Väsyneenä, mutta onnellisena takaisin kotosalla mukavan Tanskan reissun jälkeen. Olimme siis European Openissa, jonne Flaksi ja Teemu saivat osallistumisoikeuden ensimmäisten maajoukkuekarsintojen voitollaan. Kyydissämme Tanskaan matkasivat myös seurakaverimme Eeva ja villakoira Ville, jotka kisaavat myös medeissä. Vielä kolmaskin Järvenpään Agilityurheilijoiden edustaja oli kisareissulla, nimittäin pikkumakseissa kisanneet Raisa ja bordercollie Minkki.
Suomen joukkueessa oli monia huipputyyppejä ja kivaa oli tavata Ruotsissa ja Tanskassa. Menomatkalla pysähdyimme Brahe Husiin (muistiin hyvä ja näppärä pysähtymispaikka kätevästi matkan varrella) lounaalle. Kuviin ehtivät Teemun ja Eevan lisäksi medijoukkueesta Einari ja Papu, Jukka ja Bit ja Maria ja Daim sekä minijoukkueen Olli ja Nhi. Samassa paikassa tapamisemme myös medeistä Jasminin ja Kimin sekä Suvin ja Rubenin ja makseista Marjon ja Hupin ja intermediate-luokassa kisanneet Katin ja Icen.
Tykkäsimme Tanskasta kovasti. Hotellimme oli siisti ja viihtyisä. Huone oli iso, ja hotellin ravintolasta sai hyvää ruokaa. Tanskassa oli nättiä. Ihmisten puutarhat suorastaan upeita ja talot sieviä. Olisi ollut oikeastaan mukavaa olla muutama tai edes vuorokausi pidempään reissussa, jotta olisimme ehtineet leikkiä turistia pidempään. Kisapäivät olivat meinaan todella pitkiä. Aamusta iltaan olimme kisapaikalla. Mutta agilityahan me olimme Tanskassa tekemässä.
Kävimme jo heti keskiviikkona pystyttämässä oman päivätelttamme kisa-alueelle ja tutustumassa paikkoihin. Torstaina edessä oli kisareissun Flaksin kannalta jännittävin osuus eli eläinlääkärintarkastus ja mittaus. Mittaustulosta ei tarvinnut jännittää, Flaksi on ilmiselvä medi. Flaksi vaan ei arvosta vieraiden ihmisten kopelointia. Tarkistus sujui kuitenkin hyvin. Mittaava tuomari vaan naureskeli, kun Flaksi mahtui niin reilusti mittatikun alle. Torstaina oli myös harjoitukset, ja päästiin hakemaan tuntumaa kisa-alustaan. Teemu ja Flaksi treenasivat yhtä aikaa Eevan ja Villen kanssa. Flaksin puomi toimi erinomaisesti, samoin kepit. Muutama rima rapsahteli alas. Alusta tuntui kuitenkin hyvälle ja oli mukava tunne lähteä kisaamaan.
Perjantaina kisattiin joukkuekarsinnat. Teemu ja Flaksi kisasivat Suomen kakkosjoukkueessa Eevan ja Villen, Jasminin ja Kimin ja Einarin ja Papun kanssa. Ensin oli Esa Muotkan hyppyrata. Teemu ja Flaksi saivat pingottua nollaradan, vaikka ohjaaja kaatuikin matkan varrella. Onneksi ohjaaja ei satuttanut itseään. Aikaahan tuohon pyllähdykseen kuitenkin tietysti kului.
Joukkuekarsintaradalla Flaksi ei osunut puomin kontaktille ja kaikkien hämmästykseksi lähti Teemun perään suorilta kepeiltä kun ohjaaja juoksi sokkariin. Ohjaaja ei maalissa tiennyt mitä tapahtui, koska ei nähnyt Flaksin possuilua. Onneksi joukkueen tulokset riittivät kuitenkin finaaliin. Suomen molemmat medijoukkueet kisasivat sunnuntain finaalissa. Muut kokoluokat eivät tällä kertaa finaalipaikkaa lunastaneet.
Lauantain yksilökarsintarata kaatui pieneen hätäilyyn. Ohjaaja oletti, että Flaksi oli lukittanut innarihypyn ja kiirehti eteenpäin. Flaksi tuli hypystä ohi ja se oli siinä. Ohjaaja hauskutti yleisöä pyytämällä rataa tuomaroineelta Steffiltä anteeksi mokaansa.
Suomalaisista finaalissa nähtiin mineissä Janne ja Sim, Iida ja Helka sekä Olli ja Nhi, jotka olivatkin upeasti lopputuloksissa sijalla 8. Medeissä finaaliradalla nähtiin Emmiina ja Cromi sekä Jukka ja Bit. Intermediate -luokassa finaaliin pääsivät Riina ja Kiksi, Kati ja Ice sekä seurakaverimme ja valkkuryhmätreenikaverimme Raisa ja Minkki. Raisa ja Minkki olivat finaalissa hienosti kymmenensiä. Makseissa finaaliradalla Suomea edustivat Outi ja Duplo ollen radan 16. Hieno Suomen joukkue!
Karsinta-agilityradalla Flaksi tiputti muurinpalikan ja riman. Aika olisi riittänyt kirkkaasti finaaliin.
Suomalaisista medeistä finaaliradalla nähtiin siis vain Emmiina ja Cromi ja Jukka ja Bit. Tällä kertaa ei kuitenkaan menestystä.
Sunnuntain joukkuefinaali oli viesti, jonne koirakot lähtivät yksi toisensa perään kentän kulmista. Flaksi avasi joukkueen suorituksen. Valitettavasti tällä kertaa esteelle irtoaminen ei onnistunut ihan toivotusti, vaikka kety lupasi syödä saappaansa, jos koira ei hommaa hoida. Uskoin siis täysin, ettei tuo ole Flaksille mikään juttu. Hupsista. Pitää miettiä, miten saappaansa valmistaa. Tässä Flaksin ja Teemun hienosti sujunut rata, josta siis se yksi kielto, jonka ohjaaja sai näppärästi korjattua, ettei tullut hyllyä.
Joukkueen lopullinen sijoitus oli yhdeksäs. Eeva ja Ville taituroivat nollan joukkuefinaalissa. Hyvä team Eeville!Yksi maailmanperintökohdekin kerettiin katsoa matkalla ulkoapäin, nimittäin Kronborgin linna. Hieno oli!
Kotona meitä odotti hieno kukkaloisto. Reissussa oli kiva olla, kotiin oli silti ihanaa tulla!
Pohjoismaissa koiran kanssa matkustaminen on helppoa ja vaivatonta. Ehkä ensi kesällekin keksitään jotkut kisaretket!
