sunnuntai 26. elokuuta 2018

Toive lentää, teko kulkee jalan

Siksi ne ovat aina niin kaukana toisistaan.

Tiistain Jennan treeneissä Flaksi oli kouluttajan sanoin ihan sairaan hyvä. Puomille olisi toki toivottu vielä alempia osumia, mutta ollaanpa nyt enemmän positiivisen äärellä. Esteille irtoaminen onnistui!
Mäkelän Markon treeneissä oli onnistumisen hetkiä myös, ainakin vauhtia ja "vaarallisia" tilanteita.

Työviikon aikana olen lukenut loppuun Voittamisen anatomian. Muistetaan core, niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus, vaikkakin toki paljon tuttua asiaa. :)

Flunssa nappasi kiinni, ei voi mitään. Viikonlopuksi suunniteltu mökkireissu vaihtui siis sohvalla pötköttelyyn. Tänään reippailtiin oman seuran kisoissa Flaksin ja Teemun kolmen radan verran. Flaksi oli melkoisilla kierroksilla, joten kenneltytölläkin riitti puuhaa rauhoittumisen yrityksessä ja temputtamisessa. Ekalla radalla Flaksi taisi kuvitella tulleensa ipo-treeneihin. Onneksi puru ei onnistunut täydellisesti, joten ohjaajan ranteeseen muistoksi jäi vain mustelma. Kaksi seuraavaa rataa olivatkin jo agilitya. Ensimmäisellä agiradalla tapahtui kyllä Flaksille tyypillinen juoksen jalkojen mukana-tilanne, mutta keinu ja puomi toimivat ja kepeille mentiin hienosti. Viimeiseltä radalla nolla, kiitos kiltin tuomarin. Kotituomarit olisivat antaneet keppejä edeltävästä tilanteesta kiellon, mutta tällä tulkinnalla mennään tällä kertaa. Sen verran tuossa kuitenkin tuli annettua aikatasoitusta, että piti taipua kolmanteen sijaan. Siihen ollaan kyllä oikein tyytyväisiä. Iina ja Eeva vetäisivät ihan huikean hienot radat! Nyt on kasassa 5/8 SM-nollaa ensi kesälle.  Kaiken kaikkiaan kisareissusta jäi päällimmäiseksi hyvä fiilis. Keinu ja puomi olivat ok, putkelle onnistui takaaleikkaus ja radoilla oli hienoa pätkää. Tästä on hyvä jatkaa kisaamisen harjoittelua.




Koiralenkit kannattaa suunnata metsään, sinne on noussut aarteita!

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Jokainen osaa antaa neuvoja, kaikki vaan eivät perusta niitä kokemukseen

Töissä on, ammatin kuvaan kuuluen, aloitettu jokapäiväinen neuvominen. Lievää käynnistymisvaikeutta havaittavissa, vaikka ihan hyvin on mennytkin. Ja unirytmi, no sehän on ihan pielessä. Työpari on ladannut puhelimeensa appsin, joka hälyttää kun pitää mennä nukkumaan. En ole vielä siihen taipunut.

Jennan ja Flaksin hyvin menneestä kisakokeilusta saatiin uusia ajatuksia ja neuvoja tulevaan. Pohditaan lisää Flaksin esteille irtoamista tai irtoamattomuutta.  Ohjaajan rytmin muutos askeltaen saattaa vaikeuttaa Flaksin irtoamista jopa enemmän kuin se, että ohjaaja tekee ihan selkeän "pysähdyksen" ja lähetyksen. Tuumitaan ja kokeillaan. Ehkäpä näitä Jennan ja Flaksin kokeiluja vielä nähdään joskus tulevaisuudessakin, aika näyttää. Nyt on kuitenkin ensin hieman kunnonkohotusta ja treeniä luvassa. Ja ensi viikonloppuna on oman seuran kisat Teemun kanssa.

Anne Lind sai hienoja kuvia Jennasta ja Flaksista radalla. Tuloksena kaksi hyllyä, mutta kummallakin radalla oli paljon hyviä pätkiä ja ihan todella hyvät ja rauhalliset lähdöt. <3 ja olivathan he treenanneetkin, peräti kahdesti muutaman minuutin ajan
muutaman esteen pätkiä.

Flaksin ja Jennan hyppäri

Flaksin ja Jennan agirata







Muuten viime viikonloppu hujahti työhommia tehden, Kristiinan kanssa kahvila Navetassa pyörähtäen ja agilityn pohjoismaiden mestaruuskisoja livestreamista seuraten. Erityisesti tuli kiinnitettyä huomiota Zsofin radoilla kohtiin, joissa koiran esteosaamista todella testattiin, kun ohjaaja ei kerennyt kunnolla ohjaamaan seuraavaa estettä. Hommia piisaa sillä saralla. ;)




Maanantaina saimme vieraaksi Zsofin, pikku-Jozsefin ja Frankyn sekä Tiinan. Tuli höpöteltyä niitä näitä hassuuksia puolille öin, ja seuraavana päivänä töissä meinasi hieman nukuttaa. Jennan treeneissä karisi kyllä viimeisetkin unihiekat illalla. Hienosti meni, paitsi puomi, jonka onnistumisprosentti oli pyöreä nolla. Ei otettu siitä kuitenkaan pulttia. Perjantaina Johannan hieronnassa selvisi, että Flaksilla oli lanneranka jumissa, vaikka muuten olikin ok. Huomenna kokeillaan, josko ne puomitkin taas napsuisivat kohdilleen. 

Lauantaina kestittiin seuran kouluttajia, kaikki eivät tietenkään päässeet paikalle, mutta 11 hengen voimin pohdittiin hyviä neuvoja koulutukseen. Ja parannettiin maailmaa muuten vaan.

Tänään käytiin Jarnon ja Raisan kanssa nauramassa Latoteatterissa Vierivissä kivissä. Hyvin harmitonta kesähömppää. Nyt lukemaan Pieni elämä -kirjaa. Ei mikään hyvän mielen lukukokemus, mutta kaikessa kamalauudessaan vangitseva. Eikä mikään dekkari tällä kertaa. Siinä sivussa kulkee Aki Hintsan Voittamisen anatomia.  Sen ensimmäisten sivujen eväillä ja kukkia kurkistellen uuteen työviikkoon. :)









tiistai 7. elokuuta 2018

Kesäloma alkaa olla ohi

Lappi. Pyöräretki. Lontoo. Kuumat kelit. Aurinko. Riippumatto. Kukat. Hyvät herkut. Hieman agilitya. Kirjoja. Siitä oli tämä kesä tehty. Hyvä kesä. Nyt hieman ristiriitaisissa fiiliksissä kohti uutta lukuvuotta. Toisaalta on  mukavaa aloittaa arki maailman parhaan työparin kanssa tutussa porukassa. Toisaalta nautin vaan niin suunnattomasti tästä hengailusta. Monesti ihmiset sanovat, että vaikka he voittaisivat niin monta miljoonaa, ettei heidän enää koskaan tarvitsisi tehdä töitä, he jatkaisivat ihan normaalia arkea samassa työssä. Minä voin rehellisesti sanoa, että en jatkaisi. En missään työssä, jos taloudellista pakkoa ei olisi. Keksin päiviini sisältöä riittämiin (ja joskus jopa ylioptimistisen liiallisesti) ihan ilman päivittäistä työrumbaa. Mutta tykkään kyllä työstäni, kun jotain on tehtävä palkkansa eteen, on open homma minulle sopiva vaihtoehto. Riittävän itsenäistä, luovaa, vastuullista, vaihtelevaa ja ennakoimatonta. Ei kuitenkaan (normaalisti) tarvitse pelastaa kenenkään henkeä.

Ulos on hiipinyt syksy ihan parissa päivässä, yllättäen. Sen huomaa pimenevistä illoista ja luonnon keltaisista värisävyistä. Toisaalta syksy luo rauhaa. Tänä syksynä on kyllä puuhaa riittämiin, kun viikonloppuihin sijoittuu erinäisiä kestitsemisiä ja kekkereitä. Aloitetaan maanantaina unkarilaisen ystävämme Zsofin seurueen vierailulla, kestitään yhdistyksen kouluttajia ja uutta valmennusryhmää ja pidetään kasikymppiset (ja risat) -hippoja. Onhan se kiva, kun on jotain puuhasteltavaa, ja näkee ihmisiä.

Flaksin agilitysyksy pyörähtää käyntiin tänään Jennan treeneillä. Jenna taitaa kokeilla itsekin hieman Flaksin kanssa kirmaamista, perjantai-iltana on nimittäin edessä heidän ensimmäiset yhteiset kisastarttinsa. Jännää ja hauskaa! Viime viikon keskiviikkona Kirkkonummella ei tullut kisakirjamerkintöjä, kun illan parhaalla vedolla oli tuomarin mielestä liian vauhdikas keinu. Tässä rinnakkain Flaksin ja Teemun ja Even ja Justuksen radat.  Justus teki hienosti nollan, onnea! :)Eveä ja Justusta näemmekin tänä syksynä aiempaa enemmän - he treenaavat samassa Jennan ryhmässä tiistaisin ja perjantaisin Sannin valmennusryhmässä. Muiden koirien osalta mennään vapaatreeneillä. Eikä tällä kertaa koulutetakaan - mitähän tällä kaikella enenevällä vapaa-ajalla saakaan aikaan. ;) :D

Lontoon reissu äidin kanssa oli hieno - vielä kerran iso kiitos! <3 Tykkään kyllä välillä suurkaupungin hulinastakin, ja Lontoon kohteista National Gallery ja St James -puisto ovat kyllä ihan ykkösiä. Majapaikkana ihan ytimessä ollut Citadines Trafalgar Square toimi loistavasti. Ei edullisin, mutta sijainniltaan aivan loistava ja siisti ja ystävällisenpalvelun huoneistohotelli.  Hyvin oli miehet ja koirat Suomessa pärjänneet. ;)











































































Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa kesäloman raportointi. Huomenna jo varovasti kohti työpaikkaa, torstaina alkaa virallisesti työt. :)