sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Tampereen EO-karsinnoista kokemusta

Nopeasti vierähtänyt lomaviikko päätettiin Tampereen retkeen ja EO-karsintoihin. Tälläkin kertaa meidän tiimillä karttui vaan kokemus isommista kisoista. Ensimmäisenä ollut hyppäri oli sangen mallikelpoista menoa, mutta yksi hyppy lipsahti matkan varrella väärin päin. Pikkasen jäi ohjaaja liikaa varmistelemaan, ja kuinkas sitten kävikään, rohkeampi liike olisi todennäköisesti tuottanut toivotun tuloksen. Flaksin aika olisi ollut radan nopein. Flaksi oli tosi kovilla kierroksilla lähdöissä, ja lähdöt olivatkin hankalia. Tuntui myös, että kiehuminen toi esiin myös ohjaajaan takertumista. Toisella agiradalla hypylle irtoaminen ennen puomia ei onnistunut toivotusti, joten ohjaajalla ei ollut mitään saumaa juosta suunnitellusti persjättöön puomin päähän. Niinpä Flaksi luki rataa suoraan eteenpäin hypylle, ei sinne putkeen, minne olisi pitänyt tuomarin suunnitelman mukaan mennä. Puomin osuma oli hyvä, ja kierroksista huolimatta Flaksi malttoi pysähtyä keinulle. Ennen keinua oli hieno kepeille meno ja poikkarilla putkeen irtoaminen. Viimeisellä agiradalla epäonnistui myös takaaleikkaus. Keinu oli edellistä agirataa  paljon parempi, ja puomi osui vaikeassa paikassa yläosumalla. Tällä kertaa tulokseksi pitkän kisapäivän päätteeksi kolmen hyllyn suora. Vesisade ja koleus sekä pitkät odotukset ratojen välissä tekivät kisapäivästä rankan, mutta olihan siellä kiva nähdä tuttuja ja katsella toisten hienoja ratoja.



Tampereelle kurvasimme perjantaina Nurmaan maisemista. Frida jäi Roopen luo hoitoon, ja molemmat saapuivat tänään tänne Nummisiin kotiinkuljetuksella. Kiitos iskä ja äiti! Flaksi oli kelpo hotellikoira jo tutussa hotelli Villassa. Se on kyllä kiva koiraystävällinen hotelli hyvällä sijainnilla. Perjantaina viuhutimme museokorttia Muumimuseossa ja museokeskus Vapriikissa. Flaksi latautui hotellilla. Grill it -ravintola sai toimia kisaajan tankkauspaikkana. Ja hyvin toimi.





Torstaina oli niin hieno päivä, että kävimme koirien kanssa käppäilemässä Repoveden maisemissa. Uusi riippusilta on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Ainoa koira, jota sillan ylitys ei yhtään jännittänyt, oli Frida. Oli jännää kulkea lumettomissa maisemissa samalla viikolla, kun joinain vuosina on käyty samassa paikassa jäällä ja lumessa tarpomassa tai hiihtämässä. Oma viehätyksensä lumettomuudessakin on. Sammalet ja jäkälät pääsevät hienosti esiin, ja metsä on kauniin vihreä eri vihreän sävyissä. Sammaleet ovat lämpimässä säässä kyenneet yhteyttämään läpi talven.






























Koska päivä oli niin hieno, kävimme vielä toisen lenkin koirien kanssa ennen torstai illan mukavaa iltaohjelmaa. Kävimme Kouvolan teatterissa katsomassa Eppu Nuotion kirjoittamaa näytelmää Anu Pentikistä. Se oli huikea! Tykkäsimme kaikki kovasti. Tiina Luhtaniemi, näytelmän ohjaaja totesi käsiohjelmassa: "Anu Pentik on opettanut minulle, että koskaan, ei koskaan saa antaa periksi. On kuunneltava omaa sisintä ääntään, hengitettävä ja uskallettava tehdä sitä mitä kukaan ei ole vielä tehnyt. Ja aina, ihan aina on katsottava eteenpäin." Tarina, näyttelijäsuoritukset ja lavasteet sykähdyttivät.







Nurmaan retkeä ennen kävimme iltavuorossa Niinun treeneissä. Edellisistä Niinun treeneistä olikin jo vierähtänyt aikaa. Mukava ja siisti oli uusi Niinula treenihallina, ja haastava ja mielenkiintoinen vauhdikas treenirata oli sekä ohjaajan että koiran mieleen. Pitääpä yrittää bongailla irtovuoroja lisää.

Huomenna siis jatkuu arki. Jos riittävän monta kertaa sanoo suu hymyssä itselleen, että "töihin on kiva palata" niin ehkä se siltä tuntuu jo aamulla. Kyllä se vaan niin on, että loma, on se minkä pituinen tahansa, on ihmisen parasta aikaa. Ja oli se työ kuinka mukava tahansa, on oman aikataulun mukaan eläminen vaan ihanaa.  Tsemppiä arkeen paluuseen kaikille lomaansa lopetteleville ja ihanaa lomaa sitä vasta aloitteleville! Ja hyvää laskiaista! Ei tartte ainakaan mäkeä laskea.


sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Niin lomalla

Mitenkäs sitä koiraihmiset aloittaa lomanvieton? No tietenkin laittamalla viikonlopun molempina aamuina kellon viideltä soimaan, että varmasti kerkeää ajoissa ensin lauantaina kisoihin ja sitten sunnuntaina Strömforssiin Marta Miilin treeneihin. HSKH:n kisoista Flaksille voittonolla hyppäriltä. Kontaktiradat eivät onnistuneet, nyt saatiin se täysin epäonnistunut pysärikeinukin, eli ei pysähtynyt ei. Korjauksessa vielä putosi kyydistä. 👀 Toisella agiradalla ei harmiksemme keinua ollutkaan, mutta siellä tuli rima, puomivitonen ja putken kielto eli tulos 15. Ekalla agiradalla puomi oli nappisuoritus. Lähdöt olivat taas vaikeita kovien kierrosten takia. Kiltteyskausi on ohi. Jokaisella radalla oli kuitenkin paljon hyvää, joten jatketaan hyvillä mielin kisaharjoituksia.

Marta Miilin treeneistä tykkäsimme. Treeneissä tehtiin muutaman esteen pätkää nopeinta suoritustapaa etsien ja samalla ohjauksia paremmaksi tuunaten. Flaksi oli sangen pätevänä, ja puomit napsahtelivat hyvillä osumilla. Ei tullut yllätyksenä, että parhaan vauhdin saa kun ohjaaja kipittää edellä sen minkä kintuistaan pääsee. Pyörittelyissä Flaksin kohdalla ohjausvalinnat eivät ole niin nokonuukaa, ajat olivat hyvin lähellä toisiaan, kunhan suoritusvihje tulee ajoissa ja ohjaaja on suorituslinjalta alta pois. Strömfors Dog Sportsin hallista tykkäämme kovasti. Hienoissa maisemissa hyvä ja toimiva halli hyvällä pohjalla!




Viimeinen viikko ennen talvilomaa meni flunssan kourissa. Olinpa jopa pari päivää kuumeessa kotona nukkumassa. Kaipasin Fannia sisarhentovalkoiseksi. Fanni oli kyllä antaumuksellinen hoitajatar. Kyllähän Flaksi ja Fridakin vieressä hetken viihtyvät, mutta kaikista koirista ei vaan ole yhtä vakavasti hoitotehtäviin suhtautumaan kun Fannista oli. ❤

Frida kävi maanantaina eläinlääkäri Anu Jämingin luona sydänultrassa. Yleistutkimuksessa Frida todettiin pirteäksi ja iloiseksi. Sydämen kuuntelussa edelleen pieni sivuääni (2/6), syke oli rauhallinen ja rytmi normaali. Hengitys normaali. Sydämen ultraäänitutkimuksessa kummallakin puolella eteis-kammioläppien vuodot ovat pysyneet samanlaisina eikä vasemman eteisen laajentuma ole edennyt, nyt jopa vähän pienempi kuin aiemmin. Supistuvuus on edelleen hyvä. Tila on hyvin hallinnassa eli ei tarvitse muuttaa lääkitystä. 

Ystävänpäivää meillä vietettiin koiraystäviä lenkittäen ja kotona herkutellen sekä illalla Voicea katsellen. Tänään ei enää lenkkeillä, koska lenkkikaverit eivät ole riittävän säänkestäviä. Illalla katsotaan kuitenkin Voicea. 



Hyvää lomaa kaikille lomalaisille!


sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Erländerit treffeillä

Töissä toimintaa leimaa suunnassa ja toisessa pienen hengähdyshetken eli loman odotus. Viisi päivää ja sitten se koittaa. Niinpä ajatukset on tarkoituksella yritetty suunnata vapaa-ajan onnistuneisiin hetkiin. Maanantaina höntsäilimme Jyrän ja Fridan kanssa hallilla. Flaksi kävi tekemässä ota-harjoituksia. Tuon projektin etenemisestä murehtimatta oleminen on myös tietoista työtä.  Ehkä se siitä. Muuten paketti on ihan kivasti kasassa, ja ratatyössä voidaan keskittyä erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen ja kokeilemiseen. Toki ohjaajan pitää muistaa olla huolellinen, vaikka koiran taidot kehittyneet ovatkin. Torstaina Flaksi kurvaili Mäkelän Markon treeneissä. Ohjaaja oli melkoisen flunssainen, mutta ihan kivasti kulki.

Perjantaina lepäiltiin ja lenkkeiltiin. Perjantain iltaohjelmaan kuuluu nyt olennaisesti Voice of Finland. Kyllä Suomessa on paljon taitavia ja rohkeita laulajia. Tänään sunnuntaina pitää muistaa nakottaa telkkarin ääressä oikeaan aikaan  myös. Viime sunnuntaina meinasi ihan kokonaan unohtua.

Eilen ajelimme Tampereelle kisoihin. TAMSKin kisoista ei saatu merkintöjä kisakirjaan. Mutta hyvillä mielin ajelimme silti kotiin illalla. Oli mukavaa nähdä kavereita. Osallistuimmepa erländer-treffeillekin, kun Petra hoksasi, että paikalla on harvinaisen monta roturisteytysprojektin tuotosta. Kuvassa vasemmalta oikealle Muka (Bingis Boo), tyttärensä Maku (Bakum) ja Muusa (Belm), Nava (Pomppuparran Toivontuuli), Tyrsky (Flame Pet´s Beyonce) ja isänsä Sumo (Raasillan Champ) ja tätinsä eli Sumon sisko meidän Flaksi (Raasillan Chestnut). Ensin siis villakoira-kronfohrländerit, villänderit ja sitten parson-kromfohrländerit eli parländerit. Samaa rotua, eri maata. 😉

kuva: Janna Jokila

Kisoista jäi hyvä fiilis tekemisen suhteen, vaikkei virheittä selvittykään. Kisoissa nähtiin babysittauksen 👶sijaan rohkeaa itsensä ja koiransa haastamista. Epäonnistuneet ohjaukset saatiin heti tehtyä uudestaan ja korjattua. Flaksi teki 3 hyvää lähtöä ja pysähtyi haastavissa paikoissa kaksi kertaa keinulle, vaikka vähän ylös jäikin.  Erityisen mukavaa oli huomata, että kisavireessä alkaa onnistumaan ohjaajan liikesuunnasta poispäin takaakiertoihin irtoamiset. Rimoja ei tippunut, ja meininki oli reipasta kaikkinensa.


Hyppäri 5, kielto putkelta
Eka agirata 5, kepit
Toinen agirata hylly, hyppy väärin päin

Tänään haettiin hyvää sunnuntaifiilistä Vendula Hausnerovan koulutuksesta. Mukavan pirteä ja positiivinen kouluttaja, joka vahvisti ajatusta siitä, että koiralle opetetaan osataitoja ja koira opetetaan ajattelemaan. Treeneissä haastetaan itseä ja koiraa, ei babysitata vaan kerrotaan este ja liikutaan reippaasti eteenpäin. Ilon kautta! Nyt Flaksi lepää ansaitusti. Treeneissä nähtiin kaksi hienoa keinuakin. 5 työpäivää hiihtolomaan. 💪

tiistai 4. helmikuuta 2020

Takana viikonloppu, joka sisälsi muutakin kun agilitya

Mutta ennen sitä, palataanpa vielä toissaviikonlopun tunnelmiin. Silloin Irene Erling napsi jälleen tosi hienoja kuvia Flaksista ja Teemusta.









Irene sai hienosti vangittua Flaksin kaksi puolta kuviin. Toisaalta totinen torvensoittaja (kun ollaan tosissaan niin ollaan tosi tosissaan) ja toisaalta aikamoinen riehupelle. Kiitos jälleen tuhannesti Irene!

Viime viikonloppu piti sisällään hyvää seuraa, paljuilua, yhden Flaksin kisastartin BATin kisoissa (ei se siitä! mutta käännöskäsky puomilla tuotti yläosuman ja keinu oli arpomisesta huolimatta pysäri), värikkään ja blingblingiä täynnä olleen Bajadeeri-baletin, Kiasman reissun Visitorsia katsomaan, hengailua, höpöttelyä ja koiralenkkejä. Nero pärjäsi hienosti tyttöjen valtakunnassa.




Yksi kokonainen työviikko hiihtolomaan. Jaksaajaksaa!