Keep calm and love your dog!

Meillä saikkuillaan. Jonkun sortin lievää aivastelua Flaksilla ja pahempaa Fannilla. Fanni on saanut myös reverse sneezing-kohtauksia. Itselle tuli ensimmäisenä nenäpunkit mieleen, mutta eläinlääkäri epäili kuitenkin flunssaa. Flaksin rähmivät ja punoittavat silmät ovat tulehtuneet, rakkulainen sidekalvontulehdus. Nyt siis levätään, on peruttu erinäisiä menoja neljältä koiralta (Roopen meille tulo lykkääntyi) ja hoidetaan Flaksin silmiä kolmesti päivässä. Se ei olekaan ihan helppo homma. Flaksi ei millään antaisi laittaa tippoja. Koitetaan saada neiti tottumaan tuohon touhuun, mutta yllättävän haastavaa se on ollut. Flaksin silmien lisäksi hoidetaan avohaavaa Fannin tassussa. Fanni ja Frida ottivat sisällä yhteen. :( Frida selvisi pienillä pintaraapaisuilla, Fanni sai pahemmin tassuunsa.  Kostoksi Fanni valloitti Fridan uuden pedin. ;)

Nyt on siis aikaa hengailla kotona. Koirien lenkityksetkin on hetkeksi minimissä. Teemu saa  hiihtää niin paljon kun jaksaa. Minulla riittää tekemistä tässä projektissa nimeltä omakotitalo.

Junnuiässä

Flaksi on jo 9 kuukautta, junnuiässä. Aika rientää! Ja se on taas viikonloppu. Eihän se olisi viikonloppu eikä  mikään, jos sitä ei viettäisi pihalla leikkien ja riehuen. Tällä kertaa Flaksin kaverina kirmailee Roope. Roope tosin mielisi muutakin kun kirmailla, nuorella miehellä taitaisi olla ihan omat roturisteytykset mielessä. ;)

Roopen uusi panta sopii pojalle mainiosti.

Frida hauskuutti itseään ja ihmisiä pelaamalla lumessa koripalloa.

Uudet pannat pohjanpystykorvalle kavereineen ;)

Kun Roopelle tarvittiin uusi panta, päätin samantien päivittää meidän kolmikon pannat. Tilasin mittojen mukaan Irene Vinhalta heijastimella varustetut puolikuristavat fleecepannat. Fannilla ja Fridalla on menossa jo kolmannet saman tekijän pannat, ja kaikki ensimmäisetkin ovat periaatteessa käyttökunnossa, mitä nyt pesussa ja reissussa kuluneet. On se kuitenkin kiva aina välillä päivittää lookkia! Parsonit siirtyy liekeistä hieman hempeämpään kuosiin. Flaksilla onkin ollut käytössä Fannin vanha etanapanta. :P Pannat vasemmalta oikealle: Roope, Flaksi, Frida ja Fanni. Her Royal Highness on jo pitkään pukeutunut punaiseen ja oranssiin. ;)

Keskiviikkona Flaksilla ja muilla "erikoisländeripennuilla" eli roturisteytyspennuilla oli ohjelmassa Kennelliiton pilottijalostustarkastus. Kaikista risteytyksistä oli kaksi sisarusta paikalla. Noppa ja Flaksi edustivat parländereita. Ja hienosti edustivatkin. Paikalla oli siis edustus myös villakoiran ja kromfohrländerin risteytyksistä ja tiibetinterrierin ja kromfohrländerin risteytyksistä. Hyvin meni ilta ihan kaikilta.

Testi koostui erilaisista osioista:  ihmisen kohtaamisesta (ensikohtaaminen tuolilla istuvan ihmisen kanssa, joka nousi seisomaan, poistuminen ja uudelleenkohtaaminen, vieraan ihmisen kanssa kävely testitilan ympäri), käsiteltävyys (avustaja tutkii koiran huulet, korvat, selän, nostaa sen jalkoja, koskee anturoita ja koskee häntään), pallon jahtaaminen (avustaja heittää pallon, jonka luokse koira päästetään liinassa, pallolla leikitään), aktiivisuus/passiivisuus (3 min. paikallaan koiraa huomioimatta, tarkkaillaan reaktioita), vieras koira (ohittaa n. 5 m etäisyydellä paikallaan olijat), epätavalliset alustat (kompostikehikko ja liukas alusta), ihmisjoukko (6 ihmistä kävelee koiran ohi rivissä, juoksee koiran ohi, kulkee ohi sateenvarjon avaten/sadeviitassa, ihmiset on koiran ympärillä piirissä, katsoo koiraa, liikkuu) ja äänet (vappupilli, kattilankansi ja vasara, akkuporakone).

Ihmisen kohtaamisessa Flaksi paineli suinpäin tuolissa istuvan ihmisen luo. Ohjaajaa siis ohjeistettiin antamaan koiran tehdä niin kuin se tekee, eikä estellä tai käskyttää saanut. Uuden ihmisen kanssa Flaksi kiersi tilaa reippaasti ottaen tuntumaa jo outoihin alustoihinkin niiden yli lompsien. ;) Käsiteltävyys-osiossa Flaksi antoi todella koskea itseensä, mutta vasta perusteellisen ihmisen pusuttelun jälkeen neiti oli valmis kellahtamaan selälleen rapsuteltavaksi. Videon pätkääkin tilanteesta otin.

Ainoa kohta, josta en saanut kunnollista kuvaa, oli  pallon jahtaaminen osio. Nauratti niin paljon, ettei kuvassa näy kun seinää ja välillä koirakko. Flaksihan nappasi heti reippaasti pallon, ja kun Teemu heitti sen Flaksille uudestaan itse, vei Flaksi koko pallon, eikä tuonut sitä takaisin. Meidän hienosti leluja palauttava Flaksi! :D Pallon jahtaamisen sijaan osiosta taisi tulla Flaksin jahtaaminen. :D

Kun Teemu meni seisomaan vieraiden alustojen päälle, ne aavistuksen verran jännittivät Flaksia, vaikka niihin olikin jo tuntumaa oma-aloitteisesti haettu aiemmin. Ilman suurempia houkutteluja Flaksi kuitenkin kirmasi alustoille. Äänet eivät olleet mikään erityinen juttu. Ihmisten luokse Flaksi olisi halunnut mennä, mutta ei minusta näyttänyt paineistuvan porukasta millään tapaa.  Aktiivisuus/passiivisuus -osiossa neiti haisteli mattoa ja lopulta istui katselemaan. Vierasta koiraakin vain katseltiin. Mielenkiintoista saada Tuire Kaimion ja muiden kirjallinen palaute aikanaan käsiinsä.

Luonteen lisäksi katsottiin myös ulkonäköä ulkomuototuomarin kanssa. Flaksia kommentoitiin pohjanpystykorvan näköiseksi. ;) Podengoakin kuulemma muistuttaa, muttei osu mihinkään podengon mittoihin. Pohjanpystykorvaksi olisi hyvän kokoinen. :D Hyvän Flaksi olisi  arvosteluksi saanut. Kommenttia tuli paljon, mutta mieleen jäi, että pöydällä seisoessaan näytti neliöltä, lattialla venytti itsensä parempaan asentoon. Pigmenttiä puuttui suusta. Pohjavillaa oli ja turkki oli ok. Lihaksisto oli hieno, ja neiti timmissä kunnossa. Säkä 39 cm. Ja tuomari kysyi sihteeriltä pariin kertaan, että muistithan nyt laittaa ne kaikki plussat hienosta luonteesta? ;)

Upea otus tuo on. Hienosti pärjää vaikka ja missä.

Kun isosta tuli pieni ja pienestä iso

Sunnuntain leikkihetki

Flaksilla kävi joukko kavereita leikkimässä: Zivy, Pii, Nixi-sisko ja Lissu. Hienosti meni! Flaksi tulee juttuun ihan kaikkien kanssa. Lissun kanssa tosin leikittiin vasta kun muut olivat poistuneet. Lissu tyytyi ensin enemmän tarkkailijan rooliin. Zivyn kanssa juostiin, Piin kanssa juostiin ja painittiin. Nixin kanssa otettiin vähän rajumpaa kurnutuspainia. Parivaljakko Nixi ja Flaksi tosin ovat yhdessä melkoinen torpedoryhmä. Ääntä lähtee ja poliisina ollaan tilaanteessa kun tilanteessa.

Parsonia suurempi metsästäjä Flaksi

Niin se vain on. Parländeri bongaa jäljen kuin jäljen parsoneita paremmin. Kaikki jäljet olisi siistiä päästä myös tutkimaan. Hihnakäytöstä kun ei olla treenattu, on lenkeillä välillä tarjolla oivaa käsien venytystä. Ehkä pitäisi siis lisätä hihnassa kulkeminen harjoittelurepertuaariin. Ei sekään varmasti ole ongelma pätevälle pennulle. Jäljen voi kyllä jättää jätä-käskyllä, mutta varmasti Flaksista saisi oivan metsäkoiran. Muita sopivia vaihtoehtouria Flaksille olisivat puunpurija (varastaa takkapuut takanlämmittäjältä) tai astianpesijä (on ehdollistunut jääkaapin oven äänen sijaan tiskikoneen luukun ääneen ja ryntää paikalle apuun viivana kun luukku avataan).

Metsästyksen sijaan Flaksista kaavaillaan agilitykoiraa. Tänään Flaksi oli ensimmäistä kertaa uudessa treenihallissa Lohjalla Saija Mustosen kolmen kerran pentukurssilla. Uusi paikka, uudet ihmiset ja uusi pohja ei ollut mikään ongelma. Saija rohkaisi meitä etenemään koulutuksessa ja vaatimaan Flaksilta jo pikkuhiljaa enemmän. Se kun tuntuu osaavan pentukurssin tarjoamalla tehdyt temput hienosti, ja saattaisi kyllästyäkin ilman haasteita. Saijan sanoin Flaksi on mahtava pentu! Ja niinhän Flaksi onkin. Ohjaajan pureskelu kesken treenienkin on vähentynyt. On siis helpompi myös siltä pohjalta lähteä vaatimaan isompia kokonaisuuksia. Kuitenkin muistaen, että kropan kehitys on vielä kesken.

Tänään Flaksi teki ekaa kertaa rataa, siis takaakiertohyppy (10 cm rimalla), putki ja putken jälkeen hyppy. Hienosti meni. Flaksin palkkaaminen on Leenan kurssilla opitun kahden lelun leikin avulla saatu mukavaksi. Flaksi tuo lelun takaisin. Niin hienoa yhden "ei koskaan lelua suosiolla palauttavan" ja toisen "tuo jos tahtoo" -tyyppisen ratkaisun jälkeen. Pitää muistaa pitää taitoa yllä. Palkkaukseen liittyen Saija muistutti myös siitä, että eteen heitettävän palkan lisäksi on hyvä välillä palkata kädestä ja välillä tiputtaa lelu ohjaajan taakse. Hienoa on myös se, ettei tarvitse varjella muiden koiria omansa hampailta. Nuo meidän parsonit kun ei ole ihan parhaita jakamaan treenipaikkaansa kenenkään kanssa. Ei ne ole koskaan mitään kenellekään tehneet, mitä nyt pärisseet joutavia liian lähelle moikkaamaan tulleille erityisesti kisatilanteissa kovassa vireessä. Ja treeneissä pysyvät kyllä töissä, eivätkä hae ulkopuolisten ärsykkeiden luokse. Mutta Flaksipa osaa (toistaiseksi ainakin) odottaa häkissä ovi aukikin (toki vasta valvovan ja palkkaavan silmän alla), vaikka muut treenaa.

Saija ei meinannut millään uskoa, ettei Flaksi ole tehnyt vielä oikeastaan mitään agilitya. No, putkea, siivekkeen kiertoa, eteenmenoa ilman esteitä ja ihan vähän pumppereilla hyppytekniikkaa. Yleensä kuulemma sanotaan, ettei koira osaa mitään ja se osaa kaiken. No, me ollaan oikeasti edetty ihan hitaasti. Onhan Flaksin kanssa treenailtu, mutta ei varsinaisesti agilitya. Enemmänkin vaan panostettu luopumiseen, häkkikäytökseen ja siihen leikkimiseen. Ja siihen, että kaikessa tekemisessä fokus olisi tehtävässä asiassa eikä ohjaajassa. Ja silti on roikuttu ohjaajan jalassa. ;) Olisi hienoa, jos onnistuisi kouluttamaan joskus itsenäisesti luvalla esteitä suorittavan koiran, eikä epävarmaa ja kyselevää treenikaveria. Eiköhän me keretä vielä Flaksin kanssa oikeaa aksaakin hitaasti edeten. Tosiaan, pitää nyt koittaa koulutuksessa silti edetäkin, ettei taas meille tyypilliseen tapaan jämähdetä ihan paikalleen. Fysioterapeutti Patrician neuvoa siitä, ettei kepeille ole mitään asiaa ainakaan ennen kesää, aiomme kyllä noudattaa.  Leenan kurssilta on saatu hyvät pohjat oppimiselle ja opettamiselle, ja Leenan opeissa esteopetus-kurssilla jatketaan perjantaisin tänä keväänä. Siinä ne esteitten alkeisopetukset sitten eteen tupsahtavatkin. Nina Mannerin treeneihin aluevalmennusryhmään Flaksi pääsee noin kerran kuussa myös. Samaiseen ryhmään pääsee myös herra Ropelitz. Tai no, neuvottelut koiran lainasta on vielä kesken, mutta eiköhän se järjesty.

Meidän vanhus Fanni sai maanantaina treeneissä nuoruustuomion. Kouluttaja arvioi Fannin iältään nelivuotiaaksi, way to go treeneissä riekkuva pikkuakka!

Frida pääsi tänään jatkamaan juoksu A:n harjoituksia. Vaikka treenattu on säälittävän vähän, suoriutui neiti siihen nähden asiasta oikein mainiosti. Ihan hienoja osumia kehikkoon saatiin! Ehkä tähän lisätään pari pientä treenivideonpätkääkin myöhemmin.

Huomenna ohjelmassa on Teemulla ja Fridalla ja Flaksilla pienet omatoimitreenit ja minulla Kromfohrländereitten rotuyhdistyksen hallituksen ensimmäinen kokous. Jännää! Iltapäivällä Flaksin pitäisi saada taas pihaamme leikkikavereita.

Fanni Manninen 9 vuotta!

Meidän äkämökö ilopilleri Fanni Manninen täyttää tänään jo yhdeksän vuotta. Aika lentää! Fannin kohdalla valehtelisin, jos väittäisin, että päivääkään en vaihtaisi pois. Päiviä vaihtaisin useita, koiraa en ikinä, vaikka aina Fannin kanssa ei pärjää ilman pitkää pinnaa ja hyvää huumorintajua (minulla ei aina ole kumpaakaan). Pois vaihtaisin kaikki eläinlääkärissä peläten vietetyt hetket milloin minkäkin syyn takia (kyyn purema puolivuotiaana, tappeluhaavat, vierasesineet mahassa....). Fannin kanssa on koulutuksellisesti agilityn saralla kokeiltu sitä sun tätä, ja siihen nähden pikku akka vetää radalla ihan hienosti. Fanni on malliesimerkki siitä, että huomaamattaan koiran voi ehdollistaa vaikka miten omituisiin juttuihin. Fanni on tainnut kouluttaa meitä enemmän kun me sitä! Fanni elää sloganilla piippaamalla ja vaatimalla pitkälle! Toivottavasti vielä monta vuotta.

Varsinaista agilitytähteä Fannista ei tullut koskaan, vaikka se agilitysta nauttiikiin. Neiti kiehuu niin yli, ettei kisaamisesta aina meinaa tulla mitään. Vireenhallinta on myös taitolaji, sekin on huomattu. Teemun kanssa kisatessaan Fanni saattoi kirmata kisakentältä myös kesken leikin mamman jalkoihin, mutta eipä akka ole pysynyt hanskassa aina minullakaan. ;) Toisinaan kulkee kun enkeli ja toisinaan ei! Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu kun Fannin kanssa lähtee radalle. Fanni harrastaa edelleen agilitya kerran viikossa JAU:n treeniryhmässä ja kisaillaankin harvakseltaan. Me ollaan Suomen kärkipäässä hyllylistalla! :D Ikäisekseen neiti on siis erittäin hyvässä kunnossa, ja harrastamista jatketaan ainakin toistaiseksi. Niin kauan kun meillä molemmilla on hauskaa ja Fannin fysiikka vaativan lajin sallii.

Fanni 2007

 Fanni 2008

 Fanni 2011

Fanni, Frida ja Flaksi saivat synttäreiden kunniaksi erityisherkkuaamiaisen ihan jokainen. Viikonloppuna Zivy kävi jälleen leikkimässä Flaksin kanssa.

Saariselältä kotiuduttu leikkimään

Saariselän reissu meni hienosti. Mitä nyt Fanni ja Frida jostain syystä suuttuivat lenkillä toisiinsa ja Frida puri Fannin jalkaan reiän. Vuosi alkoi siis pienellä saikulla. Muuten kokemukset olivat sangen plusmerkkisiä. Teemu hiihteli viikon aikana parisataa kilometriä ja minäkin 16 kilometriä, joka on minulle enkka moneen vuoteen! Viikon kruunasi husky safari Outin, Pinjan ja Nooran kanssa. Minä pääsin valjakon kuskiksi Outin ollessa kyydissä. Sangen innokkaita olivat koirat ja ihan yhtä kärsimättömiä odottamaan kun meidän parsonit. Niinpä nujakoinniltakaan ei ihan vältytty. Onneksi on treenaantunut kotioloissa tuo äänellä asiaan puuttuminen. :P

Kotimatkalla ajoimme Tornion kautta etelään. Kävimme Flaksin Rauha-siskon luona kylässä, ja korvasiskokset pääsivät leikkimään. Jälleennäkeminen oli riemuisa, vaikka pienen hetken verran siskokset toisiaan hitaasti katsellen mittailivatkin. Kohta jo juostiin ja painittiin! Rauha ja Flaksi ovat aika samantyyppisiä. Flaksi on hieman korkeampi, ja Rauha karvaisempi. Rauhan karva on myös pehmeämpää, ja Flaksin tiiviimpää. Luonteeltaan Rauha taitaa olla Flaksia kovempi. Rauha ei kuulemma alistu muille koirille. Flaksi taasen antaa useinkin muiden tehdä itseensä tuttavuutta selällään maaten. Näin tällä kertaa jopa Sylvin kanssa, joka taisi olla Sylville mieluisa yllätys.

Tornion pysähdyksen jälkeen yövyimme vielä Laukaan mummolassa ennenkuin ajelimme kotiin saakka. Laukaassa luettiin Flaksin kanssa mm. siemenkatalogia. Mitähän kaikkea sitä tuonne pihaan ensi keväänä upotetaankaan. ;) Vaikka reissu oli hieno, oli kotiin ihana palata! Kaikki koirat olivat melkoisen väsyneitä. Maanantaisen työpäivän ajan saivatkin koisia ja kunnolla. Frida kävi maanantaina rokotuksilla ja sai kehuja, kun on simpsakassa kunnossa. Laihari on siis tuottanut tulosta. Neiti painoi 5.85 kiloa.

Loppiaisen ohjelmassa Flaksilla oli bordercollie Zivyn kanssa leikkitreffit meillä kotona. Kolme kuukautta vanha Zivy on aika lailla Flaksin kanssa samankokoinen. Ulkona Zivy ensin hieman arasteli Flaksia, ja Flaksi koitti saada Zivyn leikkimään erinäisillä konsteilla, myös naaman edessä haukkumalla. Se ei ainakaan tehonnut. Paras tapa oli juosta karkuun. Zivy kyllä seurasi. Flaksi oli lopulta hieno leikkikaveri pienemmälle pennulle, ja osasi jopa suhteuttaa vauhtiaan nuoremman kaverin vauhtiin. Painit sujuivat vastavuoroisesti. Parissakymmenessä paukkunut pakkanenkaan ei häirinnyt koirien leikkiä, mutta ihmisten varpaiden alettua palelemaan päätettiin siirtyä sisälle. Sisällä Zivy uskaltautui leikkimään ulkoleikkejä rohkeammin.

Loppiaisen kruunasi hyvin menneet Fridan treenit. Neiti oli innoissaan työnteossa joulutauon jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa treenikevättä!