Nyt on maisema nätti, kun on pieni kerros lunta ja mukavasti pakkasta. Koiratkin lenkkeilevät mieluummin tällä säällä kun vesilossakalla. Joulua kohti mennään, ja työn merkeissä vauhti sen kun kiihtyy. Koirien kanssa touhuaminen tuo toivottua ja tarpeellista taukoa työntouhuun.
Team Flaksi sai vihdoin SM-nollat kasaan ensi kesää silmällä pitäen. Sunnuntaina iltakisoissa taottiin siis tuplanolla (agi+hyppy) BAT:n kisoissa Miia Kallion radoilla. Ensimmäinen rata meni keinun muistutteluun, kun Flaksilla hirtti kaasu kiinni kovavauhtisen suoraviivaisen alun jälkeen, eikä neidolla ollut pienintäkään aikomusta pysähtyä keinulle. Muutenhan rata oli oikein kelpo menoa.
Tonen rata oli hyppäri, jonka kaksikko voitti nopeimmalla ajalla. Näin, vaikka Flaksi rymisteli yhdessä putkessa niin, että mietin, menikö neito nurin. Liike on onneksi vaikuttanut puhtaalta, eli ilmeisesti ei ainakaan sattunut.
Toisen agiradan nollavoiton myötä kaksikko sai SM-nollat kasaan. Alkuradasta ohjaajalla tosin kramppasi pohkeet, ja Teemu oli jo hetken miettinyt ratasuorituksen keskeytystä. Sinnillä tahkosivat kuitenkin voittajina maaliin. Tällä kertaa keinukin oli kelvollinen. Seuratoverit Anja ja Jimi menivät karvan verran kovempaa puomivitosella, joten 20 pistettä rankingiin jäi tällä kertaa saamatta. Kaksikko on kuitenkin vahvasti 300 pisteellä jaetussa rankingin kärkisijassa kiinni.
Viikonloppuna vietettiin isänpäivää ja iskän synttäreitä ja nimppareita Nurmaan maisemissa. Hiljaisuus hämmästytti taas koiralenkeillä. Ei meilläkään mitään kovaa meteliä yleensä kuulu, mutta autojen kohinaa kuitenkin, kun Nurmaan maisemissa hiljaisuuteen tulee kiinntettyä joka kerran huomiota. Kivaa oli, kiitos iskä ja äiti!
Kisavapaa viikonloppu ei tarkoita, etteikö viikonlopun ohjelmaan liittyisi agility tavalla tai toisella. Eilen olimme snooker-kurssilla opettelemassa pelilajeja. Totesimme, että snooker vaatii tavan agilitya enemmän hoksottimia, sekä luovuutta että hyvää muistia. Hauskaa oli. Teemu ja Flaksi saivat kerättyä 50 pistettä nopeimmalla ajalla. Treeniporukan parhaat pisteet nopeiten tällä kertaa.
Tänään JAUn koulutustoimikunta kokousti meillä pitkän kaavan mukaan. Aamupalaa ja ensi kauden suunnitelmia. Hyvin sujui hyvässä seurassa. Roopella taitaa olla ääni painuksissa kaikesta haukkumisesta. Flaksi onnistui pummimaan itselleen herkkuja tarjoamalla kaikenlaisia hassuja liikkeitä.
Tänään kisailtiin parhaassa seurassa eli Järvenpään Agilityurheilijoissa seuramestaruuskisat. Teemulle ja Flaksille valitettavasti hylätty rata, kun ohjaaja ei ollut ihan tarpeeksi tarkkana puomia edeltävän takaakierron ohjauksessa. Muuten hienoa menoa. Aika olisi riittänyt voittoon. Voiton veivät jälleen upeasti ja ansaitusti takuuvarmat Eeva ja Ville, paljon onnea! JAU muisti myös vuoden aiemmista onnistumisista koirakoitaan, Teemu ja Flaksi saivat kukkia halliSM-joukkuekullan ja EO- ja PM-kisapaikkojen ansiosta. Roopea en tällä kertaa ottanutkaan sennuihin kisaamaan, koska kennelyskää tuntuu kiertävän valitettavan paljon JAUn riveissä. Flaksi on ainakin aiemmin pystynyt välttämään ko. taudin Roopea paremmin. Toivottavasti tälläkin kertaa.
Syysloma aloitettiin pari päivää etuajassa Norjaan suuntaamalla. Menimme Turusta Viikkarilla yli Tukholmaan, josta ajelimme rauhakseen Norjan puolelle Kongsvingeriin. Retken tarkoituksena oli osallistua isoihin kansainvälisiin kisoihin.
Norwegian Open oli mukava kokemus. Yksi hirvi jäi palkintosaaliiksi ja kultainen lippu finaaliin tuli ansaittua heti ensimmäisellä mahdollisella radalla. Perjantaina sekä kety, että kuski itse taisivat ajatella, että tästä se lähtee, huikeiden onnistumisten viikonloppu. Valitettavasti tuo ensimmäinen nollarata jäi myös ainoaksi. Muut radat olivat yhtä hieman katastrofaalisempaa keissiä lukuunottamatta oikein oikein hyviä ratoja pikkuvirheillä. Tuli kieltoja, rima, keppien aloitusvirhe ja sen sellaista. Mutta finaaliin lähdettiin hyvällä ja reippaalla fiiliksellä. Finaalissa harmillisesti sitten reissun ainoat kontaktivirheet, mutta muuten hienosti kaahattu rata. Paljon hyviä ratoja pikkuviboilla. Kyllä kannatti lähteä! Päivät olivat pitkiä, n. 12 tuntia vietettiin päivittäin hallissa agilitya katsoen. Sen verran ehdimme sunnuntaina nähtävyyksille, että Kongsvingerin linnoitus tuli katsastettua. Ruokavalio koostui lähinnä kaupan valmissalaateista, mutta kävimmepä muutaman kerran muiden suomalaisten mukana ravintolassa syömässäkin.
