Kaiva esiin oma sisäinen sankarisi - Hitta din inre hjälte

Tähän viikkoon on mahtunut nuutunutta oloa ja saamattomuuden tunnetta. Joskus jotkin asiat eivät vaan huvita.

On kaivettu sisäistä sankaria hetkittäin oikein kaivamalla. 

Parhaat fiilikset on tarjonnut jälleen agilityharrastus. Flaksin viikkoon on mahtunut kaksi tuuraustreeniä, maanantaina Juhan ryhmässä Akatemialla ja torstaina Markon treeeneissä JAUn hallilla. Hienoa menoa oli molemmissa treeneissä. Ota este -treeneissä vaikutti kuitenkin siltä, että otimme osaamisen suhteen takapakkia. Siksi eilisissä HSKH:n kisoissa olikin ihan huikean hieno yllätys, että Flaksi pysähtyi ekalla yrittämällä keinulle kisavireessä. Hieman alemmas olisi saanut tulla odottamaan keinun laskeutumista, mutta mitäs pienistä, iso erävoitto oli jo tuo pysähdys. Niin iso, että päätettiin jättää viimeinen rata varuilta väliin ja lähdettiin hyvillä fiiliksillä kotiin. Agiradalta Flaksille ja Teemulle nollavoitto. Päivä alkoi hyppärillä, jossa putkeen meno tökkäsi, ja siitä kielto. Muuten kelpo rata sekin. Kisoissa treffattiin myös Nixi-siskoa. Jatkamme siis harjoituksia uskoen, että onnistuminen on mahdollista.

Frida-mummo sai eilen privaattilenkin, ja kerrankin mummo köpsytteli ihan tyytyväisenä auringonpaisteessa metsässä. 

Tänään olin jälleen Ojangossa. Tällä kertaa itsekseni Jyrän kanssa. Teemulla oli opintohommia. Tuloksilla ei voida juhlia, kolmen hylätyn radan suora. Päivä piti sisällään Jyrän lennokkaita kontaktiestesuorituksia, minun myöhässä olleita ohjausyritelmiä, iloista etenemistä ja hyvää mieltä. Ei ne tulokset vaan se fiilis!

Eka agirata päädystä kuvattuna

Eka agirata

Toinen agirata

Hyppäri

Mistä onni löytyy?

Onni löytyy koiran hierojakäynniltä, jossa todetaan, että koira on fysiikaltaan hyvässä kunnossa, eikä pahoja jumeja löydy.

Onni löytyy ystävän kanssa iltateetä juodessa.

Onni löytyy Sannin valkkuryhmän vuoden ekoista treeneistä, joissa Flaksi kirmailee iloisena ja hienosti. Upeita puomeja ja puomilta kepeille menoja!

Onni löytyy ajatuksesta, että töissä arviointikeskustelut alkavat olla voiton puolella.

Onni löytyy lompakosta löytyvästä museokortista.

Onni löytyy Luonnontieteellisestä museosta. Vaikka ilmastonmuutosnäyttely ei pelkkiä myönteisiä ajatuksia mieleen tuonutkaan, se laittoi ajattelemaan.

Onni löytyy Kiasmasta Yhteiseloa-näyttelystä ja erityisesti Ragnar Kjartanssonnin koskettavasta musiikillisesta elämyksestä "The Visitors". Hesarissa arvioitiin, että teos imee mukaansa tavalla, johon harva teos pystyy. Tämän allekirjoitan täysin. Vielä kerkeää kokemaan, näyttely on auki 2.2.2020 saakka.

Onni löytyy Hakasalmen huvilasta, jonka Mieliala - Helsinki 1939-1945 herättää ajattelemaan, että vaikka nykyaikana monenlaisia ongelmia onkin, on meillä moni asia oikeasti todella hyvin. 

Onni löytyy Ateneumista, jonne vesisateessa jonotettuaan pääsee ihastelemaan Helene Schjerfbeckin taidetta ja Ruovesi -näyttelyä. Oli ilo huomata, että taide kiinnostaa ihan jonoksi asti, eikä ollut edes ilmaisia sankoja jaossa!

Onni löytyy alennuksessa olevasta Pandan lakusta.

Onni löytyy lauantaisaunasta ja jalkakylvystä.

Onni löytyy tulppaaneista.

Onni löytyy rauhallisesta koti-illasta ja kirjan lukemisesta.

Onni löytyy hiljalleen omaan tahtiin tehdyistä kotitöistä. 

Onni löytyy takkatulesta.

Onni löytyy epiksistä, joissa Flaksi kävi kokeilemassa ota-estettä (keinua) kisavireessä. Ja sehän meni yllättävän hyvin! 

Onni löytyy siitä, että Janakkalan koirakerho ottaa epiksiin ilmot etukäteen ja julkaisee aikataulut ja lähtölistat etukäteen. Mikä ihana aikaa säästävä palvelu! 

Onni löytyy siitä, että mummokoiran sisälle livahtanut kakka on kova kikkare, eikä kukaan astunut vahingossa sen päälle. 

Onni löytyy kesäloman suunnittelusta. Sitä ennen on onneksi hiihtoloma ja pääsiäisen pitkäviikonloppu. Onni löytyy vapaa-ajasta, vaikka töissäkin ihan kivaa onkin. 

Onni löytyy kotoa. 

Elämässä on paljon asioita, jotka ovat tosi hyvin.

Arkeen palattu

Ever tried? Ever failed? No matter. Try again. Fail again. Fail better. -Samuel Beckett-

Niinpä niin. Mitäpä siitä, jos aina ei onnistu. Aina voi yrittää ja epäonnistuakin uudelleen, molempia paremmin. Arkeen palaaminen on rehellisesti sanottuna tuntunut haastavalta, tikukkaalta. Vaikka lomallakin heräsimme ajoissa, ja ennen lomaa arkisin viideltä herääminen ei tuntunut pahalta, on joulun jälkeen ollut vaikeuksia saada itsensä sängystä ylös. Iltaisin ei myöskään meinaa saada kaikkea etukäteen suunnittelemaansa suoritettua, vaan tekee mieli vaan hengailla. Uni ei myöskään tule riittävän aikaisin, vaikka kuinka yrittää. Eli ei muuta kun armollisuus kehiin - ei se mitään, vaikka kaikkea ei tule tehtyä aina justiinsa silloin kun etukäteen oli ajatellut tehdä. Ja ketäpä se haittaa, jos joulukuusi valoineen on vieläkin parvekkeella...(Pahan) Nuutin päivähän on sitä paitsi vasta huomenna. Ja ulkona on ihan mörköpimeää.

Tässä vielä viimeisiä fiilistelykuvia valoisemmista maisemista Pyhältä. Mutta kyllä kotiinkin oli ihana palata. Ja kai se arkikin on hyvä, ja kai siihenkin tottuu. 👻 Agitreeneihin ja -kisoihin on ainakin ollut ilo palata.

Viikko sitten sunnuntaina kävimme katsomassa LUX 2020 -valotaidetta. Niin paljon oli väkeä liikkeellä, että  meinasi hetkittäin mennä jonottamiseksi. Siinä emme ole erityisen hyviä. Se tuli taas todettua.

Kotiinpaluun jälkeen on aloitettu keinutreenit. Treenioloissa näyttää jo (varovaisen) hyvältä. Yksiäkään ratatreenejä ei ole keretty tauon jälkeen tehdä, mutta yksi kisastartti Flaksilla tänään oli hyppyradalla oman seuran kisoissa.  Ratatyö tauon jälkeen sujui hienosti. Harmillisesti yksi rima putosi radan loppumetreillä, ja siitä tulos 5. Aika olisi riittänyt nipin napin voittoon, kovalla ajalla rimavitosen hienosti kirmasivat myös Heli ja Nopsa. Hyvä erländerit! 👏

Leena ja Mara lainasivat ystävällisesti Jyrää minulle kisakoiraksi. Jyrä on kyllä erityisen helppo vieras, ei ärsytä tyttöjä ja on kaikin puolin kiltti. Kisoissa eka rata meni säädöksi - Jyrä kurvasi ennen rengasta kepeille, eikä yhteinen sävel oikein löytynyt koko radan aikana. Hyppyrata voitettiin, vaikka matkan varrella pientä säätöä olikin. Sama rata toisesta suunnasta kuvattuna. Itse olisin tuomaroinut jo kiellon, Esa ei. Keskimmäinen agirata tuntui sujuvimmalta menolta, vaikka se hylätty rata olikin, kun ohjaaja huusi turhan suuntakäskyn ennen A-estettä, ja A:ta edeltävä hyppy tuli suoritettua sujuvasti väärin päin. Hieno koira! Ja kiva, että sain videoita, vaikka kennelpoika ei ruotsin opintojen takia päässytkään paikalle. Ensi viikonloppuna Flaksi ei pääse ohjaajan ruotsin opintojen vuoksi kisaamaan, paitsi epiksiin harjoittelemaan keinua. Sitten onkin tarkoitus kokeilla keinua jo ihan kisatilanteessa. Jännää!

Fanni olisi täyttänyt tänään 14 vuotta. Facebook muistutteli muistoja päivityksistä, joita olen tehnyt vuosien varrella Fannin syntymäpäivänä. Fannin 9 -vuotissynttärinä olin kirjoittanut näin: "Otus, jonka ansiosta tunnen joka päivä olevani maailman rakastettavin ihminen, jota kaivataan jo kahden minuutin poissaolon jälkeen. Otus, jonka ansiosta meidän perheessä eletään teemalla aikainen lintu madon nappaa. Otus, jota minä en ole osannut kouluttaa, mutta joka on osannut kouluttaa minut ja monen muun erityisen hyvin. ;) Yhdeksän vuotta sloganilla piippaamalla pitkälle! Still going strong!" Ja tämä teksti pari vuotta aiemmin: "Maailman kuningatar Fanni Manninen tänään 7 vuotta! Tuo rakas piski on erikoisnainen vahvojen tunteiden herättämisessä. Mutta ei takuulla jätä yhtenäkään päivänä palvelusväkeä tunnekylmäksi :D Monta kertaa on tehnyt mieli listiä koko akka ja ainakin yhtä monta kertaa olen eläinlääkärissä pelännyt neidon hengen puolesta kun Fantsu on kokeillut tai kokenut jotakin extremeä... Viimeksi joululomalla ihasteltiin söpistä pentukoiraamme Fannia. ;) Synttäreitä on vietetty agilitytreenien ja pitkän lenkin merkeissä." Voi Fanni. ❤ Tassunjälkinä sydämessä.