Vuoden 2019 viimeistä päivää vietettiin Pyhätunturin maisemissa ulkoillen kirpakkaassa pakkassäässä. Ensimmäiset kuvat ovat hiihtäjän hiihtoreissultaan nappaamia. Hyvin oli suksi luistanut kauniissa maisemissa, vaikka varpaita olikin palellut. Mummokoiran varpaita paleli mökin edustalla tehdyllä aamulenkillä sen verran paljon, että Frida sai valita mökissä nukkumisen ulkoilun sijaan. Lumomarja -vuokramökkimme on omassa rauhassaan. Toki muitakin mökkejä on lähistöllä, mutta ei ihan vieressä. Arvostamme. Hyvin toimii mökki meidän pienen porukan tarpeisiin, vaikka suihku- ja saunaosasto mielestämme uusimista kaipaisikin. Kävin ulkoiluttamassa iskän järkkäriä Fridan pienen lenkin jälkeen. Varpaiden sijasta minulla meinasi jäätyä sormet. Kuvaamista haluan harjoitella tänä vuonna lisää, siitä tykkään. Kiva, että on hyvä kamera käytössä, siitä iso kiitos!
Koska Flaksi on Fridaa paremmin pakkasta kestävä yksilö, kävimme jännittävällä lenkillä laskettelurinteiden läpi laskettelijoita väistellen. Matkamme päämääränä oli Tajukangas, ja olimme siis ihan sallitulla reitillä. Reitti todella kulki rinteiden läpi ja kohtasimme muitakin kävelijöitä, koiriakin. Kamera oli mukana ja seuraavat kuvat on napattu vuoden 2019 viimeisenä päivänä Tajukankaalla. Lenkin alussa linssi meinasi olla huurussa.
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli mennä illalla kuuden aikaan Tajukankaalle katsomaan uuden vuoden tulishowta. Flaksi otti kuitenkin sen verran kierroksia paukuista, että päätimme jäädä koirien kanssa mökille. Vuosi vaihtui siis rauhallisissa merkeissä kirjoja lukien ja koirien seurassa hengaillen. Teemu ja Frida nukkuivat täyttä päätä puolen yön aikaan, minä katsoin mökin ikkunasta soihtujen kanssa rinteessä laskeneita laskettelijoita ja raketteja. Ja Flaksi pelkäsi.
Vuoden 2020 ensimmäistä päivää vietettiin jälleen ulkoillen. Teemu hiihteli ja minä ylitin itseni huristamalla Pyhä Express -tuolihissillä tunturin huipulle. Korkeanpaikankammoiselle mahan pohjasta ottava ja jalkoihin käyvä kokemus tuo hissikyyti. Mutta kyllä kannatti. Huipulta oli upeat näkymät, vaikka -14 c pakkasta siinä tuulessa tuntuikin aika kylmälle.
Ylläoleva kuva on hiihtäjän hiihtolenkiltä. Kuvassa Pyhäjärveen laskeva Pyhäjoki.
Seuraavat kuvat sitten tunturin laelta.
Upeat on kyllä maisemat. Yhtään ei harmita ajomatkan pituus kun saa nauttia näistä maisemista. Rentouttavaa ja virkistävää on myös maisemanvaihdos. Vuoden ensimmäinen kirjakin tuli luettua heti ensimmäisen päivän aikana. Kirjavuosi 2020 alkoi Shari Lapenan Vieras talossa -dekkarilla. Ihan ok, mutta ei mikään erityinen lukukokemus näin vuoden alkuun. Vielä kerkeää lukea monta parempaa kirjaa. Teemu aloitti vuoden lukemalla Tove Janssonin Muumipappa ja Meri - kirjan kuunneltuaan sen ensin ruotsiksi. Se oli kuulemma hyvä! Lukeminen, halpa tapa matkustaa ja kokea vaikka ja mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti