Tänä viikonloppuna on kisattu agilityn MM-kisoissa Wienissä. Voi olisipa ollut mahtavaa olla siellä - edes katsomassa kisoja. Hienoja fiiliksiä ovat taitavat suomalaiskoirakot tarjoilleet vaativilla radoilla. Huomenna minien joukkuehopeamitalisti Sannin pitäisi tulla pitämään JAUn valkkujen treenejä suoraan lentokentältä. Aika kova!
Me kävimme Hyvinkäällä Tommi Raita-ahon varjoMMradoilla eilen. Ei tullut tällä kertaa menestystä, kolmen hyllyn sarja kokemusta. Koitetaan kuitenkin säilyttää toiveikas fiilis - meidän parivaljakko on tipahtanut ohjaajan saikun jälkeen rankingkärjestä sijalle 11. (tämän hetken pisteet 298.74). Tavoitteena on tietenkin palata sinne 300 pisteeseen - sehän on pysynyt pistemääränä ennen tätä tasaisesti jo lähes kaksi vuotta. Tuo tavoitteeseen pääseminen vaatisi siis kovavauhtisia onnistuneita ratoja - jotta saisi voittonollia plakkariin. Kun ohjaajan jalka ei vielä nouse ihan totuttuun tapaan, on kuitenkin muistettava suhtautua tavoitteeseen maltilla ja armollisesti. Tulee kun tulee, jos on tullakseen! Sitä ennen on muistettava nauttia vaan mahdollisuudesta ylipäätään harrastaa ja kisata.
JAUn valmennusryhmän toinen kouluttaja Stefanie Semkat oli ihanan yltiöpositiivinen torstain treeneissä ja sanoi, että kyllä parivaljakon taidoilla pitäisi MM-kisoihin päästä. No, tässä lajissa onnistuminen on niin monen asian summa ja pienestä kiinni, että katsellaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla. On ne maajoukkuekoirakot kyllä kovia osaajia!
Meidän harratuksesta oli Tertun kirjoittama hauska juttu Mäntsälän sanomissa - sen voi lukea täältä
Lauantaina Janakkalan kisoissa kaikkien ratojen lähdöt toimivat. Vaikka alkuun oli toki Flaksille tyypillisesti pientä neuvottelua, Flaksi kuitenkin odotti lähtölupaa. Ensimmäisellä radalla tippui rima, ja kepeille Flaksi ei ensiyrittämällä jäänyt pujottelemaan, tulos siis 10. Puomi oli kuitenkin nappiosuma. Kahdelta seuraavalta radalta tulikin sitten nollavoitot. Hyvä meidän joukkue! Agiradan puomi oli ihan yläpinnan osuma - kiitos tarkkasilmäisen saksalaistuomari Nikolas Kochin, puomilta ei kuitenkaan tullut virhettä. Mukavia ratoja oli tuomari laatinut!
Oletettu tulosvaatimus ensi kesän arvokisoihin, tuplanolla, on siis plakkarissa. Nollien keräily ja rankingpisteiden kartutus jatkukoon!
Loppuun vielä parit valkkuryhmän treenivideot ja kuvia syksyisestä Porvoosta, jossa kävin Marjoa tapaamassa.
Onpas viimeisestä postauksesta hupsahtanut paljon aikaa. Kai se on taas tämä syksy ja arjen pyörimisen aloittaminen, joka on sekoittanut päiväkirjan kirjoittamisen. Mutta eipä se mitään - asialla ollaan taas - ja jatkoa seuratkoon tasaisen varmasti tästä eteenpäin.
Laukaan viikonloppureissun jälkeen ollaan oltu viikonloput kotosalla. Kun toisena päivänä käy agilitykisoissa, menee aika kuitenkin kuin siivillä. Kotihommien jonoa on purettu, mutta jono on ja pysyy aina niin kauan, kun valitsee ajalleen sitä mieluisinta tekemistä. Eli koiratouhuja kotitöiden sijaan! Juuri tämä tuntuu kuitenkin omimmalta, joten tällä mennään. Kotitöitä tehdään siinä muun kivan sivussa. Pakolliset asiat toki ovat pakollisia.
Kotipihan kukkia on kerätty nyt ilmojen viiletessä ja sateiden lisääntyessä sisälle riemunkirjaviksi kimpuiksi.
Syyskuun viidentenä alkoi JAUn valmennusryhmän syyskausi. Teemu ja Flaksi ovat siis vielä tämän kauden valkuissa mukana. Ensi vuodeksi emme taida enää Flaksille seuran treeniryhmäpaikkaa hakea. Tai no, vannomatta paras! Ensin oli Sanni Kariniemen treenit, joista tässä koostetta. Joka toinen torstai on myös Stefanie Semkatin treenit. Hauskaa saada taas hieman erilaista näkökulmaa asiaan. Ensimmäisistä Steffin treeneistä ei ole videomateriaalia, koska kety oli työhommissa vanhempainiltaa pitämässä.
Treenien lisäksi käyntiin on pyörähtänyt myös Teemun opintosyksy: ruotsin kielioppia ja norjaa tiistaisin Helsingin yliopistolla. Ja tietenkin lukuisia kotitehtäviä muina aikoina kotosalla.
Kety täytti 44 vuotta ja sai lahjaksi isän koiran hoitoon ;)- eli Ropsu on meidän ilona täällä jälleen. Pääsemme vähän muistuttelemaan agilityjuttuja ennen seuramestaruuskisojen sennumestaruuskisoja. Onni on myös leipova mies, koiraansa liisaavan isän lisäksi - Teemu leipoi ihanan ja makoisan kakun jälleen. Flaksin mielestä on selvästi mukavaa, kun Ropsu tuli seuraksi.
Synttäriviikonloppuna kävimme SISUn kisoissa Ojangossa. Saldona hyviä hyllyjä ja yksi irtonolla (sij. 2). Savikon Sepon mukavalla agiradalla ohjaaja otti hieman liian tiukasti koiraa haltuun ennen puomia. Muutenhan rata olikin ihan nappisuoritus!
Ekalla hyppyradalla sattui ja tapahtui enemmän. Flaksi lähti omia aikojaan radalle, ja sen jälkeen fokus oli ohjaajassa eikä esteissä. Loppupäivän tuomarina toimi Luomalan Henkka. Päivän toiselta agiradalta tuli nolla - vaikka silläkin oli yksi aikaa vievä, mutta ei kuitenkaan kiellon arvoinen pyörähdys ennen esteen lukitusta. Viimeisellä radalla Flaksi lähti taas ohjaajan huomaamatta ennen aikojaan ratatyöhön, ja ohitti ekan esteen. Muutenhan rata oli oikein sujuvaa menoa!Toivottavasti huomenna Janakkalassa onnistuisi tuo lähtökäytös paremmin. Kroppa on ainakin erinomaisessa kunnossa, sen meille vahvisti Patricia, kun fysioterapiareissulla keskiviikkona kävimme.
Viime viikonloppua vietimme Laukaassa. Nyt on siis oltu kolme viikonloppua peräjälkeen reissussa, seuraavana ja siitä eteenpäinkin ollaan tiukasti kotosalla. Mukavahan reissussa on olla, mutta kotihommat jäävät kyllä auttamatta tekemättä. Ja olisihan sitä, kaikenlaista pientä ja tähdellistä tekemistä myös täällä.
Viikonloppuna juhlittiin Harrin viisikymppisiä. Kivat oli hipat, ja tanssittua tuli kovasti ja paljon. Flaksi odotteli Neron ja Afon kanssa mummolassa nukkuen.
Lauantaina ennätimme nostalgiaretkelle Multamäen luontopolulle. Palasimme siis vihkipaikalle reilun 18 vuoden jälkeen. Mukava lenkki oli se, ja kauniita maisemia. Toki puut olivat kasvaneet hieman maiseman ihailua rajoittamaan.
Mukavan viikonlopun päätteeksi olimme vielä oman seuran kisoissa. Minä olin talkoohommissa mikin varressa kuuluttajana ja Teemu ja Flaksi kisasivat.
Olipas kivaa! 🥳 Vähän oli lähdöt sillä hilkulla, että kumpi kertoi milloin mennään. 😅 Hienoja onnistuneita irtoamisia ja yksi kisakirjamerkintäkin (voittonolla toiselta agiradalta). Hyppärin mokan kartturi ottaa omaan piikkiinsä kun unohti kertoa Flaksille kääntymisestä. Kety otti nöyränä vastaan palautteen puomiosaamisen heikkouksista. 😉🤣 Fanitetaan tripla-sertihai-Makua - onnea Kaisa ja Maku ja Muka, nollantekijät!
