sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Flaksi 8 vuotta!

 Meidän pentupentu tuli viralliseen seniori-ikään perjantaina. Synttäreitä juhlittiin herkuttelemalla: koirat isoilla herkkuluilla ja ihmiset leivoksilla. Synttäriohjelmaan kuului toki myös hallilla treenailemassa käyminen. Hienosti Flaksi irtoili (lähes) paikallaan seisoskelleen Teemun ohjauksesta. Yksissä tuumin Raasillan C-pentueen sisarusten omistajien kanssa tuumimme, että isot saappaat jättävät jälkeensä aikanaan nämä hienot harrastuskaverit. Toivottavasti kaikilla on vielä monia terveitä vuosia edessään! Flaksin veli Sumo on kolmoisvalio - agility-, muoto- ja jälkivalio. Hieno ja komea koira siis! Flaksin lisäksi Nixi, Rauha ja Skumppa ovat osoittaneet hienoa osaamistaan agilitykentillä. Oli upeaa päästä Norjaan PM-kisoihin maajoukkuesisarusten Nixin (ja Päikin) ja Flaksin (ja Teemun) kanssa. Ihania ja rakkaita kavereita!





Myös Roope on päässyt hallille kurvailemaan. Agilityn lisäksi jätkä nauttii täysin rinnoin aidatun pihan suomasta vapaudesta olla ulkona vahtikoirana. Lenkit kaksikon kanssa sujuvat hienosti. Olemme käyneet ihmettelemässä kevään etenemistä lähimaastoissa.


 





















Keskiviikon Sannin treeneissä olin ihan ulapalla. Unohdin radan toistuvasti ja sekoilin minne sattuu. Flaksi oli silti hieno, ja sillä oli kivaa. Onneksi häröilyä ei tarvitse ottaa kovin vakavasti - nauroin muiden mukana maha kippurassa. Jospa ensi kerralla sisäinen navigaattorini pysyisi paremmin kartalla.
Eli jatkamme yksittäisten treenikertojen bongailua ja ostamista. Roopen kanssa meille riittää omatoimiset humppailut, kivaa on. Tänäänkin käytiin koiranpäivän kunniaksi treenailemassa. 






maanantai 18. huhtikuuta 2022

Hyvää pääsiäistä!

 Olemme viettäneet pääsiäistä rauhassa kotosalla. Saimme Roopen tänne Flaksin seuraksi. Kiitos käynnistä ja tuliaisista iskä ja äiti! Pääsiäinen on siis kulunut koirien kanssa hallilla treenaillen ja kotona hengaillen. Paljukin on lämmennyt pitkästä aikaa. Kävipä Heinikin meitä moikkaamassa, kiitos juttuseurasta ja kevään ensimmäisistä orvokeista!



Flaksi pääsi pitkäperjantaina Patrician käsittelyyn. Normaaleja pikkujumeja lukuun ottamatta kaikki oli hienosti. Kotoiltu on siis varsin rennoissa tunnelmissa.
Meininkiä lisäsi hieman toinen koira. Flaksin piti aluksi kurmottaa Ropsua, että poika tietää paikkansa. Roope ottaa kiltisti nartun äksyilyt vastaan. Kumpikin kuitenkin selvästi nauttii seurasta, ja erityisesti lenkit mennään ihan eri meiningillä kuin ainoana koirana. Ropsu etsi aluksi Fridaa eri puolilta taloa, mutta nyt poika näyttää hoksanneen, ettei mummelia enää ole.






Roopenkin mielestä hallilla käyminen on ihan parasta. On hupailtu tekemällä pikkupätkiä ja juoksemalla frisbeen perässä. 


Teemu on tehnyt köpöttelyaksaa Flaksin kanssa. Ihan hienosti Flaksi irtoaa ilman liikettäkin.



Minä kävin Flaksin kanssa Sannin treeneissä keskiviikkona. Ensi keskiviikkona uudestaan!



sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Flaksi ja kety epiksissä

 Kävimme eilen Flaksin kanssa Lauran ja Remun World Agility Open -matkaa varten järjestetyissä tukiepiksissä. Olin ensin vähän talkoilemassa ja sitten kirmasin Flaksin kanssa. Palsolan Mikko oli tuomarina. Kirmasimme saman radan kolmesti. Ensimmäisellä kierroksella Flaksi varasti radalle kahdesti.  Sitten sain neidin pysymään paikalla, ja pääsimme matkaan. Muuten meni ihan kivasti, mutta ennen keppejä ollut hyppy suoritettiin väärin päin. Keskimmäinen kierros onnistui parhaiten. Siitä video alla. Flaksi pysyi lähdössä ja yhtä pientä ohjaajan rytmiryppyä lukuun ottamatta kuviot napsahtivat kivasti kasaan. Ja siitä ohjausrypystä seuranneesta 360-pyörähdyksestä ei tullut kieltoa, koska Flaksi ei olisi voinut vielä siitä kohdasta seuraavaa hyppyä suorittaa. Saimme siis nollan, jolla olimme 9 sadasosan erolla toisia. Puomin osuma olisi voinut olla parempi, mutta keskitytään nyt silti onnistumisiin - monta hienoa irtoamista ja itsenäistä työtä Flaksilta! Kolmannella kierroksella Flaksi yritti taas mennä liian aikaisin radalle.  Pääsin nillittämään, lähtö uusittiin, ja sitten matkan varrella sattuikin jo heti ensimmäisen putkeen menon kohdalla möhläys, mutta se keppejä edeltävä tilanne saatiin kuitenkin korjattua. Viimeinen veto alemmalla videolla. Kiitos videoista Sari ja Heini!







Yhteistyömme sujui jopa yllättävän hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis. Ehkä uskaltaudumme jossain kohtaa ihan virallisiin kisoihinkin, aika näyttää. Ei kuitenkaan vielä pääsiäisen aikaan, Flaksilla on meinaan fyssarikäynti edessä pitkäperjantaina. Kotiin oli mukava palata, kun isäntä oli leiponut pullaa.




Siivoilin tänään pois Fridan häkin, vaatteet ja pannat. Flaksi vaikuttaa hieman alakuloiselta ja näyttää nyt tajuavan, ettei Frida enää palaa kotiin.  Fridan tassunjäljetkin ovat jo hävinneet pihasta, mutta eivät sydämistä!



torstai 7. huhtikuuta 2022

Shine bright like a diamond! Rakas Frida 11.7.2008-6.4.2022

FI-AVA, FI-AVA H Double Barrel´s Divine Design - Frida -11.07.2008-6.4.2022. Shine bright like a diamond!⭐️💎❤️

Always in our hearts and minds. You taught us a lot, you made us laugh! Our home feels so empty without you. 

Loista kuin timantti, meidän oma pikku tähti! Tulet aina olemaan sydämissämme ja mielissämme. Opetit meille niin paljon, sait meidät nauramaan. Koti tuntuu kovin tyhjältä ilman sinua!



Teemu kirjoitti näin ihanat muistosanat Facebookiin:

Se oli syyskuussa 2008 kun Frida tuli meille. Frida oli varmaan ollut meillä viikon verran, kun työpäivän jälkeen tulin kotiin ja innokkaana menin katsomaan, miten penneli jaksoi. Pentuaitaus olikin tyhjä! Fridalle oli rakennettu toiseen alakerran makkariin oma pentutila pentuaitauksineen. Makuhuoneen ovella oli portti. Alakerran portaat oli vuorattu, ettei niitä pääse ylöspäin, ja yläkerrassa oli portaiden päässä portti. Fanni oli jäänyt työpäivän ajaksi yläkertaan. Fridaa ei näkynyt missään. Etsin joka puolelta alakerrasta. Miten koiranpentu voi kadota jäljettömiin? Olin jo ihan hädissäni etsittyäni Fridaa ympäri alakertaa. Soitin Katille ja sanoin, että voiko olla mahdollista, että Fanni olisi päässyt alakerran pentuaitaukseen ja syönyt koiranpennun niin, että siitä ei jäänyt jäljelle karvaakaan. Miten se on mahdollista? Siinä puhelimessa puhuessani kävelin yläkertaan ja sieltä rappusten päästä ylhäältä pisti esiin kaksi päätä, Fridan ja Fannin. Pentu oli jollain uskomattomalla tavalla kiivennyt suhteellisen korkean pentuaitauksen yli, puristautunut ensimmäisen koiraportin läpi, taistellut tiensä portaiden alapäässä olleiden esteiden yli, hypellyt avoportaita yläkertaan asti ja pujottautunut vielä yläkerran porrasportin läpi. Siellä Frida istui tyytyväisenä Fannin vieressä yläkerran lattialla. Sellainen kekseliäs sisupakkaus oli Frida jo ihan pienestä pennusta saakka. Fridan kanssa opin harjoittelemaan agilitya ja kouluttamaan agilitykoiraa. Opin, miten koiran taitoja kehitetään systemaattisesti positiivisen vahvistamisen kautta. Opin, miten koiran motivaatiota pidetään yllä ja kasvatetaan. Opin leikkimään koiran kanssa ja nauttimaan yhteisestä tekemisestä. Opin nauttimaan kisaamisesta. Opin, mitä huippusuorituksiin pääseminen edellyttää ja opin hyväksymään sen, että kaikista koiraystävistä ei ole huippuvauhteihin. Opin luopumaan liian korkeista tavoitteista. Opin sen, että kaikista koirista ei saa toimivaa laumaa, vaikka kuinka yrittäisi ja vaikka minkälaisia neuvoja noudattaisi. Opin antamaan periksi ja keksimään toisenlaisen tavan pitää koiralaumaa ja saavuttaa tasapaino, jossa kaikki osapuolet saivat elää rentoina ilman huolta konflikteista. Paljon on siis oppia kertynyt. Kiitos sinulle Frida! Jäljelle jäi suuri määrä iloisia muistoja ja mieleeni painunut kuva rakkautta ja luottamusta säteilevistä ruskeista mantelinmuotoisista silmistä ja iloisesta hännän heilutuksesta.
Kuvassa voi olla 1 henkilö ja koira

Frida oli alun perin Teemun agilitykoira, mutta kisasi kisauransa loppuajan emännän kanssa. Kisaura loppui sydämen vajaatoiminta -diagnoosiin ja -lääkitykseen keväällä 2018. Tämän jälkeen Frida eli vielä reipasta elämää sydänlääkityksen kera. Frida oli tarmokas työkoira, ja teki aina ilolla ja täysillä ohjaajansa kanssa hommia, muista koirista ja ihmisistä välittämättä. Hommien ulkopuolella Frida ei pitänyt muista nartuista. Fridan arvon ymmärtävät urokset olivat ok. Siksi Roope olikin lopulta Fridan paras ystävä. Kotona Frida oli mitä rennoin ja rauhallisin hyvin ihmisläheinen kaveri. Toki Fridakin joskus innostui pomppimaan tasajalkaa. Erityisesti vanhemmiten uudet paikat ja ihmiset olivat Fridasta arveluttavia. Agilityhallivierailujen ja lenkkimaastojen lisäksi Frida nautti kyllä kaikista eniten oman pihan tarjoamista puuhamahdollisuuksista. Frida oli perheemme uimari, auringonottaja ja käpykoira. Frida keksi omia leikkejään ihan itsekseen, mutta aivan parasta oli yhteisleikki ihmisten kanssa. 



Frida tuli meille aikanaan Sari Puusaaren Ruotsin tuontina sijoituskoiraksi Monica Olsson Bäckin luota Bromöllasta. Fridalla on Klenin kanssa yksi pentue (s. 14.1.2011 4 pentua: Scotstyles Foxtrot "Sulo", Scotstyles Cha Cha Cha "Fanny", Scotstyles Quickstep "Mimmi", Scotstyles Paso Doble "Jalo"). Frida siirtyi pennutuksen jälkeen omistukseemme. Pentuprojekti oli meille aika rankka kokemus, jonka päätteeksi vuotamaan jääneen kohdun vuoksi Frida sterilisoitiin.  Fridan elämä jatkuu Fridan lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Onneksemme Fridan parhaat ominaisuudet ovat ilmeisesti jatkaneet kiertoaan ja jälkipolvissa on monia ystävällisiä ja mukavia harrastuskoiria.


Frida oli sekä agility- että hyppyvalio. Fridan paras yksilösijoitus SM-kisoissa on SM 8. Frida on ollut mukana KATin SM-joukkuepronssijoukkueessa ja voittamassa joukkuepiirinmestaruuden. Agirodun joukkuekisassa Parson Invandrarnas -joukkue teki hattutempun voittaen kisan kolme vuotta peräkkäin. Frida toimi perheemme varsinaisena agilityopettajana ja Fridan kanssa touhuamisen myötä opimme paljon koirankoulutuksesta positiivisin menetelmin. Frida jää ikuisesti sydämiimme ja mieliimme kauniina iloisena mantelisilmänä, jonka häntä vispasi nopeammin kuin kenenkään muun.





”Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää”
- Kaija K. -

Siellä ne kirmaa  Hannan luona Turun suunnalla asuneen Tuure-veljen kanssa 🌈