sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Lajiviimeistelyt on tehty

Osasin sairastaa tehokkaasti. Nukuin perjantain. Eilen ei enää noussut kuumetta. Niinpä loma alkoi lähes terveissä merkeissä. Lomalla on palloiltu.
Lenkkeilty.
Luettu ja löhötty.
Katsottu kauniita kukkia. Ja kahta kettua juoksemassa pellolla auringonpaisteessa ikkunasta.
Pakoiltu ulkoilua. Kyllä, Ropsun bravuriina on erilaiset jekut kun pitäisi lähteä lenkille. Tässä poika on saunomassa. 

Teemu on leiponut ja pulla maistui erityisen hyvälle. #onnionleipovamies

 Nyt vaan hengitellään ja hengaillaan kohti karsintoja ajatuksella "aina voi onnistua". Eilen käytiin Janakkalassa iltakisoissa kolmen hyppyradan verran. Kaksi ensimmäistä rataa meni hyllyiksi. Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli hiukan kuutamolla ja oli tutustunut jopa rataankin väärin. Toisella radalla Flaksi lähti taas kepeiltä poikkariin liian herkästi, Viimeinen rata sitten onnistui voittonollan arvoisesti. Kivat pienet kisat. Mukavia vauhdikkaita ratoja Cristine Faltnerilla. Hyvää seuraa. Ja Flaksin ja Makun yhteisketyily onnistui hienosti. 




Mitä enemmän ihminen hiljentyy, sitä enemmän hän kuulee. -Baba Ram Dass-

torstai 15. helmikuuta 2024

Kuumeisesti kohti lomaa

 Team Flaksin kety on kuumeessa. Nyt on huominen päivä aikaa sairastaa itsensä kuntoon ennen lomaa. Mitään suuria suunnitelmia loman alkuun ei kyllä onneksi ole, mutta onhan ajatus lomalla sairastamisesta kertakaikkisen tympeä. Loma huipentuu karsintojen ensimmäisiin osakilpailuihin viikon 8 viikonloppuna Vantaalla. Alun perin kisojen piti olla Rovaniemellä. Nyt kun olen kuumeessa, olen erityisen iloinen, että kisat ovat kuitenkin tällä kertaa huomattavasti lähempänä.

Viime sunnuntaina jäi postaus tekemättä. Olimme lauantaina pitkän päivän Tampereen kisareissulla ja sunnuntaina heti aamusta lähdettiin Lohjan kisaretkelle. Team Flaksi sai Tampereelta kokemusta. Ensimmäisellä radalla Flaksi loikkasi puomin ja keinun, mutta oli tuloksella 10 kisan kolmas. Kaksi seuraavaa rataa menivät hyllyiksi. Toisella agiradalla oli hieno itsenäinen leijeröintikeinu ja puomin alaosuma, mutta ennen puomia olleet kepit Flaksi jätti valitettavasti viimeistä väliä vaille vajaaksi. Temppu piti siis uusia, ja sitten se osattiin. Hyppärillä Flaksi ei lähtenyt poikkariin, vaikka treeneissä ne ovat sujuneet todella upeasti. Poikkarihaasteet jatkuivat sunnuntaina Lohjalla. Tällä kertaa niistä ei kuitenkaan tullut virheitä, ainoastaan aikatasoitusta. Team Flaksi takoi Lohjalla triplanollan sijoituksilla 1., 2. ja 1. 







Kisojen lisäksi team Flaksi on käynyt treenaamassa Jennan ison kentän treeneissä, Treenit sujuivatkin varsin upeasti!



lauantai 3. helmikuuta 2024

Paluu kisakentille

 Tänään kisattiin oman seuran kisoissa. Flaksi oli hyvin villi ja kierroksilla. Kaksi ensimmäistä rataa varasti lähdössä ja Teemu palautti lähtöön. Ekalla radalla tuli keinulta ilman lupaa pois. Teemu palautti keinulle. Kolmannella radalla ei ehkä suunnitelma kuitenkaan ollut se ihan paras, ja ohjaaja ei ihan ollut joka paikassa ajallaan. Tulosella 15 kuitenkin yllättäen palkinoille. Ei ollut ihan iiseimmästä päästä Kivihalmeen hyppäri.  Kiva oli päästä taas kisatunnelmaan mukaan! Onnistuneita kohtaamisia, kontakteja ja ei-toivottujen asioiden uusimisia. Vielä parit kisat alle ennen karsintoja. 


Videokooste on tällä kertaa onnistumisten kooste.





Osallistuin eilen Kape Aihisen onlinekokkikouluun. Aika haipakalla tuli tehtyä kolmen ruokalajin menu itsekseen kun Teemu oli treeneissä. Oli kivaa, tuli hyvää.

Ihanaa kun on satanut pieni kerros lunta jäätiköiden päälle ja jämähtänyt kiinni jään pintaan. Olinkin jo ihan kypsä kurjiin lenkkikeleihin.  Kevättä ja valoa kohti!

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

On jo valoisampaa

 Nimittäin iltapäivällä ja illalla töiden jälkeen. Sen sijaan aamut ovat vielä hyvin pimeitä ja täytyy kyllä tunnustaa, tällä hetkellä myös hieman vaikeita. Useampana aamuna tekisi mieli vain vetää peitto pään yli ja jatkaa unia. Myös Flaksin. Ainoa aamulla yleensä innolla jo ulkoilua ja AAMUPALAA odottava tyyppi taloudessa on Roope. 

Viikonloppu on mennyt rauhallisissa tunnelmissa. Eilen käytiin omatoimitreeneissä hallilla. Roopekin pääsi vähän kaahattamaan. Sen lisäksi on ulkoiltu, siivottu, tehty vähän töitä ja luettukin vähäsen. Ketyn entinen oppilas on kirjoittanut kirjan!


sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Hampaat kunnossa

 Flaksi on toipunut hammasoperaatiosta hienosti. Nyt voi syödäkin jo normaalisti. Yllättävän paljon neito laihtui, kun ruokavalio oli täysin pehmeää muutaman viikon ajan. Jos joskus vielä joutuu muuttamaan hetkellisesti koiran ruokavaliota, pitää olla tarkempi kalorimäärien ja energian saannin suhteen. Patricia tsekkasi myös kropan, ja  totesi, että jumpataan, treenataan, kisataan. Hyvä tulee!

Flaksi ja palvelusväki alkavat olla saaneet tarpeeksi paukkuvista pakkasista. Jospa se talven selkä siitä pikkuhiljaa taittuisi ja päästäisiin kohti kevättä ja kesää. Kaunista on kyllä, mutta Flaksi ei arvosta kylmässä lenkkeilyä. Roopelle pakkanen kelpaa muita paremmin.



Viime viikonloppu vietettiin Nurmaalla. Ehdimmepä Repovedellekin juuri ennen kuin riippusilta suljettiin. Keväällä sitten uusiksi.




Flaksi on osallistunut tämän vuoden puolella kaksiin treeneihin. Ensin Jennan ison kentän treeneihin ja perjantaina Sannin valkkuryhmän ison kentän treeneihin. Hienosti pyyhkäisivät radan alusta loppuun virheettä treenien päätteeksi, vaikka ohjaajalla painoi jaloissa edellisen illan fysiikkatreenit.
Tästä on hyvä jatkaa harrastusvuotta 2024 kun on terveet ja puhtaat hampaatkin suussa. Helmikuun alussa sitten karenssin päätyttyä ensimmäisiin kisoihin, jotka sattuvatkin olemaan oman seuran kisat. Maajoukkuekarsintojen ensimmäiseen osakilpailuun lähti juuri myös ilmoittautuminen!  Go Team Flaksi! Unelmointi on ihanaa!


perjantai 5. tammikuuta 2024

Tervetuloa merkityksellisten hetkien vuosi 2024

 Vuosi 2024 on alkanut melkoisten pakkasten paukkuessa. Uuden vuoden ihmeenä Flaksi suostuu kävelemään Halla-tossuilla pakkasessa, kunhan ne ensin saadaan taisteltua jalkoihin. Tassut  ovat siis yksityisaluetta, johon ei oikein saisi koskea. Nyt on ollut sen verran viimaista pakkassäätä, että jopa Roopen tassut ovat palelleet. Tänään kannoinkin osan lenkistä Ropsu-punttia kainalossa.













Alkuvuosi on aloitettu levolla ja lukemisella. Tänään kävimme Flaksin hammastarkissa Hämeenlinnassa. Hyvin on hampaat parantuneet. Vielä viisi päivää pehmeää ruokaa ja neito on valmis normiarkeen. Kisoihin sitten helmikuun alusta, sitä ennen voi palata asteittain treenikentille.

Palvelusväki on joogaillut kerran tai kahdesti päivässä. Näille merkityksellisille oman kehon kuuntelun  hetkille aion antaa tänä vuonna aiempaa enemmän aikaa. Kalenteri pyysi kysymään itseltä seuraavat kysymykset ennen päätöksentekoa: Onko se merkityksellistä? Onko se kaiken arvoista? Hykerryttääkö se? Nämä  kysymykset mielessä  siis eteenpäin tätä vuotta!

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Kiitos 2023

 Vuosi 2023 alkaa olla taputeltu. Tällaisena päivänä on läsnä innokkuus tulevasta ja haikeus menneestä. Haikeus liittyy harrastusrintaman tapahtumiin. Team Flaksin agilityvuosi tarjosi taas unohtumattomia hetkiä tänäkin vuonna. Kun Flaksi täyttää huhtikuussa  jo täyden kympin verran vuosia, liittyy näihin harrastusaatteisiin väistämättä jo tulevan luopumisen harjoittelua ja sitä kautta haikeutta. Edelleen jatketaan päivä kerrallaan, niin kauan kun terveitä ja innokkaita harrastuspäiviä on meille yhdessä suotu. Onneksi meillä on ihan paras lihashuoltotiimi (elänfysioterapia Patricia Hirn ja Ketterä kettu/Johanna Sallinen) taustatukena, joten harrastuksen jatkoa pohditaan koko ajan koiran fysiikka tarkasti huomioiden.

Agilityrintamalla oli todellista tunteiden vuoristorataa. Vuosi 2023 piti sisällään ensimmäisten maajoukkuekarsintojen voiton ja sitä kautta menolipun EO-kisoihin Tanskaan. Fiilis oli upea kahden voitetun radan ja kokonaiskisan voiton  jälkeen! Maaliskuiset Halli-SM-kisat Turussa toivatkin sitten esiin Flaksin toisen puolen, ja neito ei karsintaradalla tehnyt muuta kun kytännyt ohjaajaa. Käsittämättömän pyörimisen päätteeksi neito sai kuitenkin tuomarilta armosta puhtaan radan, mutta aikaa paloi töllöilyyn niin, että nollalla oltiin sellaisilla sijoilla, joilla ei ollut mitään asiaa yksilöfinaaliin. Fiiliksestä toiseen siis. Joukkuekisassa meno tokeentui ja JAUn upea joukkue voitti kultaa.

Kevät piti sisällään lihasrevähdyksen kuntoutuksineen, ja toiset karsinnat olivat vaarassa jäädä team Flaksilta kokonaan väliin. Patrician upealla suunnitelmalla ja tuella neito kuntoutui kuitenkin juurikin ajoissa ja muutaman treenikerran kokemuksella käytiin toisissa karsinnoissa. Näin siitä kirjoittelin silloin: 

Team Flaksi teki uskomattoman hienoja ratoja pienillä virheillä perjantaina ja lauantaina. Rytmi oli hyvä, yhteistyö toimi ja Flaksi kulki kovaa kuntoutuksesta ja tauosta huolimatta. Myös ohjaaja tikkasi tavalliseen tapaan. vaikka ohjaajankin polvi oli oikutellut ikävästi juuri karsintojen alla. Kahdella radalla riman pudotus, yhdellä Flaksi poistui pituudelta väärin eli liian tiukasti merkkien välistä ja yhdellä radalla Flaksi ei sujahtanut toivotusti putkeen. Pikkuvirheistä huolimatta tunnelma oli hyvä, koska radat olivat ihan kaksikon omaa hienoa tasoa, valitettavasti matkassa oli tällä kertaa vaan hieman epäonnea. Sunnuntain viimeiselle karsintaradalle Team Flaksi lähti edellisen karsinnan pisteiden perusteella kolmannelta sijalta. Tässä kohtaa oltiin siis vielä yllättäen hienosti maajoukkuepaikoissa kiinni. Valitettavasti viimeinen rata ei tällä kertaa onnistunut, vaan meni hylätyksi Flaksin ohitettua yhden hypyn kokonaan. Tätä  ennen oli tullut jo keinuvitonen. Lopputuloksissa kaksikko päätyi siis sijalle 9. Käteen jäi ensimmäisistä karsinnoista saatu paikka European Openiin Tanskaan heinäkuulle. Juhannuksena Savonlinnassa Team Flaksi voitti Jussinjuoksujen finaalin. 

Ja koska toisen epäonni on näissä hommissa toisen onni, nousi Flaksi varakoirakkopaikalta PM-kisoihin Vantaalle. Siellä ei valitettavasti mennyt toivotulla tavalla, eikä finaalipaikka auennut meidän tiimille:

"Niinhän se on, että onnistuminen motivoi. Epäonnistuminen (tai epäonnistumisten sarja) masentaa. Mutta kun on oikein kova pää, sitä painellaan eteenpäin sisulla ja sinnikkyydellä, eikä anneta (tai ymmärretä antaa? 🤭) periksi. Meidän tiimi on taklannut sekä ohjaajan että koiran loukkaantumisia ja kuntoutunut takaisin radoille kerta toisensa jälkeen. On aivan upeaa, että Team Flaksi pääsi juoksemaan EO- ja PM-karsintaratoja hienossa sinivalkoisessa paidassa. 🔥 Olisi silti valhe väittää, ettemme olisi tavoitelleet ja toivoneet jotakin enemmänkin. Tällä(kään) kertaa taidot eikä tuuri riittäneet. Jos jotakin, tämä laji on opettanut nöyryyttä ja kiitollisuutta. Koiran nimi ei selvästikään ole tulosmielessä enne (vaikka satunnaisia onnistumisiakin on isoissakin kisoissa nähty), mutta Flaksi on silti aivan upea harrastuskaveri, joka antaa aina kaikkensa. 💎💎💎💎 Epäonnistuminen on mustelma, ei tatuointi. Hetki keräillään ja sitten suunnataan kohti uusia seikkailuja. Nautitaan jokaisesta jäljellä olevasta mahdollisuudesta meidän hienon Flaksin kanssa. 🥰"



Noista fiiliksistä noustiin taas uuteen intoon ja Jyväskylän SM-kisoihin lähdettiin tekemään jälleen omaa parasta. Karsintarata olikin upea, ja maalissa ohjaaja luuli, että paikka finaaliin oli vihdoin käsissä. Valitettavasti ei ollut, koska muurinpalikat putosivat matkalla. Niin lähellä, mutta niin kaukana. 


Lokakuussa kävimme Norwegian Openissa, jossa finaalipaikka napsahti heti ensimmäiseltä radalta tehdyllä hienolla nollalla. Se jäikin sitten sen reissun ainoaksi nollaksi, vaikka meno varsin hyvää ja lupaavaa koko reissun ajan olikin.

Eipä siinä, ensi vuonna jälleen uutta matoa koukkuun. Jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus!


Juuri tällä hetkellä vietetään pientä harrastustaukoa ja toipumista. Flaksi kävi perjantaina hammasoperaatiossa, jossa yhden heiluneen hampaan lisäksi poistettiin kolme muutakin hammasta. Vetoleluleikissä huomasin, että lelu juuttui kiinni ja että hammas heiluu, eikä Flaksi ollut oireillut suutaan mitenkään. Onneksi saimme Kanta-Hämeen eläinklinikalle pikaisesti ajan, ja siellä hyvin asiallista palvelua. Nyt pitäisi neidon suun tulla ehtaan kuntoon. 


Joulua vietimme rauhassa kotosalla. Tämän työhulinasyksyn jälkeen rauhallinen oleilu ja hengittely ja hengailu on tullut tarpeeseen. Onneksi on vielä kokonainen viikko lomaa aikaa palautumiselle. 






Kynttilöitä, kukkia, hämärän hyssyä, kirjan lukemista, lenkkejä lähimaastossa, saunomista ja paljuilua, joogaa ja joulumusiikkia.




Joulupäivänä saimme Nurmaan porukat kylään. Lämmin kiitos vierailusta! 💛Tapaninajelulla kävimme Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla kauneimmissa joululauluissa.






Välipäivinä Nero ja Afo kävivät luiden lajittelussa emäntineen. Lämmin kiitos visiitistä! 💛





Hyvin sujui koiralauman kanssa kahden urospystykorvankin kanssa. Roope oli lopulta hyvin vaikuttunut ja innostunut Nerosta. Nero suhtautui pienempään rähisijään erittäin hyvällä huumorilla ja suurella ystävällisyydellä.


Ehdimmepä Lasimuseoonkin Marta Klonowskan Liikahduksia- ja Alma Jantusen Sadonkorjuu -näyttelyihin. Mykistävän hienoja lasitöitä oli molemmilla!











Uutta vuotta vastaanotamme omalla porukalla kotosalla ihan rauhassa. 


Juuri tämä hetki on kaunis. Tuokoon tuleva vuosi sitä, mitä tarvitset ja haluat! Iloa ja valoa!




Ylläolevat kuvat napattiin aatonaaton ajelulta Valkmusan kansallispuistosta Pyhtäältä. Kävimme umpihankikävelyllä ja Kotkassa viemässä kynttilät ukin ja mummon haudalle.