keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Harmi, että vauhti ei korvaa virheitä

Kolmannet EO-karsinnat ja halli-SM-kisat sujuivat vauhdikkaasti, mutta eivät virheittä. Uskotaan niiden kuitenkin olevan myös merkki siitä, että olemme oikealla tiellä. Radoilla ei tullut yhdenyhtä pahaa ohjaajaa kohti loikkimista tai kieltoa, aivan huippua! Sen sijaan esimerkiksi hyppärillä nähtiin Flaksin mittapuulla varsin pätevää irtoamista vaikkapa renkaalle. Hyppärillä tuli kepeiltä harmillinen vitonen, kun Flaksi pyörähti hienosti ekaan väliin mentyään kepeiltä pois. Sitä ei jaksettu kuitenkaan kauaa harmitella, vaan keskityttiin hyvästä radasta nauttimiseen! Erityisen hyvälle se tuntui täysin pieleen menneen ensimmäisen agiradan lähdön jälkeen. Flaksilta jäi koko eka rata tekemättä, kun neito kiehui niin yli, ettei pystynyt jäämään lähtöön. Siinäpä siis edelleen sitä askarreltavaa meille.... Viimeisellä sunnuntaiaamun agiradalla tulos oli 15 (muurin palikka, rima, keinu) - rapatessa roiskui, mutta ratatyö oli sujuvaa ja aika radan nopein. Flaksi kiristi siis hieman ihanneaikaa, kun ei nolla onnistunut. ;) Sunnuntaille tuli pituutta, kun joukkuekisa kirmattiin vasta illalla. Kivahan muiden finaaliratoja oli toki seurata, mutta myönnettäköön, että selkäkivusta selvinneenä erittäin flunssaisena ja äänettömänä minun olisi ehkä ollut järkevintä valita sunnuntain olopaikaksi oma sänky. Joukkuekisaan JAUn medi 1 -joukkue lähti valitettavasti vain kahdella koiralla Justuksen loukattua harmillisesti silmänsä. Niinpä Teemu ja Eeva tuumivat, että Teemun on parasta vedättää Flaksia kunnolla mahdollisimman kovan ajan tekemiseksi, jotta Eevan kahden radan juoksun vaihto-osuuteen menevä aika tasoittuisi. Kovaa Flaksi taas menikin, muttei valitettavasti virheittä. Ohjaaja otti rimat omiin nimiinsä, kun ajatteli ohjauksen olleen hieman myöhässä. A:n vitonen oli kyllä ihme, sellaista ei ole kovalla vedätykselläkään saatu aikaan. Flaksi kyllä näytti reagoivan tällä kertaa vedätykseen ja tuli A:n melko holtittomasti. Onneksi hyvä kropan hallinta esti voltit.  Eeva ja Ville sen sijaan kirmasivat kaksi osuutta nollana putkeen. On ne käsittämättömän taitavia ja kovia! Mutta hei, kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa ei mitään, sij. 5 joukkuekisassa. Vaikkei menestystä tullutkaan, joitakin taikahetkiä koettiin isoissa kisoissa, ja sunnuntaina ei harmittanut ajella kotiin. Olipa hieno kokemus.

Flaksin sisarusparvi oli hienosti edustettuna kisoissa, vaikkei suurta menestystä tullutkaan. Nixi pääsi kyllä finaaliradalle! :) Mukana menossa olivat siis Flaksi, Nixi,  Rauha ja Skumppa-veli.

Siskokset Nixi ja Flaksi ovat kovasti kavereita keskenään. Tässä kytätään namia kasvis-Ernalta. Kiitos kun tulit meitä tapaamaan, oli kiva nähdä!
 Skumppa-veli iloisena kasviksen taputuksessa.
 Rauha saa kasvikselta namia.



Roope on täällä treenisulkeisissa. Koska minä olen ollut koko alkuviikon niin kovassa flunssassa, on Teemu treenannut Periksenkin kanssa. Hyvin sujui Jennan treeneissäkin!  Lisäksi on käyty hallilla kontaktisulkeisissa Roopen kanssa, ja humputtelemassa Fridan kanssa. Flaksin tekemisessä näkyi Jennan treeneissä ehkä vielä viikonlopun jäljet, väsy. Muutaman hyvän pätkän lisäksi nähtiin ei niin hyvää tekemistä. Treenilistalle putkesta putkeen irtoaminen niin, että ohjaaja on keppien takana. Ja poikkarit kepeiltä.

Tänään on lenkkeilty ja levätty. Onneksi en ole ilmoittanut itseäni viikonlopuksi kisaamaan. Flunssa ei taida antaa periksi ihan helpolla. Kevättä kohti mennään kuitenkin. Aamulla bongasimme pellolla kiuruja. Ja eilen lehtokurpan ja töyhtöhyypän! 44 työpäivää kesälomaan. :D








sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Oman seuran kisoissa

Se on taas todistettu, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Eilisen kivan kisapäivän päätteeksi jäin talkoilemaan oman seuran kisoihin, ja työn touhussa tulin nostaneeksi puolihuolimattomasti kiireessä putken painoa. Selkä napsahti. Sen verran kovasti koski, että olin erityisen onnellinen samoissa talkoissa talkoilleesta hoitohenkilökunnasta, joka taikoi sellaisen särkylääkearsenaalin naamariin, että selvisin lopputalkoilurupeamasta. Tänään olen ottanut sitten iisimmin kotosalla. Ei tullut imuroitua, eikä lähdettyä ketyn hommiin Flaksin radoille. Päivän oman seuran kisojen kisavedoista ei  siis ole videotodisteita, koska kety poti kotona selkää (ei kannata nostaa putkenpainoja huolimattomasti!) ja ohjaaja itse oli liian kohtelias nakittaakseen ketään tehtävään. Eka rata hyppäri 5 (joko eka rima tai muurin palikka putosi, tarinasta on erilaisia versioita, ohjaaja itse ei tiedä) - nopein aika. Toka rata hylly, koska ohjaaja ei ohjannut riittävän napakasti ja Flaksi ajautui takaakiertoon, muuten hyvä rata, jopa puomi ja keinu! Vika rata nolla, sij. 2. Puomin jälkeen piti kääntyä 90 astetta, ohjaaja otti spurtin ja valssasi puomin eteen - toimi! Lähdöt oli hankalia, mutta itse ratatyö tuntui toimivalta. Ohjaaja totesi, että oma kunto on huono taudin jäljiltä, ja ilmeisesti myös koiran, mutta ei muuta kun uuteen nousuun! 💪  Nopsa voitti aikaan 35,62, Flaksi jäi toiseksi aikaan 35,65. Ei paljoa eroa, toki Nopsalla on pysärit. Flaksilla oli yksi töyssy ja kalastelua matkan varrella. Helillä ja Nopsalla oli huikean hieno päivä, kaksi nollavoittoa! Paljon onnea! Palkintopöydästä sai valita itselleen lämmikettä tai koiralle lelun. Villasukat olivat kovasti tykättyjä!




Jyrän kisaradoilla eilen oli valtavan hauskaa. Jyrä selvästi nauttii, kun saa paahtaa suoraviivaista rataa eteenpäin. Puomi toimi, kaksi kertaa! 

Ensimmäinen agirata oli oikein sujuvaa menoa, aina siihen saakka, kun olisi pitänyt kääntyä kepeille. Suoraanhaan Jyrä paahtoi, kun ei saanut mitään ohjetta kääntymisestä ajoissa, ja ohjaajan liikekielikin kertoi muuta kun kääntymistä. Radasta jäi silti hyvä fiilis!  Videolta käy hyvin ilmi myös oman seuran kisaamisen yksi hyvä puoli - hyvä kannustus! Kiitos tyypit!

Toinen agirata kosahti puomin jälkeiseen elämään, kun vasemmalla olleen hypyn sijasta löytyi muuri. Radalla oli myös muuta epävarmuutta, mutta loppupätkä rullasi taas ihan kivasti.  Mukavasti sujuneeseen hyppyrataan oli kiva lopettaa kisapäivä, tulos 10 keppivirheiden takia, mutta sepä ei meitä haittaa. :)  Tänään Jyrä kävi kisaamassa Maran kanssa HSKH:n kisoissa. Nyt on tulos 5 plakkarissa sennukisoja silmällä pitäen. Hyvä Mara ja Jyrä!





torstai 14. maaliskuuta 2019

Annetaan turhien huolien mennä

Hengitellään syvään sisään ja ulos. Tämän viikon sanat ovat armollisuus ja hyväksyminen. Ne ovat toistuneet erinäisissä keskusteluissa eri ihmisten kanssa viikon aikana. Kotona on puhuttu erilaisten asioiden hyväksymisestä, mm. siitä, kuinka pitää hyväksyä sairauden takia muuttuneet suunnitelmat ja väliin jäävät mukavat urheilutapahtumat (ei päässyt Teemu Tervahiihtoon eikä Pogostanhiihtoon tänä vuonna). Tai se, että koiran lihasmassa on heikompi kun edellisellä hierontakerralla (jumpat on jäänyt tekemättä, on aika skarpata asian kanssa, juoksulenkit ja pitkät lenkit sattuneista syistä myös). Tai se, että töissä kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. Pitää sopeutua. Tai se, että harrastusrintamalla kisoissa ei tulekaan onnistumisen kokemuksia, vaikka treenioloissa onnistumisia tuleekin. Pitää muistaa olla armollinen itselle ja koiralle. Siitä puhuimme treenikamun kanssa viimeksi tänään pitkät pätkät. Päätimme jälleen päästää irti turhista huolista ja keskittyä onnistuneisiin hetkiin.

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme äidin kanssa katsomassa Lahden kaupungin teatterissa Ikitien. Esitys oli vaikuttava. Ja niin se Ketolan Jussikin tuumi, että huomenna kaikki on paremmin.




Kotiin saavuin melkoisen kasan lämmikkeitä kanssa, kiitos äiti! <3 ja koska leipova mies sairasti vielä tuossa kohtaa, pakkasi äiti pullat ja kermapurkinkin mukaan, jotta saimme viettää laskiaissunnuntaita. Hyvin maistui!

Pari viikkoa meni isännän sairastaessa, joten minä keskityin koirien kanssa puuhailuun. Flaksin kanssa kävin mm. hyvin sujuneissa valkkujen ot-treeneissä. Saatiin kymmenen esteen pätkiä kertalaakista onnistumaan, Flaksi irtosi nätisti esteille ja meno tuntui mukavalta. Ihan yhtä helppoa ei ollutkaan eteneminen sitten kisavireessä viime sunnuntaina. ;) Ensimmäinen lähtö onnistui, mutta muuten kyllä meno takkusi. Agiradalla lähtö oli huonompi, koska kierrokset olivat päivän toisella radalla jo kaakossa. Muuten esteille irtoaminen oli ehkä inasen sujuvampaa. Kivaa oli stetsaamisesta huolimatta kyllä, ja ehkä Flaksille tekee ihan hyvääkin joutua tekemään välillä huonosti liikkuvan ohjaajan kanssa ratatyötä. Jyrä puolestaan on ottanut hissikyydin takaisin ykkösiin. Siellä starttasimme ensimmäistä kertaa yhdessä viime lauantaina. Olipas kivaa. Suoraviivaisempi rataprofiili tuo esiin Jyrän ansiokkaan itsenäisen työskentelyn. Eka agiradalta napsahti voittonolla. Hyppärillä ohjaaja unohti ohjata jo heti esteen kolme jälkeen, mutta niinhän sitä sanotaan, että ei makeaa mahan täydeltä. ;)

 Muotkan Esa oli tehnyt mielenkiintoiset ja koiran osaamista haastavat radat sunnuntaille, siellä me Flaksin kanssa saatiin hymy yleisön huulille. ;)





 Lenkkikelit ovat vaihdelleet upeista aurinkoisista hankikantokeleistä kaameaan tuuleen ja tuiskuun. Mutta ilmassa on jo monta kertaa ollut lupaus keväästä.

 Tällä viikolla isäntä on päässyt palaamaan töihin ja hieman jo harrastuksenkin pariin. Tiistaina käytiin Maijun treeneissä Akatemialla Teemu Flaksin ja minä Jyrän kanssa. Tässä Flaksin treeniratatyötä.  Flaksi kävi treenaamassa myös Jennan kanssa. Voi olla, että jossain kohtaa kevättä käyvät yhdessä kisoissakin, kunhan aikataulut osuvat yksiin. Tänään oli Fridan yksityiset mummotreenit. Kyllä oli Frida onnellinen, kun sai olla itsekseen emännän kanssa hallireissulla. Viikonloppuna ei mennäkään Tuupovaaran ja Ilomantsin maisemiin, joten ohjelmassa on oman seuran agikisat. Talkoilua ja kisastartteja.


perjantai 1. maaliskuuta 2019

Flaksi-Tintti Töyhtöhyyppä - sisar hento valkoinen

Viime lauantain Liedon reissu päättyi isännän huonoon oloon ja kuumeeseen. Kova kuume onkin jatkunut jo lauantaista saakka ja Flaksi ja Frida ovat olleet sisar hento valkoisina sairaanhoitotehtävissä. Koville ottaa tuo influenssa. Harmillisesti Teemulta jää nyt Oulun Tervahiihto väliin. Saa nähdä miten käy Pogostan hiihdon, se olisi 16.3. Kova kuume ei ole valitettavasti näyttänyt talttumisen merkkejä. Flaksi on ollut kovasti seuraneitinä, koiria isännän kotona oleilu ei siis lainkaan haittaa, päinvastoin. Välillä olemme käyneet kyllä keinusulkeisissa hallilla. Olen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota rauhoittumiseen treeneissä. Katsotaan, johtaako se mihinkään. Toivottavasti!

Irene Erling nappasi Liedossa Flaksista seuraavat mukavat kuvat.