatkin saatiin mahtumaan lopulta lomaohjelmaan. Neljä rataa, kaksi Esa Muotkan hyppäriä ja kaksi Johanna Nybergin agirataa Takutin kisoissa. Ekalla Esan radalla ohjaaja otti Flaksia hieman liian tiukasti haltuun. Siitä siis kieltovitonen.Ekalla agiradalla Flaksi teki varsinainen possuloikan puomilta, vaikka poistuminen oli aivan suora putkeen meno. Tässä kohtaa virheet olivat siis tasaväkisesti 1-1 ohjaajalle ja koiralle.
Toiselta hyppäriltä kaksikko nappasi voittonollan.
Ja viimeiseltä agiradalta taas tuli kieltovitonen, kun Flaksi jäi ohjaajan valssiin kiinni, eikä osannutkaan mennä putkeen.
Kotiin palattiin hieman ryytyneinä kohtuumyöhään, ja seuraavana aamuna mentiin tikkana töihin.
Treenailu on viime aikoina keskittynyt ohjattuihin treeneihin. Hieman on puomia käyty muistuttelemassa omatoimisesti, mutta muuten ei olla nyt tehty itsenäisesti hommia. Tämän päivän kisat tosin toivat esiin taas pari treenikohdetta: putki-puomi -erottelua pitää vahvistaa ja puomin poistumisia treenata vaan edelleen. Paljon on taitoja ja asioita, jotka toimivat hienosti, mutta aina riittää myös treenattavaa ja vahvistettavaa.
Eilen kävimme tutustumassa Salon Pertteliin. Mukavaa maalaismaisemaahan sitä oli sielläkin.
Tänään olimme kisatunnelmissa Janakkalassa. Hyvillä fiiliksillä palattiin kotiin, vaikka Suomalaisen Jarin radat niitä treenikohteitakin toivat esiin. Keppiosaaminen oli tänään upeaa ja moni muukin asia toimi hienosti. Ensimmäiseltä hyppäriltä nolla, jolla kaksikko sijoittui toiseksi. Voittaja meni kolme kymppää kovempaa. Toiselta radalta tuli hylly, kun Flaksi sujahti puomin sijasta putkeen. Ja viimeisellä agiradalla ei sitten osunut se kontakti. Mutta mikä kepeille meno! Ihan yleisön aplodien arvoinen.
Löhöilyä ja rauhallisia lenkkejä lähimaastossa. Sateenropinan kuuntelua. Tekemättömien töiden kauhistelua, ei kuitenkaan tekemistä. ;) Ehkä joku projekti jonain päivänä eteneekin. Olo vaihtelee päivittäin kovasti, mutta täysin terveitä ei kyllä olla vieläkään. Teemulta ja Flaksilta jäi eilen oman seuran kisojen ilmaiset startit ohjaajan heikon olon vuoksi väliin. Minä olin talkoilemassa työpäivän verran. Kivaa oli. Mutta ilta meni sitten kyllä lepäillessä. Ehkä tämä kuitenkin tästä!
Niin päästiin syyslomaan. Huoh. Harmi vain, että tauti ei vieläkään ole kokonaan talttunut. Erityisesti minulla on hyvin vaihtelevia päiviä - tänään on taas esim. hyvin väsynyt ja räkäinen olo. Ärsyttää ja harmittaa, vaan ei auta. Onneksi lomalle ei ollut suuria suunnitelmia. Tekemättömiä kasaantuneita kotihommia vaan. Niitä on siis yritettävä tehdä hissukseen. Ja hengiteltävä ja nautittava hetkistä.
Eilen käytiin Maijun ison kentän treeneissä. Hypyt numero 4 ja 24 olivat vaikeimmat tehtävät - ei kai sitä nyt näillä kilsoilla voi tietää mihin suuntaan pitää kääntyä. Ja puomi, eihän sekään aina siitä.
Mutta monta irtoamisjuttua onnistui hienosti, ja mitkä kepit. Niin kivaa oli, kiitos Maiju ja treeniseura!
Tämä kokemus olisi kernaasti voitu jättää väliin, mutta ei auta. Meillä on korona. Minä tulin tiistaina kipeäksi yks kaks yllättäen. Teemulla kuume alkoi eilen. Työperäistä, mahdollisesti. Toki olimme viime viikonloppuna 60-vuotisjuhlissakin. Juhlat oli kyllä kivat, mutta agilitya ei viikonloppuun mahtunut. No onhan se hyvä välillä tehdä muutakin. Juhlissa sain mm. kunnian toimia Perkoilan Mikon Pusun koiraparkkina. Ja pääsimmepä kurkistamaan Kytäjän kauniiseen kirkkoonkin.
Hyvinkään hyllykisojen jälkeen tänä viikonloppuna olisivat olleet vuorossa viralliset kisat Lohjalla ja sunnuntaina JAUn seuramestaruuskisat, kauden tärkeimmät pääkisat, niin kuin yhdistyksessämme on tapana sanoa. Flaksin piti mennä yrittämään tulevaksikin vuodeksi ilmaisia startteja oman seuran kisoihin. Tänä vuonna tuo hieno pääpalkinto meni osin hukkaan ohjaajan jalkavaivojen takia. Mun piti kisata Ropsun kanssa sennujen radalla, Eipä nyt sitten kisata, ei. Koirat pärjäävät onneksi myös pienenpienellä lenkityksellä ja omalla aidatulla pihalla hengailulla muutaman päivän. Ja tuntuvat jopa ihan nauttivan sohvaperunan roolista.
Ennen koronaa ennätettiin nauttia ruskalenkeistä ja Flaksi kävi näyttämässä osaamistaan Sannin treeneissä. Hienosti onnistui ihan ekalla yrityksellä MM-kisojen kuviot.
Tykätään molemmat kovasti meidän uusista Xeroshoeseista - tosi mukavat lenkkikengät. Lämmin suositus!
Ja vielä tästä taudista, ei tämä ihan peruslenssua kyllä ole. Ikävä on. Sahaavaa kuumetta, vatsaoireita, selkä- ja nivelkipuja, kurkkukipua ja päänsärkyä. Ja sellainen leijuva olo, mikään ei onnistu. Paitsi nukkuminen. Mutta kyllä tämä tästä! Pysykäähän terveinä!
