Pihabongausta

 Koirathan meillä ovat olleet innokkaita pihabongaajia koko ajan - pihalla ollessaan bongaavat kaikkea mahdollista liikettä aitojen ulko- ja sisäpuolella. Sisällä ollessaan tarkkailevat myös lintulautoja ja lähiympäristöä - parhaat huudot saa oravista ja peuroista sisällä ikkunasta niitä nähdessään, vauhdikkaimmat askeleet pihalla mustarastaista tai satunnaisista ohiajavista autoista. Tänään myös minä osallistuin pihabongaukseen. Katselin tunnin ajan klo 10.45-11.45 lintulautaa keittiön ikkunasta ja kirjasin ylös havaintoja. Linnut laskin Birdlifen ohjeen mukaan sen mukaan, kuinka monta saman lajin yksilöä oli enimmillään yhtä aikaa näkyvissä. Havainnot ilmoitin nettilomakkeella. Sain 8 lajia: talitiainen (11), varpunen (9), hömötiainen (2), sinitiainen (3), mustarastas (6), naakka (8), närhi (3) ja kuusitiainen (1). Lintubongauksen jälkeen kävimme Raisa-ystävän kanssa parantamassa maailmaa koirien lenkitysreissulla. Näimme upean sinisen taivaan, joka ei lainkaan pääse alla olevassa kuvassa oikeuksiinsa.

Jäälyhdyistä muutamat säilyivät, ja näyttävät oikeastaan aika hauskoilta kun ovat ohuita ja säröillä.

Flaksi saa jälleen syödä luunsa rauhassa. Roope lähti kotiin Nurmaalle, kun vanhempani kävivät pihakahveilla ajan tapaan. Tällä kertaa onnistuin laihduttamisen sijaan lihottamaan ko. koiraa - käsittämätöntä. Kiitos ja anteeksi siis äiskä ja iskä!

Roope on ollut innolla mukana ihan kaikessa venyttelystä kisojen katsomiseen ja agilitytreeneihin sekä lintulaudan touhuihin. 

Valon määrä on selvästi lisääntynyt. Nautimme myös tulppaanien ja laskiaispullien ajasta. Viikon iloinen tapahtuma oli myös se, kun Flaksi kävi tekemässä vähän pientä treeniä Jennan treeneissä tiistaina. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Jennaa - hänkin totesi, että Flaksin liike vaikuttaisi olevan ennallaan. Jatkamme siis varovaista paluuta lajin pariin ilolla! Nopeasti se vierähti tämä tammikuu. Huomenna aloitamme hyvän mielen helmikuun. 

Arkea ja juhlahumua

 Viikko vierähti vikkelästi päivällä töiden ja iltaisin koiratouhujen, lumitöiden ja kirjojen parissa. Flaksi on ollut innoissaan hallireissuilla, mutta selvästi hieman hämmennystä aiheuttaa tekemisen laatu ja määrä: vain vähäiseen rasitukseen tähtäävää määrää hyppytekniikkatreenejä, suoraa ja kerran yksi putki - maksimissaan viisi minuuttia treenikerralla. Flaksihan voisi omasta mielestään paahtaa jo ihan täysillä ja täyttä rataa. Mutta hiljaa hyvä tulee, näin toivomme.

Roope esitteli Teemulle luonnettaan kieltäytymällä lähtemästä treeneistä ja paahtamalla omavalintaista rataa lelu suussa. Frida -mummo kävi peruuttelemassa ja menemässä maihin - mummojumppaa siis Fridan ohjelmistossa.

Perjantaina juhlimme sadatta koulupäivää töissä popcornia laskien (ja syöden) ja illalla herkuttelimme poronpotkaa kotosalla - kiitos kummipoika Niilo perheineen! Tänään etäosallistuimme Nooran ja Aleksin häihin. Viikonloppuun sisältyy siis juhlahumua ajan tapaan, etänä. Kauniit huurteiset puut ovat muisto vain - säätila on plussalla. Pelottavasti näyttää sille, että joudun heittämään hyvästit myös jäälyhdyilleni.

Iloisia uutisia

 Eilinen visiitti eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin vastaanotolla vahvisti sen käsityksen, joka meillä jo taikanäppihieroja Jossun/Ketterä Kettu ja oman näkemyksemme mukaan oli muodostunut - Flaksin kroppa alkaa olla vihdoin toipunut tällistä! Jee! Agilityn pariin päästään siis palaamaan ensi viikosta alkaen asteittain. Ensin tehdään vaan hyppytekniikkaa, pelkkiä suoria hyppyjä ja putkia ja max. 5 min kerrallaan. Sitten pikkuhiljaa ohjelmistoon lisätään vähitellen käännöksiä ja taipumista, muita esteitä ja vauhtia. Sitten toivotaan, että treeni ei tuo mitään yllätyksiä esiin  - tällä hetkellä näyttää siltä, ettei epäonnisesta tällistä jää onneksi mitään pysyviä vammoja tai vaurioita kehoon. Helpottuneella ja iloisella mielellä aloitimme siis viikonlopun vieton kirpakassa pakkassäässä. 

Ohjelmistossa on lintulaudan vierailijoiden tarkkailua.

Jäälyhtyjen tekemistä ja ihailua.

Agilitya Periksen ja Frida-mummon kanssa. Koirista pakkasen kestävin on mitteli, mutta kyllä Roopenkin tassut -25 asteen pakkasessa alkoivat palelemaan.

Perjantaipullat ja tulppaanit Teemu hankki hyvien uutisten kunniaksi. Koiratkin saivat herkkunsa. Niistä ei tosin keretty napsia edes kuvia. 

Frida ja Flaksi siirtyivät ulkoilemaan tossut jalassa. Mummelilta se sujuu ihan tottuneesti, mutta Flaksi-parka ei tossuista perusta, eivätkä tossut meinaa koikkelehtijan menossa mukana pysyäkään. 

Nyt on täälläkin kunnon talvi. Kaunista, kylmää, kuulasta - rauhoittavaa. 

Arkeen palattu

 Arkeenpaluu alkoi kepoisesti kaksipäiväisellä työviikolla. Kovasti kun oli tottunut lomailuun, niin motivaatiota sai vähän kaivella, mutta eiköhän se taas siitä. Viikonloppu on vietetty rauhallisesti liikkuen, lukien ja leväten. Perjantaina kävin aloittamassa viikonlopun Fridan ja Roopen kanssa hyvän mielen höpöilyllä agilityhallilla. Mummokoiran ykkösjuttu oli treenikassin tyhjentäminen (luvatta) leluista. Roopella oli niin paljon kierroksia, että keppien pujottelu meinasi olla haasteellista. Muuten jätkä oli kyllä hienosti kuulolla. Viikonloppuna hallilla oli sen verran enemmän muita innokkaita treenaajia, että me menemme taas ensi viikolla arki-iltana.

Flaksi kävi torstaina Jossun/Ketterä Kettu luona hieronnassa. Jossun näppeihin ei enää erottunut trauman merkkejä Flaksin kintuista - oli vaan normaalia lihaskireyttä ja kroppa alkoi muutenkin lähestyä enemmän Flaksin normaalia kroppaa lihasmassan suhteen. Flaksi on käynyt Teemun kanssa 50 minuutin juoksu(ravi)lenkeillä ja jumpannut ahkerasti. Ensi perjantaina Patricia kertoo mielipiteensä siitä, millä aikataululla lajiharjoitteluun voidaan palata. Hyppytekniikkatreenien kautta paluu kentille on tarkoitus aloittaa, sitten kun siihen lupa heltiää. Toivottavasti pian. Agility kun toimii myös ohjaajan pääntyhjennykseen arjessa. Taitaa olla jo vähän kaipuuta kisakentillekin. Ehkä niitä kisoja joskus keväämmällä järjestetään, ja niihin päästään jo silloin osallistumaankin.

Lauantaina nautimme sellaisesta harvinaisesta valoilmiöstä kun auringosta lenkillämme. Kyllä luminen maisema on kaunis! Lunta saisi tulla vaan vielä vähän lisää, että eteläänkin saataisiin kunnolliset ladut.

Repoveden retki

 

Repoveden retkellä kierrettiin Katajavuoren kierros: lunta ja kauniita maisemia, vain yksi vastaan tullut perhe. Rauhassa saimme siis hengitellä ja ihailla talvisen luonnon harmaa-valkoista kauneutta. Roope lähti Nummisiin mukaamme. Luvassa siis agilityhauskuutusta!