Takana mukava viikonloppu

Kylläpä oli mukava viikonloppu. Perjantaina saimme vieraaksi Pekan ja Annan, ja Flaksi pääsi tutustumaan taas uusiin ihmisiin. Neito ei ollut lainkaan kaino, päinvastoin. Grillipitsailta piti sisällään hauskaa höpötystä hyvässä seurassa Flaksin pomppiessa menossa mukana.

Lauantaina kävimme Hyvinkään hallilla treenailemassa koirien kanssa. Päivään mahtui myös lenkkeilyä, siivoamista, kunnon päikkärit, lauantaisauna ja uusi satsi grillipitsaa. ;) Flaksi oli ihan mahtava päikkärikaveri. Tunki niin lähelle ihoa peiton alle kun vaan ikinä pääsi, ja nukkui selällään pää tyynyllä. Ei meinannut millään antaa periksi, vaikka oli tosi kuumissaan. Lopulta oli kuitenkin pakko vaihtaa paikkaa.

Sunnuntaina suuntasimme Hausjärven Haukkujen kisoihin Hausjärvelle. Flaksi sai taas paljon kokemusta uusista ihmisistä uudessa paikassa. Reippaana oli koko ajan. Soile-täti piti tervehtiä kenguruloikilla joka kerta kun kohdattiin. Kisatuloksissa ei ole jälkipolville kertomista, mutta kisoista jäi hyvä mieli. Teemu ja Frida ottivat kaksi starttia pikkuvioin. Erityisesti toinen rata oli kuitenkin hyvä - persjätöt napsahtivat kohdalleen ja sen sellaista. Kisasin itse Fannin kanssa yhden radan. Ei ratavirheitä! Mutta neuvoteltiin toiseksi viimeisen hypyn suorittamisesta niin kauan, että yliaikaa saatiin ja reippaasti. Tultiin kuitenkin alusta loppuun samaa rataa. Siitä hyvä mieli!

Hausjärveltä ajelimme Mäntyharjulle Roopea ja vanhempiani tapaamaan. Meidän asunnossa oli taas näyttö, ja lähdimme pois alta. Pitkä on aika odottavalla. Ei siis mitään konkreettia asuntokaupparintamalla. Roopella ja Flaksilla oli kuitenkin hauskaa pienimuotoisen treenin ja sitä seuranneen riehusession muodossa. Roope on muuten ihan uskomattoman näppärä pelaamaan koripallolla. Nostaa sen nenällään kuonon ja/tai selänpäälle ja kikkailee. Makeeta!

Mäntyharjulla tuunailtiin Fridan ja Roopen kontaktitreeneihin välineistöä iskän avustuksella. Kiitos!


Valmiina uuteen viikkoon!

Syyssäät nostivat Flaksin korvat pystyyn

Tuulta, sadetta ja kylmää. Lämmintä vaatetta ja hyvää mieltä. Ja korvat pystyyn! Meidän söpis.

Maailman paras Flaksi jo viisi kuukautta!

Meidän pieni Selma eli Flaksi kasvaa ja oppii uutta silmissä. Neiti ja sisarukset ovat tänään tasan viisi kuukautta! Onnea koko poppoolle! Ja kiitos Erna ja Tiina tästä upeasta pakkauksesta, meille on käynyt kyllä neidin nimen mukainen tuuri!

Kesällä sitä oltiin vielä noin pieniä, ja nyt kaikki kodin paikat ovat helposti saavutettavissa ja Fannista ja Fridasta on menty koossa ohitse.

Olen seurannut ihmisten kertomuksia pentujen tekemistä tuhoista ja ollut onnellinen, kun Flaksi on niin kiltti ja helppo senkin asian suhteen. Yksinolo ei ole mikään juttu. No, tänään neiti oli tosin hieman askarrellut, kun minulla venähti normaalia pidempään töissä. Tälläkään kertaa tuhottavien listalle ei joutunut mitään arvokasta. Neiti oli tuunannut oman pentupetinsä. Kai sitä viisi kuukautta vanhana on jo kasvanut mokomasta pedistä yli! No, kyllä sitä vielä käyttää voi, eikä reiät näy kun tyynyn nakkaa paikalleen. Parsonithan taitavat arvostaa tuota petiä Flaksia enemmän. Olisi ollut muutakin tuunattavaa tarjolla, mutta kiltti Flaksi vain nappasi palasia pedin pohjasta. Eikä edes niellyt niitä paloja, jipii! Myöskään tarpeita ei ollut lipsahtanut sisälle, vaikka yksinolo venyikin. Hieno pentu!

Töistä tulon jälkeen käytin koirat ulkona ja nakkasin ne autoon. Lähdimme kaatosadetta uhmaten treeneihin Hyvinkäälle. Flaksi leikki ja harjoitteli istumista sekä juoksi lujaa! Myös putkea juostiin pariin otteeseen. Fanni ja Frida saivat omat agilitytreeninsä. Reipasta menoa! Sadesään lenkille nappasin Flaksille Fridan sadetakin päälle. Flaksilla ei ole koskaan aiemmin ollut mikään takki päällä. Siitä huolimatta takki ei ollut juttu eikä mikään.

Kotona koko poppoo sai juhlapäivän kunniaksi pateeta ja naudanmahapullia. Kyllä maistui!

Puolipystykorva

No johan ne korvat olivatkin lurpallaan pari viikkoa! Toissapäivänä toinen korva nousi pystyyn. Flaksi ei ole siis ilmeisesti vielä päättänyt onko hällä pysty- vai lurppakorvat. Kumpikin tyyli on aivan mainio ja sopii Flaksin sympaattiseen olemukseen. Jännityksellä odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Eilen oli koulupäivä tai oikeastaan ilta, sillä Flaksilla on koulua klo 20.30- 21.30. Sitä ennen Frida- siskolla oli oma juoksukontaktitreeninsä 17.30-18. Välissä lenkitimme koiria ja kurvailimme lähistön urheilukauppoja etsien Salomonin tossuja tuloksetta. Tuo iltatreeni viikon raadannan päätteeksi näyttää ja tuntuu melkoiselta mutta on se aina vaan niin mahdottoman mukavaa, että väsymys ei tunnu missään kun pääsee treenaamaan.

Fridan kanssa otetaan nyt ihan uutta lähestymistä kontakteille puomille ja aalle. Olen (tai oikeastaan Kati) tuijotellut Trkmanin dvdtä ja hänen metodillaan edetään nyt. Opetellaan siis juoksemaan kovaa. Ensin mentiin pelkkää mattoa ja nyt juostaan lautaa pitkin. Se onkin melko huvittava näky kun Kollasten autoon sullotaan yhteensä 5m vaneria ja sitä sitten raahataan eri paikkoihin. Hauskaa se kyllä on, se juokseminen, ja Frida selkeästi nauttii vauhdin hurmasta. Ja ehkä minäkin pääsen eroon kontaktiangstista, joka on tässä vuosien mittaan kasvanut melko pahaksi. Jos homma tuntuu toimivan, teen Flaksin koulutuksen samalla kaavalla.

Flaksin koululäksynä oli boxiin hakeutuminen ja siellä pysyminen häiriöistä huolimatta. Ja hyvinhän se sujuu. Flaksi kestää jo lelulla härnäämisenkin ja pysyy boxissa vaikka ovi olisikin auki. Takapään hallintaa varten treenataan laatikon kiertoa etutassut laatikolla ja sitten kierretään. Se on melko haasteellista mutta sujuu jo vähän. Eilen otettiin samaa treeniä tasapainotyynyn kanssa. Eka harjoitellaan ihan sitä että pysyy paikallaan tasapainoisessa asennossa etutassut tyynyllä. Siitä sitten sheipataan etiäpäin. Tässä tämän hetken tilanne treenivideon muodossa.

Seuraavassa harjoituksessa käveltiin matalan keikkuvan laudan yli alkeiskeinuharjoituksena. Ja rohkeastihan me mentiin. Sitten oli vielä peruutustreeniä. Seinän vieressä heittelin etutassujen väliin herkkuja ja klikkasin heti kun tassut peruutti. Meillä oli siinä tukena muurin palikka ja sitä kujaa pitkin palikan ja seinän välissä peruuteltiin. Sitten lopuksi vielä harjoiteltiin pannasta kiinni ottamista ja siitä palkkausta. Vähänhän se Flaksi säpsähtää kun sitä nappaa pannasta, mutta jo muutama toisto riitti. Erityistä huomiota pitää vielä olla luoksetulojen vahvistuksessa ja nimenomaan käsien liikkeessä koiraa kohti, paljon palkkaa. En halua enää yhtään väistelevää koiraa.

Törpön kiertäminen kumpaankin suuntaan sujuu jo melko hyvin ja etäisyyttäkin voi jo lisätä sekä komennon.Tällä viikolla juoksemiset jäi vähällä johtuen yskästä, joka ei lähde ikinä, ja vimmaisesta asunnonmyyntiyrityksestä ja siihen liittyvästä hullusta puunauksesta.  Ens viikolla sitten juostaan kovaa yhdessä eteenpäin kohti lelua. Flaksista on hauskaa hyökätä meikäläisen kenkiin ja lahkeeseen kiinni kun lähden juoksemaan. Tätä yhteistyötä pitää ehkä vielä jonkin verran kehittää ;).

Leipävaras

Flaksi varasti tänä aamuna leivän pöydältä. Siinä ei kerkeä kissaa sanomaan kun neiti hyppää tuolin kautta pöydälle vaikka kuinka yrittää pitää tuolia pöydän alle työnnettynä. Flaksi onkin meidän lauman ensimmäinen ruokavaras.

Tänään Flaksilla on koulupäivä. Ahkerasti olemme harjoitelleet kirjan kiertämistä (haastavaa mutta tehokasta takapääjumppaa), häiriöharjoitteita, törpön kiertämistä (vas/oik), leikkimistä, makuuseen menoa targetille ja boxiin menoa ja siellä hengailua. Ja sitten tietty juoksemista. Ensi viikolla meinaan keskittyä juoksemiseen. Lelu lentää ja sitten rynnätään kumpikin lelun perään niin paljon kun lähtee. Meikäläisen yskä ehkä lähtee sillä. Flaksi osaa myös melko hyvin jättää maasta löytyvät herkut komennosta. Se on extrahyvä juttu, sillä Flaksihan löytää kaiken.

Nakit ja muussi

Flaksin tunnetila tämän metsäilyviikonlopun jälkeen meinaan. Fanni vielä hieman leikitti pentua kotiin tultua, ja sitten Neiti Näppärä näyttikin jo hyvin uneliaalle. Sellainen pikku hassuilu neideillä oli myös yhteistuumin, että Flaksin pentuleluista yksi on nyt silppuna. Ihmettelin kun oli niin oudon hiljaista, ja huomasin, että työhuoneen ovi oli pahaenteisesti melkein kiinni. Fanni silppusi lelua sängyn alla ja Flaksi hoiteli palasia sängyn vieressä... :D Onneksi Flaksi ei kerennyt syödä kovin paljoa.

Perjantai-iltana Flaksi oli mukana aluevalmennusryhmän treeneissä. Sain treenata Fridan kanssa. Aina yhtä huisin hienoa! Koira menee sinne minne sen ohjaa. Ihan vaan itsestä kiinni miten onnistuu. :) Roope tuurasi mökkeilemässä ollutta Fannia. Roope teki muutamia hienoja toistoja hypyillä, ja treenasi kääntymistä. Sitten viereisten kenttien samaan aikaan treenanneet koirakot alkoivat kiinnostaa liikaa, ja poika kävi pöhisemässä niille aidan takana. Siinä on siis treenaamista meillä vielä myös. Flaksin uusi sydänystävä on  nyt palautettu kotiinsa.  Koiranvaihto takakontista toiseen tapahtui Heinolassa lauantaiaamuna.

Ajelimme lauantaina Laukaaseen. Kävimme Äijälän mökillä sieniretkellä, ja koirat saivat kunnon metsälenkin. Sunnuntaina kiersimme Laukaassa Leipäpohjassa lammen, ja taas Flaksi ja Frida saivat kuntoilla vaihtelevassa maastossa. Sieniäkin tarttui mukaan ihan mukavasti. Kuivuri hurraa parhaillaan mustia torvisieniä kuivaksi.

 Flaksin hampaat vaihtuvat edelleen tasaiseen tahtiin.

 Loppuun vielä syystunnelmaa Laukaan mummolan pihasta.

Sisko ja sen veli

Tänään Flaksi pääsi leikkimään Skumppa-veljen kanssa. Minusta noista näki selvästi, että kyseessä on sisarukset. Samaa mieltä oli Päikki kuvien perusteella. Flaksi sai maistaa omaa lääkettään. Neidillähän on tapana äristen juosta lenkillä päin Fridaa ja puskea takapäällään Fridaa. Nyt tätä samaa teki Flaksille Skumppa. Ja neitihän oli siitä hieman hämillään. Haki jopa turvaa emännän jaloista. Mutta otettiin niitä juoksuaskeliakin.

Tapasimme myös hoitokummitäti-Soilen, joka totesi, että pentuajan riehakkuus ja reippaus on vaihtunut esimurkun hieman varovaisempaan otteeseen. Niin totta! Reipas Flaksi on edelleen, mutta ei tällä hetkellä niin ylitsepursuava. ;) Ihana neiti kaikin puolin.

Flaksi Roppa-mamman luona kylässä

Tänään Frida pääsi Karoliinan (Eläinakupunktio.fi) akupunktio-käsittelyyn. Ei tullut yllätyksenä, että jumeja löytyi, kun edellisestä fyssarikerrastakin on kovasti aikaa, kun aikoja on valitettavasti jouduttu meistä riippumattomista syistä perumaan. Nyt neitiä on kuitenkin vetreytetty osaavissa käsissä. Fridan ollessa hoidossa Flaksi ja Roope pääsivät Espoon koira- ja ihmisvilinään lenkille. Aluksi Roopelle meinasi olla aika jänniä ohitustilanteet, mutta lenkin lopussa päästiin kaikista ohi jo ilman turhia pöhinöitä. Flaksi aina vain ihmettelee, jos joku haukkuu tai murisee.

Karoliinan luota ajelimme Ernan ja Reijon luokse tapaamaan Roppa-mammaa, Sissiä, Sylviä ja Kiiraa. Hienosti sujui kohtaaminen ihan kaikkien kanssa. Flaksi juoksi rallia ulkona muiden hieman ihmetellessä tuota virtapiikkiä. Kovin vakavasti ei siis masu ole pipi, vaikka lopputuotteet löysiä ovat olleetkin. Flaksi on sellainen imuri ulkona, että jätä-pyynnöstä huolimatta joskus livahtaa suuhun "herkkuja" ja tämä ruskea ralli on koettu kertaalleen aiemminkin. Kukaan muu ei ole sairastunut, ei ole tarttuvaa, mutta neiti on saanut "herkuistaan" oman massunsa hetkeksi sekaisin. Ruoka maistuu kuitenkin koko ajan, ja Attapectinin avulla tilanne on saatu korjaantumaan nopeasti.

Ernaa Flaksi rakastaa, sen näkee aivan kaikesta! Paljon oli Ernalle kerrottavaa ja loikittavaa ja pusuteltavaa. Erna katsoi myös Flaksin hampaita. Tai sitä,  mitä niistä on tällä hetkellä jäljellä. Se toinenkin yläkulmuri tippui tänään! Jee!

Sieniretkeilyä, leikkiä ja treeniä, painia Roopen kanssa

Muun muassa yllämainituista aineksista on Flaksin viime viikonloppu ja alkuviikko tehty. Lauantaina talkoilimme ensi kertaa JAU:n riveissä kisoissa. Tähän syksyyn liittyy siis muutoksia, olemme Järvenpään Agility Urheilijoissa koejäseninä. Taustalla ei ole mitään draamaa. Olemme hyvin tyytyväisiä KATtiin ja seuran mukaviin ihmisiin. Joskus on vaan tehtävä ratkaisuja oman harrastuksen kannalta, ettei ihan jämähdä. Eli oma harrastus kaipasi hieman uutta potkua. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo sillä rintamalla tullessaan. Jatkoin lauantaitalkoilua KAT:n kouluttajakoulutuksessa, ja Teemu oli Flaksin hellässä hoidossa kotisohvalla. Flunssa on siis nyt myös Teemulla. Valitettavasti se ei ole kokonaan poissa vielä minultakaan. Uskomattoman sitkeä tauti. Koirat saivat lauantaina siis lepoa.

Sunnuntaina kurvasimme Mäntyharjulle. Sain viettää syntymäpäivää äidiltä tilamaani herkun, banaani-kinuski-kermakakun kanssa, sieniretkeillen ja illalla Roopen kanssa agilitya treenaten. Fanni jäi Mäntyharjulle täysihoitoon ja Roope tuli aktiivilomalle meille viikoksi. ;)

Vielä tänäänkin on laiteltu sieniä. Kolme sankollista erimerkkisiä saimme kahmittua mukaamme.
Koirat nauttivat metsälenkistä täysin rinnoin.

Flaksihan oli toki ottanut alkulämmöt ensin Roopen kanssa. Roopesta ja Flaksista onkin tullut tosi hyvät kaverit nyt kun kokoero on tasaantunut, ja Flaksi osaa pitää puolensa hieman tungettelevaksikin ajoittain käyvän nuoren miehen kanssa.

Roopen meillä ollessa olemme käyneet päivittäin Hyvinkään hallilla leikkimässä. Flaksi on harjoitellut pentukurssin kotiläksyjä, leikkinyt ja juossut. Onpa se tehnyt pariin otteeseen putkeakin. Roope treenailee yksittäisiä esteitä ja pientä pätkää. Etenemme hitaasti mutta varmasti. Roope on kyllä nopea ja fiksu oppimaan, mutta treenimäärät on meillä pieniä. Hiljaa hyvä tulee. Fridalla on vaihteeksi menossa kontakti- ja keppiprojektit. ;)

Ja Flaksin suusta putoilee...

Enää yksi yläkulmuri suussa.