perjantai 20. syyskuuta 2019

MM-kisat Suomen Turussa

Niin on sekin päivä koettu, kun agilitya sai seurata Yleltä MM-kisakoosteena Suomen Turusta. MM-kisaviikonloppu on siis täällä. Alkuperäissuunnitelman  mukaan  meidän pitäisi olla jo torstaina matkustanut pelipaikoille ja viettää pitkää hotelliviikonloppua. Aina ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Töissä on nyt semmoista, että palkattomien työpäivien pyytäminen ja töiden kaataminen kokonaan työparien niskaan ei vaan onnistu. Ja Teemulla on tänäänkin työpäivä. Niinpä olemme seuranneet kisahuumaa livestreamin äärestä. Minä matkustan paikalle Leenan ja Maran kanssa huomenna yksilöfinaalipäivää seuraamaan.



Viime viikonloppu oli kotiviikonloppu, joka sisälsi pihapuuhia, siivoamista, työtöitä, lepoa ja  kolme agilitystarttia. Lauantaina kaksi rataa HSKH:n kisoissa Saviojan Annen radoilla. Siellä ei tullut onnistumista. Kepit, jotka treenioloissa löytyvät vaikka miten vaikeista paikoista, ei vain löytyneet.   Ja takaaleikkaus putkelle oli vaan Flaksille liian vaikea, kun ohjaaja taisi ajautua hieman liian lähelle putkea. Sunnuntaina sateisessa säässä Lahdessa onni oli myötä. Flaksi kirmasi hiekkakentällä Sari Mikkilän suunnitteleman radan voittoon 5.82 etenemällä, seitsemän sekuntia seuraavaa nopeammin. Rata olikin hieno ja sujuva!  Samalla reissulla saimme "vahingossa" ostettua uudet matot olkkariin ja makkariin.


Viime tiistaina Jennan treeneissä nähtiin myös onnistumisia, Flaksi teki hienoja erotteluja ja haki vaikeasta paikasta monesta häiriöstä (putki, seinä, ohjaajan liike ja pysähdys) huolimatta upean itsenäisesti kepit. Ja hei, irtoaminen alkaa onnistumaan! Tuo veto olikin ollut illan ainoa nolla koko treenissä!  Keskiviikkona Sannin suunnittelemalla OT-radalla tuli myös hienoja onnistumisia kepeille menossa.

Viikot kiitää töiden merkeissä eteenpäin. Toisaalta on aika lohdullista, että on maanantai, hetki kauheaa säätöä ja tukuittain paperitöitä ja sitten perjantai. Kohti syyslomaa mennään...


maanantai 9. syyskuuta 2019

Jokaisella pilvellä on kultainen reunus...


...hopeinen olisi liian pliisu. Sillä ajatuksella, päivä kerrallaan, syksyä eteenpäin.

Vuosi ikää lisää. Liekö silti viisautta? Onneksi ikä on vain numero. Synttäriviikonloppua vietettiin intialaista ystävää meillä kestitsemällä. On siis oltu turisteina Helsingissä, esitelty suomalaista sauna- ja paljukulttuuria ja lohen savustusta. Sunnuntaina pyörähdimme kotiseutumatkailijoina museokorttia vinguttamassa Halosenniemessä. Se on aina yhtä vaikuttava paikka. Onni on leipova mies, kakku oli jälleen maistuva, kiitos! Perjantaina töiden jälkeen tuntui siltä, että olisimme juuri sillä hetkellä kaivanneet rauhaisaa lepäilyä, mutta aktiiviviikonlopun aikana englantia puhuessa ei tullut kyllä mietittyä töitä hetken vertaa. Frida oli Roopen seurana evakossa Nurmaan maisemissa. Kun vieras pelkäsi koiria, oli parempi minimoida koirien määrä. Flaksi onnistui olemaan mallikelpoisesti "arestissa" makuuhuoneessa. Vieras kiitteli kivasta viikonlopusta, joten onnistunut ja hyvä viikonloppu takana.



















Flaksilla alkoi oman seuran valkkuryhmän treenit viime keskiviikkona Sannin opissa. Koutsi totesi, että "saatiinhan me yksi virhekin", kun meno oli niin suoritusvarmaa. Kauden haasteena siis siirtää virheet treeneihin ja onnistumiset kisoihin! Tiistaina kävimme Jennan treeneissä kontaktisulkeisissa. Alimman piennan alapuolisia osumia haetaan nyt kaikkiin tilanteisiin ja yritetään siedättää Flaksia ohjaajan liikkeeseen. Hommaa riittää, mutta tavoitteena on suoritusvarmempi puomi. Pitäisi vaan keretä vielä hallille omatoimitreeneihinkin.  Hetki kisaillaankin vaan hyppyratoja. Ennen kontaktitreenejä tehtiin Akatemiallakin rataa. Kyllä oli kivaa! Ropsu on päässyt aksaamaan viimeksi kesäkuussa. Kun saadaan arki rullaamaan järkevästi, katsotaan mitä jätkä vielä muistaa lajista. 😁




Illat menevätkin töiden merkeissä. Vauhdikkaasti on alkanut siis syksy. Agilityn SM-kisat tuntuvat kaukaisilta. Elokuun viimeisenä/syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidimme jo perinteeksi käyneitä Latoteatteri-illanistujaisia. Suurkiitos osallistujille. Teatteriretki eikä seura pettänyt tälläkään kertaa. Ja oli jopa lämmintä! Aamulenkeillä kuvasimme hienoja hämähäkinseittejä.







 Kolme viikonloppua kivaa hulinaa siis takana.Ensi viikonloppuna yhtenä tavoitteena myös ihan vaan lepo. Palataanpa vielä kerran kuitenkin kuvamuistoissa SM-kisaviikonloppuun.

Ensin Teija Sonni-Kauton kuvat:

Voi sitä tunteiden paloa pienen ohjauslipsahduksen jälkeen. Kaikki käy niin äkkiä, ja hetkeä et takaisin saa. Juuri se tekee agilitysta niin siistin lajin, onnistumisen hetket tuovat huikeita onnistumisen kokemuksia!

Tässä vielä Jukka Pätysen/Koirakuvat otoksia meidän kaksikosta kauden yksissä pääkisoissa:



 Alla oleva kuva todistaa, että kyllä siellä ohjaajalla lähetys tokavikalle esteellekin on, ei vaan oikeassa aikaikkunassa, Flaksi on lukinnut ohjaajan liikkeen eikä muuta kurssia. Onneksi matkalla oli tippunut yksi rimakin, ihan lopun stetsailu ei ollut ainoa syy siihen, ettei finaalipaikka irronnut. Toivottavasti sitten ensi vuonna!


Ilon kautta, vai miten se nyt menikään?