Ever tried? Ever failed? No matter. Try again. Fail again. Fail better. -Samuel Beckett-
Niinpä niin. Mitäpä siitä, jos aina ei onnistu. Aina voi yrittää ja epäonnistuakin uudelleen, molempia paremmin. Arkeen palaaminen on rehellisesti sanottuna tuntunut haastavalta, tikukkaalta. Vaikka lomallakin heräsimme ajoissa, ja ennen lomaa arkisin viideltä herääminen ei tuntunut pahalta, on joulun jälkeen ollut vaikeuksia saada itsensä sängystä ylös. Iltaisin ei myöskään meinaa saada kaikkea etukäteen suunnittelemaansa suoritettua, vaan tekee mieli vaan hengailla. Uni ei myöskään tule riittävän aikaisin, vaikka kuinka yrittää. Eli ei muuta kun armollisuus kehiin - ei se mitään, vaikka kaikkea ei tule tehtyä aina justiinsa silloin kun etukäteen oli ajatellut tehdä. Ja ketäpä se haittaa, jos joulukuusi valoineen on vieläkin parvekkeella...(Pahan) Nuutin päivähän on sitä paitsi vasta huomenna. Ja ulkona on ihan mörköpimeää.
Tässä vielä viimeisiä fiilistelykuvia valoisemmista maisemista Pyhältä. Mutta kyllä kotiinkin oli ihana palata. Ja kai se arkikin on hyvä, ja kai siihenkin tottuu. 👻 Agitreeneihin ja -kisoihin on ainakin ollut ilo palata.
Viikko sitten sunnuntaina kävimme katsomassa LUX 2020 -valotaidetta. Niin paljon oli väkeä liikkeellä, että meinasi hetkittäin mennä jonottamiseksi. Siinä emme ole erityisen hyviä. Se tuli taas todettua.
Kotiinpaluun jälkeen on aloitettu keinutreenit. Treenioloissa näyttää jo (varovaisen) hyvältä. Yksiäkään ratatreenejä ei ole keretty tauon jälkeen tehdä, mutta yksi kisastartti Flaksilla tänään oli hyppyradalla oman seuran kisoissa. Ratatyö tauon jälkeen sujui hienosti. Harmillisesti yksi rima putosi radan loppumetreillä, ja siitä tulos 5. Aika olisi riittänyt nipin napin voittoon, kovalla ajalla rimavitosen hienosti kirmasivat myös Heli ja Nopsa. Hyvä erländerit! 👏
Leena ja Mara lainasivat ystävällisesti Jyrää minulle kisakoiraksi. Jyrä on kyllä erityisen helppo vieras, ei ärsytä tyttöjä ja on kaikin puolin kiltti. Kisoissa eka rata meni säädöksi - Jyrä kurvasi ennen rengasta kepeille, eikä yhteinen sävel oikein löytynyt koko radan aikana. Hyppyrata voitettiin, vaikka matkan varrella pientä säätöä olikin. Sama rata toisesta suunnasta kuvattuna. Itse olisin tuomaroinut jo kiellon, Esa ei. Keskimmäinen agirata tuntui sujuvimmalta menolta, vaikka se hylätty rata olikin, kun ohjaaja huusi turhan suuntakäskyn ennen A-estettä, ja A:ta edeltävä hyppy tuli suoritettua sujuvasti väärin päin. Hieno koira! Ja kiva, että sain videoita, vaikka kennelpoika ei ruotsin opintojen takia päässytkään paikalle. Ensi viikonloppuna Flaksi ei pääse ohjaajan ruotsin opintojen vuoksi kisaamaan, paitsi epiksiin harjoittelemaan keinua. Sitten onkin tarkoitus kokeilla keinua jo ihan kisatilanteessa. Jännää!
Fanni olisi täyttänyt tänään 14 vuotta. Facebook muistutteli muistoja päivityksistä, joita olen tehnyt vuosien varrella Fannin syntymäpäivänä. Fannin 9 -vuotissynttärinä olin kirjoittanut näin: "Otus, jonka ansiosta tunnen joka päivä olevani maailman rakastettavin ihminen, jota kaivataan jo kahden minuutin poissaolon jälkeen. Otus, jonka ansiosta meidän perheessä eletään teemalla aikainen lintu madon nappaa. Otus, jota minä en ole osannut kouluttaa, mutta joka on osannut kouluttaa minut ja monen muun erityisen hyvin.
Yhdeksän vuotta sloganilla piippaamalla pitkälle! Still going strong!" Ja tämä teksti pari vuotta aiemmin: "Maailman kuningatar Fanni Manninen tänään 7 vuotta! Tuo rakas piski on erikoisnainen vahvojen tunteiden herättämisessä. Mutta ei takuulla jätä yhtenäkään päivänä palvelusväkeä tunnekylmäksi 
Monta kertaa on tehnyt mieli listiä koko akka ja ainakin yhtä monta kertaa olen eläinlääkärissä pelännyt neidon hengen puolesta kun Fantsu on kokeillut tai kokenut jotakin extremeä... Viimeksi joululomalla ihasteltiin söpistä pentukoiraamme Fannia. Synttäreitä on vietetty agilitytreenien ja pitkän lenkin merkeissä." Voi Fanni. ❤ Tassunjälkinä sydämessä.
Niinpä niin. Mitäpä siitä, jos aina ei onnistu. Aina voi yrittää ja epäonnistuakin uudelleen, molempia paremmin. Arkeen palaaminen on rehellisesti sanottuna tuntunut haastavalta, tikukkaalta. Vaikka lomallakin heräsimme ajoissa, ja ennen lomaa arkisin viideltä herääminen ei tuntunut pahalta, on joulun jälkeen ollut vaikeuksia saada itsensä sängystä ylös. Iltaisin ei myöskään meinaa saada kaikkea etukäteen suunnittelemaansa suoritettua, vaan tekee mieli vaan hengailla. Uni ei myöskään tule riittävän aikaisin, vaikka kuinka yrittää. Eli ei muuta kun armollisuus kehiin - ei se mitään, vaikka kaikkea ei tule tehtyä aina justiinsa silloin kun etukäteen oli ajatellut tehdä. Ja ketäpä se haittaa, jos joulukuusi valoineen on vieläkin parvekkeella...(Pahan) Nuutin päivähän on sitä paitsi vasta huomenna. Ja ulkona on ihan mörköpimeää.
Tässä vielä viimeisiä fiilistelykuvia valoisemmista maisemista Pyhältä. Mutta kyllä kotiinkin oli ihana palata. Ja kai se arkikin on hyvä, ja kai siihenkin tottuu. 👻 Agitreeneihin ja -kisoihin on ainakin ollut ilo palata.
Kotiinpaluun jälkeen on aloitettu keinutreenit. Treenioloissa näyttää jo (varovaisen) hyvältä. Yksiäkään ratatreenejä ei ole keretty tauon jälkeen tehdä, mutta yksi kisastartti Flaksilla tänään oli hyppyradalla oman seuran kisoissa. Ratatyö tauon jälkeen sujui hienosti. Harmillisesti yksi rima putosi radan loppumetreillä, ja siitä tulos 5. Aika olisi riittänyt nipin napin voittoon, kovalla ajalla rimavitosen hienosti kirmasivat myös Heli ja Nopsa. Hyvä erländerit! 👏
Leena ja Mara lainasivat ystävällisesti Jyrää minulle kisakoiraksi. Jyrä on kyllä erityisen helppo vieras, ei ärsytä tyttöjä ja on kaikin puolin kiltti. Kisoissa eka rata meni säädöksi - Jyrä kurvasi ennen rengasta kepeille, eikä yhteinen sävel oikein löytynyt koko radan aikana. Hyppyrata voitettiin, vaikka matkan varrella pientä säätöä olikin. Sama rata toisesta suunnasta kuvattuna. Itse olisin tuomaroinut jo kiellon, Esa ei. Keskimmäinen agirata tuntui sujuvimmalta menolta, vaikka se hylätty rata olikin, kun ohjaaja huusi turhan suuntakäskyn ennen A-estettä, ja A:ta edeltävä hyppy tuli suoritettua sujuvasti väärin päin. Hieno koira! Ja kiva, että sain videoita, vaikka kennelpoika ei ruotsin opintojen takia päässytkään paikalle. Ensi viikonloppuna Flaksi ei pääse ohjaajan ruotsin opintojen vuoksi kisaamaan, paitsi epiksiin harjoittelemaan keinua. Sitten onkin tarkoitus kokeilla keinua jo ihan kisatilanteessa. Jännää!
Fanni olisi täyttänyt tänään 14 vuotta. Facebook muistutteli muistoja päivityksistä, joita olen tehnyt vuosien varrella Fannin syntymäpäivänä. Fannin 9 -vuotissynttärinä olin kirjoittanut näin: "Otus, jonka ansiosta tunnen joka päivä olevani maailman rakastettavin ihminen, jota kaivataan jo kahden minuutin poissaolon jälkeen. Otus, jonka ansiosta meidän perheessä eletään teemalla aikainen lintu madon nappaa. Otus, jota minä en ole osannut kouluttaa, mutta joka on osannut kouluttaa minut ja monen muun erityisen hyvin.
Yhdeksän vuotta sloganilla piippaamalla pitkälle! Still going strong!" Ja tämä teksti pari vuotta aiemmin: "Maailman kuningatar Fanni Manninen tänään 7 vuotta! Tuo rakas piski on erikoisnainen vahvojen tunteiden herättämisessä. Mutta ei takuulla jätä yhtenäkään päivänä palvelusväkeä tunnekylmäksi Monta kertaa on tehnyt mieli listiä koko akka ja ainakin yhtä monta kertaa olen eläinlääkärissä pelännyt neidon hengen puolesta kun Fantsu on kokeillut tai kokenut jotakin extremeä... Viimeksi joululomalla ihasteltiin söpistä pentukoiraamme Fannia. Synttäreitä on vietetty agilitytreenien ja pitkän lenkin merkeissä." Voi Fanni. ❤ Tassunjälkinä sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti