keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tyytyväisellä on eilispäivä arkistoitu

nykyhetki järjestyksessä ja huominen pikaisen tarkistuksen kohteena. Tässä kohtaa vuotta selviää ainoastaan tekemällä listoja ja kirjoittamalla kaiken orjallisesti kalenteriin muistiin. Vaikka kaikki on työrintamalla hyvin ja ajallaan hoidossa, on toukokuun turbulenssi jonkinasteisena vakio. Aina. Silti. Kaikesta huolimatta.

Teemun ja Flaksin agileireily Strömforsissa oli oikein onnistunut. Puitteet olivat kuulemma hulppeat - aivan loistava halli, mukavaa ja laadukasta koulutusta ja onnistuneita treenivetoja, maistuvaa ruokaa, hyvää seuraa, kaunis miljöö ja kelitkin hellivät. Viikonloppu kotosalla työleirillä meni myös joutuisasti. Parveke tuli siivottua ja muutama muukin pieni askare kesää varten hoidettua kuntoon.







Arki-illat viuhuvat ohi pihalla puuhastellessa, koiria lenkittäessä ja treenaillessa. Viime perjantain Minnan agitreenit olivatkin Roopen osalta sangen mainiot, vaikkakin kalliinpuoleiset ja aiheuttivat sydämentykytyksiä. Juuri ennen koko radan suoritusta Roope sai lelusta palan irti. Ja koska Roope ei nyt taida olla ihan peruspikkumitteli, Roope päätti, ettei missään tapauksessa luovuta saalista minulle. Sen sijaan lelunpala päätyi Roopen mahaan, ja Roope oksentamaan. Onneksi lelunpala tuli heti ensimmäisessä yrityksessä ulos, eikä mitteli sentään niin terrieri ollut, että olisi samaa palasta uudestaan yrittänyt hotkia (toisin kun suuri rakkautensa Fanni).

Lauantaina kävimme Lahdessa kisaamassa. Ei mennyt ihan putkeen suorituksellisesti se reissu, mutta kivaa meillä oli silti.

Sunnuntaina kurvasimme PORSKin kisoihin Porvooseen. Flaksi ja Teemu juoksivat neljä rataa.






Eka agirata hylly (keinun treenaaminen)

Agirata hylly (putkesta ei löytynyt A-esteelle meno)

Kolmas agirata hylly (ensin kielto putkelta, myöhemmin puomin jälkeen hyppy suoraan vaikka piti kiertää)
Viimeiseltä radalta, hyppäriltä, nollavoitto



Maanantaina kävimme Roopen kanssa Riihimäellä kisoissa. Ohjaaja oli ihan kujalla, mutta koira kulki kivasti. Teemun ja Flaksin iltakisat tänään eivät tuottaneet kisakirjamerkintöjä, mutta hyppäri oli toiminut tänäänkin parhaiten. Yksi rima vaan putosi. Ja näin minä videolta hienon puominkin!






perjantai 11. toukokuuta 2018

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Vastoinkäymisistä voimaa. ;) Helatorstain kisat ei siis sujuneet ihan toivotusti. Flaksin liike hiekalla ei vielä ole sitä, mihin pyritään, mutta jos miettii tilannetta vuosi taaksepäin, niin eteenpäin on menty. Kärsivällisyyttä siis vaan.

Ensimmäisellä Salmen radalla keinu ei onnistunut. Ei, vaikka edellisen päivän kokeilussa JAUn hallilla se tehtiin viidesti putkeen ilman virhettä ja kiihtymistä. Hylly keinun uusimisesta.
Toisella radalla putkeen irtoaminen oli haastavaa. 5, kielto  viimemetreillä.
Kolmannella radalla kepit kosahti, ja Flaksi tuli kesken pois. 5.

Kirkkonummella tuli kuitenkin ihailtua kevään  merkkejä. Kotona aika olikin kulutettu työhommiin. Niiden tahti tuntuu aina kiihtyvän ja kiihtyvän tässä vaiheessa vuotta. Sama se, mitä suunnittelee tai ajattelee tekevänsä. Jonkun sortin hoppu tulee aina.




Roopen kanssa kävin kokeilemassa perjantain iltakisoissa Hurtta-Areenan erikoista pohjaa. Roope ei ollut pohjasta moksiskaan, ohjaaja tunsi olevansa juoksuhiekassa. Hyllystä huolimatta en voi olla kuin tyytyväinen meidän sujuvaan rataan. Roopen kanssa on kiva kisata, kun lähdöt sujuvat niin helposti ja se irtoaa kivasti putkiin. Kepitkin onnistui! :) Ennen toiseksi viimeistä putkea ajauduin vain itse väärään paikkaan (piti ottaa putkelta hypyn takaa valssilla vastaan, ja päästä sujuvasti itse eteenpäin) ja olin ennen loppusuoran käännöstä myöhässä. Ei tullut tarvittavaa haltuunottoa ja Roope bongasi ylimääräisen putken. Jos sitä kuitenkin ajaisi ensi lauantaina Lahteen.... ;)

Teemu ja Flaksi lähtivät Strömforsiin Sannin ja Arpan leirille. Siellä onkin upea ruukkimiljöö viikonlopun viettoon. Minä ajattelin tarttua seuraavaksi imuriin. Sitten mennään nauttimaan keväästä kotipihalle. Katsotaan mitä saan kiskottua kukkapenkeistä pois, toivottavasti rikkaruohoja. :P




16 työpäivää! Kesä. <3

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Täysii vaan!

Sillä asenteella käytiin eilen omissa kisoissa kisailemassa. Kenneltyttö huolehti jälleen ländereiden lenkityksen, ja Teemu sai keskittyä kisaamiseen. Ei merkintöjä kisakirjaan, mutta Flaksin kanssa tavoite saavutettiin, eli reipas liike eteenpäin, sekä ohjaajalla että koiralla. Lähdötkin olivat helpompia kun viikko sitten.
Flaksin agirata 15 (puomi, keinu, rima)
Jyrän agirata hylly
Flaksin agirata hylly
Jyrän agirata 5 (kepit, sisälsi muutamia viihdepätkiä, kuten ohjaajan polvirukousohjauksen ja "ei siltä puolelta vaan tältä" -suullisen käskyn)
Flaksin hyppäri 5 (kepit)
Jyrän hyppäri hylly - alku lähti täysin lapasesta, mutta loppurataa kohti meno parani

Frida keskittyy nykyään lähinnä luutarhan hoitoon. Välillä mummo pääsee juoksemaan halliin rataa ilman rimoja.
Roopella on kovat kontaktitreenit menossa. Välillä näyttää paremmalle, ja toisinaan tuntuu, ettei kummankaan maltti vaan riitä asian oppimiseen. :P
Kevätkin etenee kovaa kyytiä. Tänään oli ensimmäinen oikea lämmin päivä, ja puissa on hiirenkorvat.



Roope kävi pitkästä aikaa kisailemassa. Ei me vieläkään saatu kisakirjamerkintää, mutta kokonaisuus oli kuitenkin jo hyvä. Pituuden palikan kaatumisesta 5, kepeille jarraamisessa tuli pyörähdys, josta ei saatu virhettä. Tuloksella 5 ykköseksi.  Kivaa oli! Viikonloppu on kulunut enemmän ja vähemmän hallilla, kisailemisen lisäksi olen kisatalkoillut molempina päivinä.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Hyvää vappua!



Sunnuntaina käytiin kisailemassa Kirkkonummella. Siellä tapasimme ihananihanan, rohkean ja ylisöpön parsoninpennun, tulevan agilitykin, jonka nimi oli vielä hieman hakusessa. Riemu tai Pore hänestä ehkä tulee. Molempi parempi tuolle pirskahtelevalle iloiselle tyypille. Hän oli siis Hertan ja Elmon tytär, joka jää kasvattaja-Tiinalle kotiin. Olin niin iloinen ja ylpeä jälleen siitä, miten meidän Flaksi kohtaa näitä pikkutyyppejä. <3 <3 <3 Kisoista saldona yksi nolla kisakirjaan sijoituksella 3., Nixi-sisko porhalsi karvan verran kovempaa ja oli toinen. Onnea!




Vappua vietimme Nurmaalla, eli eilen porhalsimme työpäivän jälkeen Mäntyharjulle. Siellä tuli ihasteltua hiljaisuutta - linnun laulun lisäksi ei kuulunut kertakaikkiaan mitään. Vaikka meillä täällä Nummisissa on olevinaan hiljaista, tajuaa autojen tuoman taustahälyn vasta, kun menee todelliseen hiljaisuuteen. Mukavaa oli nähdä vanhempia pitkästä aikaa. Tuli höpöteltyä, herkuteltua ja saunottua kunnon puusaunassa. Roope napattiin matkaan - luvassa on vimmattua kontaktitreeniä. Saa nähdä mihin suuntaan jätkä huomenna treeneissä pitkästä aikaa sinkoaa. Mutta ensin pitää selvitä tämän viikon toisesta työmaanantaista ;)