Ja jo parin oppitunnin jälkeen työparin kanssa vitsailtiin, että mikä loma, ihan kun sellaista ei olisi ollutkaan. Kyllä se siitä tasaantui ja lähti rullaamaan kuitenkin viikon mittaan.
Flaksi pääsi torstaina Jennan ison kentän treeneihin. Jenna juoksuttikin tiimiä ihan kunnolla. Oli ollut kivaa, ja kaksikko tunsi treenanneensa treenien päätteeksi.
Tässä vielä uudenvuodenaaton kuvamuistoja Kotkasta. Keli oli upea.
Tänä aamuna pakkasta oli sen verran rapsakkaasti (-16 c), että Flaksi sai töpötellä tossuissa aamulenkin. Kylläpä oli taas vaikeaa tossuilla kulkemisen aloitus. Keli ilmeisesti lauhtuu iltapäivällä, joten ehkä lenkkeily maistuu paremmin silloin.
Joulu meni joutuisasti ihan rauhallisissa merkeissä kotosalla. Hyvää ruokaa, musiikkia, kirjoja, pelihetkiä, saunomista ja kiireettömiä lenkkejä. Hieman tunnelmaa latisti Känkyn huoltamolla oleilu, mutta tulipahan ainakin oltua todella rauhassa kotona. Ei siis kisoja, ei autoretkiä. Maija-Liisa ja Nero tulivat tänne joulun viettoon. Vanhempani kävivät joulupäivän pääkalloliukkailla syömässä. Mukavaa yhdessäoloa ja juttuhetkiä. Oltiin oltu selvästi kilttejä, kun saatiin iso kasa ihania lahjojakin. Lämmin kiitos!
Viime perjantaina Känkystä löytyi ja tuli korjatuksi sähkövika. Ei voi olla muuta kun tyytyväinen järvenpääläiseen autokorjaamo Jari Naulapäähän. Nyt toivotaan vanhalle rouvalle lukuisia viattomia kilometrejä! Lauantaina ajelimme päiväseltään Laukaaseen palauttamaan jouluvieraat kotiinsa. Sunnuntaina lepäiltiin. Maanantaina avattiin uusi viikko omatoimitreeneillä isolla kentällä hallilla. Oli mukavaa. Treenien päätteeksi vatsapöpö saavutti kuitenkin Teemunkin, ja hänellä meni loppumaanantai sängyn pohjalla. Hieman on siis vaihtelevissa tunnelmissa vietetty joululomaa kotosalla.
Uudenvuodenaattona eilen oli niin hieno keli, että päätimme ajella Kotkaan viemään jouluna meiltä viemättä jääneet kynttilät ukin ja mummon haudalle. Samalla kävimme Katariinan meripuistossa ja Sapokassa koirien kanssa lenkillä. Se on kyllä hieno paikka kaikissa säissä ja kaikkina vuodenaikoina.
Retki oli kiva, mutta jouduimme toteamaan, ettemme vieläkään ole ihan kunnossa epämääräisen vatsapöpön jäljiltä. Tällä kertaa jäi uuden vuoden paljuilut ja shampanjat väliin ja nukkumassakin oltiin jo ennen kymmentä. Roope selvisi uuden vuoden paukuista hienosti, Flaksia meinasi puolen yön aikaan hieman haukututtaa.
Uuteen vuoteen herättiin jo paremmissa tunnelmissa. Yinjoogalla lähti tämä vuosi käyntiin. Yritetään päästää irti kaikesta siitä, mihin emme voi vaikuttaa ja keskittyä siihen, mihin vomme ja mikä tuo iloa. 365 uutta mahdollisuutta. Valmiina ollaan!
Tammikuun alussa toivottelimme tervetulleeksi merkityksellisten hetkien vuotta 2024. Sellainen tämä vuosi on toden totta ollut! Näillä kysymyksillä on menty eteenpäin päätöksen teossa: Onko se merkityksellistä? Onko se kaiken arvoista? Hykerryttääkö se?
Tammikuussa Flaksi toipui hampaidenputsauksesta. Paluu kisakentille tehtiin helmikuussa ja oman seuran kierroskisojen jälkeen tiimi kisaili mm. triplanollan Lohjalla. Maajoukkuekarsintojen ensimmäisessä osakilpailussa Vantaalla avattiin pistesaldo ja team Flaksi oli kokonaistuloksissa viides.
Maaliskuussa Flaksi nappasi uuden tittelin alettuaan halliSM-kisoissa Suomen mestariksi. Huhtikuussa Flaksista tuli täyden kympin tyttö ja synttärilahjaksi neito sai vuoden 2023 agilitykromfohrländer-tittelin.
Toukokuussa team Flaksi nappasi toisista maajoukkuekarsinnoista nipin napin yhteistulosten neljännen sijan ja pokkasi paikan MM-kisoihin joukkuekoirakoksi, EO-kisoihin ja PM-kisoihin. Päätimme heti vastaanottaa paikat MM- ja PM-kisoihin, mutta jätimme EO-kisat Englannissa väliin. Onneksi nekin karkelot on koettu Flaksin kanssa vuonna 2023 Tanskassa. Maajoukkuepaikan lisäksi toukokuussa pokattiin Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruus ja joukkuehopeamitali.
Kesäkuussa mm. leireiltiin Jennan ja Jannen hulvattoman hauskoissa treeneissä Tammisaaressa. Ohjaajan etureisi kiukutteli kesäkuussa huolella, ja mm. Agifestit jäivät tynkäkisoiksi meidän kaksikon kohdalla. Joukkuekisassa käytiin kuitenkin juoksemassa Fluffy and Furry Care Bears -joukkueessa sijoittuen joukkuekisan toisiksi.
Heinäkuussa teimme kultaisen Guld Agility -reissun Kalmariin. Flaksi nappasi Ruotsin hyppyvalion arvoon oikeuttavan sertin. Heinäkuussa ohjaaja loukkasi kotipihassa nilkkansa ja siitä alkoi vimmattu pikakuntoutus ennen maajoukkuematkoja.
Elokuussa ohjaaja kirmasi nilkka teipattuna ja tuettuna Tanskassa PM-kisoissa Flaksin kanssa 3/6 nollarataa. Radoilla nähtiin meidän tiimin timanttista osaamista, mutta myös valitettavia pikkuvirheitä. Tiimi pääsi juoksemaan finaaliradalle, joka on aina osavoitto! SM-kisoissa Valkeakoskella finaalipaikka ei auennut tänäkään vuonna. Etkokisojen hyppyradalla mummo oli kuitenkin 1./134. Se oli hienosti se tiukan kisarupeaman päätteeksi.
Syyskuussa podettiin flunssaa, levättiin ja treenattiin mm. JAU:n Sannin valkkuryhmän treeneissä ja maajoukkueleirillä. Lokakuussa oli hieno MM-kisaretki Belgiaan. Nyt on koettu kaikenlaiset agilityn arvokisat. Flaksi kulki jutalla kovaa ja ohjaajalla meinasi olla hieman haasteita pysyä teipatun nilkkansa kanssa kyydissä mukana. Ei siis tiimin ihan lennokkainta menoa, mutta upeaa taistelua ja yleisölle jännitystä! Suomen medit olivat hienosti hyppyradan toisia Ollin ja Cromin, Marian ja Daimin ja Emilian ja Lixin upeilla nollaradoilla. Team Flaksi hylkääntyi radan loppumetreillä. Kokonaistuloksissa Suomen medit olivat upeasti neljänsiä. Upea saavutus, mutta aivan varmasti mitalikin olisi maistunut!
Marraskuussa kisattiin joka viikonloppu, kun yritettiin kerätä ensi vuoden SM-nollia. Vain irtonollia irtosi. Joulukuussa meidän tiimin vuoden viimeisistä kisoista irtosi lopulta se tuplakin, joten nyt olisi tulokset kasassa ensi elokuulle. Katsotaan, vieläkö mummo tavoittelee viimeisen kerran sitä SM-kisojen finaaliratapaikkaa, joka on vielä saavuttamatta. Toivottavasti!
Flaksin agilityvuosi 2024 piti sisällään onnistumisia ja epäonnistumisia ja osittaisia tavoitteiden saavuttamisia tuloksilla mitattuna. Kun tulokset unohdetaan ja keskitytään olennaiseen, oli vuosi 2024 täyden kympin arvoinen ja tarjosi monia hienoja harrastushetkiä ja ennen kaikkea merkityksellisiä retkiä meidän once in a lifetime -koiran kanssa. Maailman upein Flaksi! Hetkiä tulee ja menee. Merkityksellisimmistä tulee loppuiän muistoja. Ilmassa lievää haikeutta menneestä ja innokkuutta tulevasta. Tulevia harrastushetkiä katsotaan päivä kerrallaan. Toistaiseksi Flaksi on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että Team Flaksia nähdään vielä vuoden 2025 puolella treeni- ja kisakentillä. Joulukuussa 2025 Flaksi on kuitenkin varmuudella jo ansaitulla eläkkeellä. Sitä ennen, hetki kerrallaan, jokaisesta mahdollisuudesta iloiten ja nauttien!
Kuvat MM-kisoista: Jukka Pätynen/Koirakuvat.fi
Oman seuran kisoissa viime viikonloppuna jäi tuplanolla haaveeksi. Suomalaisen Jarilla oli omien sanojensa mukaan jäänyt nollia varastoon ja tullut käytettyä jo niin paljon ratametrejä, että hän oli kaikkien yllätykseksi suunnitellut vain 16 esteen mittaiset helpohkot radat. Nollia tulikin mukavan paljon. Ei toki heti kärkeen meidän tiimille, joka sortui kahdella ensimmäisellä radalla pikkuvirheisiin. Kisoihin meno olikin hieman jännä - ennen kisoja huomasin luottopakkimme Känkky-caddyn kärsivän jonkun sortin ongelmista moottorin varoitusvalon palaessa ja kulun ollessa tahmeaa. Eihän siinä, pikaisella googlailulla yhteiskäyttöauto vuokralle ja taksilla sitä hakemaan, jotta viimeinen työviikko ennen joulua oli mahdollinen - eli kulku töihin turvattu. Nippa nappa ehdittiin vuokra-Nissanilla kisoihinkin. Viimeiseltä radalta team Flaksi nappasi kuitenkin voiton oman seuran kisoissa.
Vuokra-Nissan kuljetti meidät eilen Ojankoonkin HAUn kisoihin. Sieltä ensimmäiseltä Esa Muotkan aamuherätyshyppyradalta tulos 5 (rima) nopeimmalla ajalla. Hieno rata oli, rimasta viis!
Ville Liukan agiradalla Flaksi ei malttanut pujotella keppejä loppuun asti.Esan toiselta hyppäriltä tiimi sai nollan, vaikka yhden hypyn tahmailussa aikaa paloikin. Nolla mikä nolla, sij. 4.
