Jokaisella pilvellä on kultainen reunus...

...hopeinen olisi liian pliisu. Sillä ajatuksella, päivä kerrallaan, syksyä eteenpäin.

Vuosi ikää lisää. Liekö silti viisautta? Onneksi ikä on vain numero. Synttäriviikonloppua vietettiin intialaista ystävää meillä kestitsemällä. On siis oltu turisteina Helsingissä, esitelty suomalaista sauna- ja paljukulttuuria ja lohen savustusta. Sunnuntaina pyörähdimme kotiseutumatkailijoina museokorttia vinguttamassa Halosenniemessä. Se on aina yhtä vaikuttava paikka. Onni on leipova mies, kakku oli jälleen maistuva, kiitos! Perjantaina töiden jälkeen tuntui siltä, että olisimme juuri sillä hetkellä kaivanneet rauhaisaa lepäilyä, mutta aktiiviviikonlopun aikana englantia puhuessa ei tullut kyllä mietittyä töitä hetken vertaa. Frida oli Roopen seurana evakossa Nurmaan maisemissa. Kun vieras pelkäsi koiria, oli parempi minimoida koirien määrä. Flaksi onnistui olemaan mallikelpoisesti "arestissa" makuuhuoneessa. Vieras kiitteli kivasta viikonlopusta, joten onnistunut ja hyvä viikonloppu takana.

Flaksilla alkoi oman seuran valkkuryhmän treenit viime keskiviikkona Sannin opissa. Koutsi totesi, että "saatiinhan me yksi virhekin", kun meno oli niin suoritusvarmaa. Kauden haasteena siis siirtää virheet treeneihin ja onnistumiset kisoihin! Tiistaina kävimme Jennan treeneissä kontaktisulkeisissa. Alimman piennan alapuolisia osumia haetaan nyt kaikkiin tilanteisiin ja yritetään siedättää Flaksia ohjaajan liikkeeseen. Hommaa riittää, mutta tavoitteena on suoritusvarmempi puomi. Pitäisi vaan keretä vielä hallille omatoimitreeneihinkin.  Hetki kisaillaankin vaan hyppyratoja. Ennen kontaktitreenejä tehtiin Akatemiallakin rataa. Kyllä oli kivaa! Ropsu on päässyt aksaamaan viimeksi kesäkuussa. Kun saadaan arki rullaamaan järkevästi, katsotaan mitä jätkä vielä muistaa lajista. 😁

Illat menevätkin töiden merkeissä. Vauhdikkaasti on alkanut siis syksy. Agilityn SM-kisat tuntuvat kaukaisilta. Elokuun viimeisenä/syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidimme jo perinteeksi käyneitä Latoteatteri-illanistujaisia. Suurkiitos osallistujille. Teatteriretki eikä seura pettänyt tälläkään kertaa. Ja oli jopa lämmintä! Aamulenkeillä kuvasimme hienoja hämähäkinseittejä.

 Kolme viikonloppua kivaa hulinaa siis takana.Ensi viikonloppuna yhtenä tavoitteena myös ihan vaan lepo. Palataanpa vielä kerran kuitenkin kuvamuistoissa SM-kisaviikonloppuun.

Ensin Teija Sonni-Kauton kuvat:

Voi sitä tunteiden paloa pienen ohjauslipsahduksen jälkeen. Kaikki käy niin äkkiä, ja hetkeä et takaisin saa. Juuri se tekee agilitysta niin siistin lajin, onnistumisen hetket tuovat huikeita onnistumisen kokemuksia!

Tässä vielä Jukka Pätysen/Koirakuvat otoksia meidän kaksikosta kauden yksissä pääkisoissa:

 Alla oleva kuva todistaa, että kyllä siellä ohjaajalla lähetys tokavikalle esteellekin on, ei vaan oikeassa aikaikkunassa, Flaksi on lukinnut ohjaajan liikkeen eikä muuta kurssia. Onneksi matkalla oli tippunut yksi rimakin, ihan lopun stetsailu ei ollut ainoa syy siihen, ettei finaalipaikka irronnut. Toivottavasti sitten ensi vuonna!

Ilon kautta, vai miten se nyt menikään?