Niin sitä vain pyyhkäistiin yhden pysähdyksen taktiikalla viime torstaina suoraan työpäivän jälkeen Rovaniemelle. Olimme perillä muutamaa minuuttia vaille yksitoista illalla, juuri ehdittiin Lapland Hotels Ounasvaara Chaletsin parkkipaikalle, kun työntekijä oli viemässä avaimiamme postilaatikkoon meitä vartomaan. Majapaikka toimi erinomaisesti. Meillä oli pieni paritalonpuolikas muhkealla pehmeällä pedillä laskettelurinteen juurella. Hyvin nukutti. Hotellissa oli myös erinomainen monipuolinen aamiainen. Ja majoittumassa paljon agilitytuttuja, jotka olivat kurvanneet paikalle ympäri Suomen.
Rovaniemi on kyllä kaunis kaupunki. Hieman ehdimme kaupunkiakin katsastamaan, vaikka pääasiassa vietimmekin aikaa Rantavitikassa Susivoudin kentällä.
Kentän laidalla meillä oli hieman näyttelytelttaa pienempi ja huomattavasti edullisempi Clas Ohlsonin telttaversio. Toimi muuten erinomaisesti! Tuohon laitoimme vielä foliopeitteen päälle, niin lämpötila Flaksilla ja samassa teltassa majailleilla villakoira Riolla ja Sipellä oli ihan passeli jopa perjantaina, jolloin porotti.
Flaksi on upea reissukoira. Osaa ottaa rennosti ja rauhoittua, mutta agilityradalle oli aina valmiina.
Rovaniemelle lähdettiin ilman tulostavoitteita, mutta sellaisin tavoittein, että ohjaaja ja koira saisivat tehtyä ehjiä ratakokonaisuuksia ehjin nahoin. Sehän toteutui.
Lauantain yksilökarsintarata oli oikein sujuvaa menoa, vaikka ohjaajan liike ja/tai koiran taidot eivät ihan loppuun saakka riittäneetkään, mutta aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Tokavika hyppy siis karsintaradalla pienen myöhästymisen vuoksi väärin päin (tai suullisen käskyn toimimattomuuden takia) - pienestä oli kiinni finaaliin pääsy tällä kertaa. Jospa finaalipaikka irtoaisi ensi vuonna?!
Näin ohjaaja itse postaili someen hetki karsintaradan jälkeen:
"Me oltiin Rovaniemellä SM-kisojen karsintaradalla! Olen niin tyytyväinen ja iloinen. En ole turhaan jumpannut! Sehän oli jo ihan juoksua. Ennen rataa lämmittelyssä polvi tuntui niin hyvälle, että uskalsin lähteä ihan täysillä. Harmillisesti toiseksi viimeinen hyppy lipsahti väärinpäin. Ei siis finaaliin tänäkään vuonna
Sunnuntaina Teemu ja Flaksi tekivätkin joukkuekarsintaradalla hienon nollan (3./147.). Valitettavasti joukkuekaverien hienoille radoille lipsahti pieniä virheitä matkaan mukaan, joten finaalipaikka jäi lunastamatta myös joukkuekisassa. Mutta sitäkään ei jääty surkuttelemaan, vaan iloittiin mukavasta kisapäivästä ja hienosta joukkueesta!
Lauantaina Flaksi tapasi myös sisaruksiaan, joita osallistui yksilökisoihin upeasti peräti viisi kappaletta. Ei tainnut olla montaa yhtä isoa saman pentueen sisaruskatrasta kisaajien joukossa.Sunnuntaina ehdimme ihastelemaan Ounasvaaran luontopolkua. Keli oli upea ja maisemat myös.