Fridan sydämen sivuääni ennallaan

Frida kävi eilen Anu Jämingin luona Tammiston Evidensiassa sydänkontrollissa. Siinäpä vasta mukava ja asiantunteva eläinlääkäri. Suosittelen lämpimästi, jos joskus on koiran sydänvaivojen takia eläinlääkäriin asiaa. Sydämen kuuntelussa sivuääni on ennallaan. Syke on rauhallinen (90/min) eikä hengitysäänissä kuulunut poikkeavaa. Vasemman eteisen koko oli pysynyt samanlaisena. Kammion mitat normaalirajoissa. Väliseinän puoleinen kammion lihas vasemmalla supistuu hieman laiskasti verrattuna edelliseen ultraan vuosi sitten. Supistuvuus on kuitenkin ihan hyvä. Tilanne ei ole siis merkittävästi muuttunut. Samalla lääkityksellä jatketaan. <3

Emäntä on tarvinnut hoivapalveluja vatsataudin, flunssan ja silmätulehduksen takia. Mutta voiton puolella taidetaan olla, eiköhän tämä tästä.

Onks Viljoo näkyny?

Käytiin Viljonpäiväajelulla Tampereella TAMSKin kisoissa. Ei näkyny Viljoo eikä nollia. Tuli siis harjoitusta. Flaksin lähdöt oli tänään aika mahdottomia. Millään ei meinannut fokusoitua esteeseen, vaan räyskytti vaan ohjaajaa. Siihen nähden työskentely sujui erityisesti päivän kahdella viimeisellä radalla hyvin. Ensimmäisellä radalla ohjaaja taisi olla vielä vähän jäässä, ja Flaksi ei kyllä antanut yhtään anteeksi eikä auttanut asiassa, tulos 10 (kielto renkaalta ja vitonen puomilta).  Hyppärillä Teemu palautti Flaksin lähtöön. Pituuden jälkeinen tilanne oli paha, ja siinä tuli törmäys, josta 5, toinen kielto putkelta - tulos siis 10. Tiukat putkeen menot taas treenilistalle. Viimeiseltä agiradalta harmittava rimanpudotus 5. Radalla kuitenkin hieno alaosumapuomi ja irtoaminen. Kepit onnistui myös joka radalla. Keinua ei tänään päästy testaamaankaan. Viimeisen radan jälkeen ajeltiin kirpakassa pakkassäässä kotiin takanlämmitykseen. Yöksi laitetaan nyhtöpossu tekeytymään jälkilämpöön.

Kohti uutta viikkoa!

Merkintä Roopen kisakirjaan, hyvä Ropsu!

Pieni peräpörriäinen on nyt hyvin väsynyt. Jopa niin väsynyt, että lenkillä jätkä halusi kääntyä takaisin kotiin jo ennen pakkasarkaa Fridaa. Peris oli meinaan tänään Hyvinkään kisoissa. Eikä ollut lainkaan turha reissu! Kolme rataa, joissa kaikissa oli jotain hyvää. Ensimmäisellä agiradalla Roope nappasi virheet keinulta ja puomilta. Ja sitten ohjaajalle iski oikein kunnon aivopieru. Roope meni oikein kepeille, mutta pyysin pojan kolmesti pois. Sain siitä kyllä räkäisen hauku palkaksi. Ihan oikein! Piti kysyä ihan Anne-tuomarilta, että miten ne kepit pitikään aloittaa. Ja Anne taivasteli, että mitä ihmettä minä oikein koiralta vaadin. No, rapatessa roiskuu.   Toisella agiradalla Roope lipsahti heti alussa yhden ylimääräisen hypyn, mutta ei se mitään. Kepeiltä jätkä tuli pois tasan siinä mistä edellisellä radalta hänet pyysin. ;) Kontaktit oli kuitenkin muuta kuin mallia korkeushyppy, hyvä. Keinulla oli kyllä melkoisen äänekäs käskytyskin. Viimeinen rata oli hyppäri, sieltä saatiin meidän ensimmäinen voittonolla ja ensimmäinen merkintä kisakirjaan, LUVA sellainen. Vähän oltiin hetkittäin hukassa minne pitäisi mennä, mutta onneksi tyylipisteitä ei jaettu, eikä ansaittu kieltojakaan, annettiin vain aikatasoitusta.  Taistelunolla siis. Hyvä Roope! Ja suurkiitos upeasti hoidetusta kisakoirasta kennelpojalle! <3

Eilen oli Flaksin valkkuryhmän OT-treenit. Taas tuli treenattua keppejä. Ja huomattua, että umpikulma vaatiikin vahvistusta. Haastavan pätkän oli Sanni valkuille suunnitellut. :)

Peris agilitaa

Roope-poika pääsi heti maanantaina Mäkelän Markon koulutukseen. Meillä oli huisin hauskaa. Ja Roope yllätti pysymällä ohjauksessa ja kuuntelemalla! Monesti pidemmän tauon jälkeen jätkä on baanaillut omiaan huutaen samalla mennessään niin että räkä roiskuu. Mutta ei tällä kertaa, hyvä Peris! Myös Flaksi oli oikein hieno samaisessa koulutuksessa. Tänään on vapaailta halleilusta, muuten ollaankin käyty tekemässä pieniä kontaktisulkeisia päivittäin Ropsun kanssa. Eilen puolessa tunnissa treenasivat kaikki kolme, Flaksi keinua ja puomia (puomin jälkeiselle hypylle suoraan menoa tai kiertoa äänivihjeellä), Roope puomin alastuloa ja keinua ja Frida hummaili ihan vaan muuten vaan. Keli oli sopiva myös lenkkeilyyn, kun ei ollut niin kireä pakkanen. Tänään olikin sitten ihan lyhyen lenkin vuoro tytöillä. En voi olla toistelematta kuinka kaunista lumivalkoisessa luonnossa on!

Uuteen voi ryhtyä vaikka tuntisi epävarmuutta

Kävinpä Jyrän kanssa kisaamassa PORSKin kisoissa JAU-Areenalla Agnes Tothin radoilla. Ihan ei vielä meidän yhteistyö riittänyt tuomarin luomien mielenkiintoisten kiemuroiden suorittamiseen virheettä, mutta ei sitä kyllä odotettukaan, vaan lähdettiin hakemaan puhtaasti kokemusta. Sitä saatiinkin. Jyrä on kyllä hauska pakkaus - häntä heiluen viiletti menemään ympäriinsä. Toisella agiradalla onnistuin tutustumaan rataan täysin väärin. Puomi oli radalla, vaikka sitä ei suoritettu, mutta minä jätin vahingossa neljä muutakin estettä käymättä läpi. Huomasin kuitenkin asian ennen radalle menoa, ja se ei ole vaikuttanut radan sujumiseen. Hauskaa oli.  Viimeisellä radalla, hyppärillä, Jyrää olisi auttanut, jos ohjaaja olisi pyytänyt suorittamaan esteitä. Jyrä teki juuri niin kuin Mara-isäntänsä pyysi, suoritti ne esteet, jotka pyysin häntä suorittamaan. Kun en sanonut mitään, Jyrä tuli ohi nenän edessä olevista esteistä. Ohjaajalla on siis syytä riittää sanoja joka radalle jatkossa! Jyrä oli meillä pe-la yökylässä ja hyvin meni. Tytöt suhtautuivat Jyrään ystävällisesti, ja Jyrä oli ihan kuin kotonaan kylässä.

 Flaksi piti Teemun kanssa huolen vauhdikkaasta ja hienosta menosta. Kaksi kelvollista keinua, hyvä puomi ja vaikeat kepeille menot onnistuivat. Ensimmäisellä radalla tippui harmillisesti takaakierrosta rima.  Vitosella ja nopeimmalla ajalla irtosi kuitenkin sija 2 kisassa, jossa vain Eeva ja Ville saivat puhtaan nollan. Toisella radalla Flaksi otti kahdelta putkelta kiellon. Ohjaaja olisi voinut olla hieman skarpimpana, mutta olisipa tuo voinut niihin itsekin sujahtaa ilman tunkemista. Radalla oli kuitenkin paljon hyvää menoa. Videolla on taas kenneltytön kootut kommentit, mukana tekemisessä eletään! Toiselta radalta tuli vain kaksi tulosta koko kisassa. Jessica ja Magnus voittivat kieltovitosella ja Teemu ja Flaksi olivat toisia kieltokympillä. Viimeisellä hyppärillä Flaksi otti voiton medien nopeimmalla ajalla. Töksäys ennen hyppyä maksoi hieman aikaa, ja kepeille meno oli hieman hidas, mutta onnistui. Riitti kuitenkin medien voittoon. Tuon voiton myötä Flaksi palautti rankingpisteensä 300 pisteeseen. Vaikka palkintojen takia ei kisatakaan, täytyy sanoa, että on kiva osua kisoihin, joissa palkinnot on kohdillaan. Kisalahjakorttien (voitosta kokonainen, toka sijasta puolikas) lisäksi ohjaaja sai Brunbergin pusuja x 3, koira herkkuja x 3 lelun x3 ja ruokalahjakortin. Hyvä PORSK! Kiitos. Tullaan toistekin.

Perjantain Sannin JAUn valkkuryhmän treeneissä olikin juuri sopivasti treenattu mm. haastavia keppikulmia.

Treeneissä 1

Treeneissä 2

Treeneissä 3

Treeneissä 4

Treeneissä 5

Sannin treenit ovat olleet Flaksille tosi hyviä. Niihin oli kiva palata joulutauon jälkeen. Juuri sopivasti taitojen haastamista ja opettelua ja vauhtia ja virtaavaa etenemistä. Akatemian Jennan treenit on nyt kokonaan tauolla. Jatkuvat ilmeisesti maalis-huhtikuulla, tarkempaa tiedotusta asiasta ei ole tullut. Treenitauko tässä kylmässä kohtaa vuotta onkin hyvä asia niiden treenien suhteen, kasvihuoneella on tosi kylmää treenata.

Lunta on nyt riittämiin. Ei tarvita lisää. Kaunista on. Ja mahdollisuus talviurheiluun. Roope on tulossa treeniviikoille. Vanhempani ovat juuri ajamassa kohti Nummista. Tiedän siis, mitä teen ensi viikolla iltaisin.

Frida ja Flaksi eivät ole erityisen innokkaita pakkasessa ja lumessa ulkoilijoita. Jyrä hyppi hangessa paljon mieluummin. Tiedossa on, että mitteliä ei myöskään pakkanen pelota, joten Roopen kanssa aikakin lenkkeillään ensi viikolla. On luvattu kovaa pakkasta. Sisätiloissa nautitaan amarylliksistä. Ne päättivät aukaista uudet kukat, vaikka joulu menikin jo.

Tauolta tauolle

Se on Flaksi taas kisa- ja treenitauolla. Flaksin elämän ensimmäinen agilitytassuvamma on täällä. Ei onneksi mitään vakavaa, mutta ylempänä oleva "jarrutusantura" aukesi keinutreeneissä maanantaina.  Niin että ei ihme, että Flaksin mielestä keinulle jarraaminen on ihan joutavaa hommaa, siinähän sattuu. Oman seuran kisat jäivät väliin. Viikolla Teemulla oli aikaa hiihtää, käydä lenkillä ja lukea kirjaa. Onneksi antura näyttää jo nyt melko hyvälle. Vetramil-salvaa on laitettu, ja ihon pinta on alkanut muodostua. Katsotaan, jospa Flaksi pääsisi ensi perjantaina jo Sannin ohjattuihin treeneihin ja ensi viikonlopun PORSKin kisoihin. Viikossa on kuulemma tuon tyyppiset vammat parantuneet, ja Flaksille tässä tulisi reilusti se viikko aikaa. Mutta katsellaan. Jos ei näytä parantuneelta niin sitten vaan lisätään taukoilupäiviä.

Meidän Fanni olisi täyttänyt eilen 13 -vuotta. Vuosi sitten juhlittiin onneksi kuningattaren tyyliin.

Ulkona on nättiä ja lumisissa maisemissa on mukava tallustella. Lintulautoja on saanut täyttää ahkeraan. Lintujen lisäksi sieltä voi bongata pari oravaa ja yhden parsonin.

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin ilman vapaaehtoistyövelvoitteita. Mitä nyt eilen talkoiltiin hieman seuran kisoissa. Mutta ei mitään vastuutehtäviä. Tuntuu kuulkaa pitkästä aikaa sellainen melkoisen mukavalta. Niinpä on hyvää aikaa esimerkiksi lukea kirjoja (4 kirjaa tämän vuoden puolella) ja opiskella työhön liittyen vähän täydennystä osaamiseen. Perjantain vietin Helsingissä keskustakampuksella. 

Aurinko voittaa -raikuu radiossa. Sillä asenteella tähän päivään! 

Epäilevät ajatukset ovat suojamuuri, oletko valmis luopumaan siitä?

Luottamus on elämän ja unelmien perusta. Mielikuvituksesi auttaa sinua kohti sitä, mitä et vielä aisteilla näe. Tee mielessäsi tilaa mahdollisuuksille. Mm. näitä hienoja ajatuksia ja lisäpotkua unelmointiin löytyi Hidasta elämää -joulukalenterista. Talletetaanpa nämä muistiin ja koitetaan pitää mielessä alkaneen vuoden aikana. Pois epäilevät ajatukset, tilalle kaikki on mahdollista - asenne.

Uutta vuotta vastaanotettiin Laukaan mummolassa. Soilen korteista nostettiin kortit uudelle vuodelle tinan valamisen asemasta. Teemu sai Tuonelan hauen ja Flaksi potkaisi itselleen Sammon. Molemmat ovat mahdollisuuksien ja onnistumisten kortteja. Niitä odotellessa! Minulle ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain vuorenpeikkoja. Jotain hankauksia ja hankalia tyyppejä siis. Täytyy pyrkiä siihen, etten itse peikkoilisi ainakaan koko vuotta. ;)

 Hetkittäin kirpakasta pakkasesta huolimatta lenkkisäät olivat mitä mainioimmat, joten tallustimme jäällä ja pururadalla koirien kanssa.

 Teemu kävi monen vuoden tauon jälkeen uuden vuoden juoksussa. Tällä kertaa ei Hakunilan maisemissa, vaan Jyväskylässä Paviljongin pamauksessa. Reitti oli kuulemma Hakunilan reittiä helpompi. Hienosti kulki juoksu kolmen vuoden jalkaongelmien ja parin viikon ahkeran lenkkeilyn jälkeen. Huru-ukkojen (kuntosarjan) voitto kympillä aikaan 41.40.

 Flaksi ja Frida odottivat mummolassa. Flaksi olikin tullut "raamit kaulassa" (portin kaataneena) alakertaan kun naapuri oli päättänyt pamauttaa oikein kunnolla raketteja lähietäisyydellä klo 18. Fannin kokoinen aukko löytyi jälleen, Flaksilta puuttui mihinkään reagoimaton tuki ja turva ja neito oli säikähtänyt kovasti. Sai sitten ihmetellä asiaa mummon kanssa alakerrassa kunnes isäntäväki palasi. Tajusimme, ettemme ole neljään vuoteen olleet paikassa, jossa raketteja olisi juurikaan ammuttu. Meillä kotona ei kuulu eikä näy, ja viime vuonna Ylläsjärvellä ei paukkunut pahasti.

Illalla kokonaiskoiramäärä oli 4, kun Ringo liittyi Neron ja tyttöjen seuraksi. Flaksi rauhoittui omaan yksiöönsä. Tuli pelattua lautapelejä ja saunottua. Mukavasti vaihtui siis vuosi.

Kuukauden treeni- ja kisatauko on ohitse. Keinua on tehty maksapasteija-alustalla. Siihen kyllä pysähtyy nätisti, tosin haastetta lisää siinäkin jo ohjaajan voimakas liike.  Katsotaan, auttaako yhtään keinutilannetta. Pitää miettiä myös toimintatapaa kisatilanteisiin, niissähän se malttamattomuus eniten tulee esiin.

Tänään tämän vuoden kisarupeama aloitettiin Janakkalassa Suomalaisen Jarin mukavilla ja vauhdikkailla radoilla. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka kaksi ekaa rataa kelpomenoa olivatkin.  Ohjaaja ja koira liikkuivat napakasti. Vaikka ohjaaja saikin naurut analysoituaan Flaksin eka radan renkaan (ja siihen liittyvän suoran) suoritusta löysäksi. Eeva totesi osuvasti, että mieluummin löysä rengas kun löysä p**ka.  Ihan tyytyväisiä ollaan tauon jälkeiseen aloitukseen. Viimeinen rata ei tosin ollut toivottua menoa, eikä kaksi osumatonta puomia ja yksi huono keinu toki lämmitä. Mutta ei keskitytä siihen, mietitään mikä toimi. Kepeille menot oli hienoja, alut onnistuivat ja yksi pelastuspoikkarikin napsahti kauniisti kohdilleen. Sillä radalla pääsi sitten tuomari nauramaan: "et sitten ehtinyt persjättöön". Ei ehtinyt ei, mutta eipä kosahtanut rata siihen. Ja ei, kukaan ei nauranut ilkeyksissään. Ihan oltiin kaikki hyvissä fiiliksissä.

Hyppäri, 10 (rima ja kielto), sij. 3

Agirata 5 (puomi)

Agirata (hylly)

Meidän tämän vuoden uusi kalenteri neuvoo valitsemaan jokaisella askeleella pelon sijasta uteliaisuuden. Minkähänlaisia taikahetkiä uusi viikko tuo tullessaan?