Olihan se. Melkoinen viikko.

Palataanpa vielä viikon takaisiin SM-kisojen tunnelmiin. Flaksin viikonlopussa oli nousujohde. Sunnuntain joukkuekarsintaradalla Flaksi teki nollaradan parilla pienellä aikaa syövällä stopilla ennen putkia, tuomarin mielestä kuprut eivät kuitenkaan olleet kieltojen arvoisia. Niinpä joukkue sai kasaan kaksi nollaa, yliaikakympin ja hyllyn. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan riittänyt finaalipaikkaan. Siirryimme siis katsomoon ja talkoisiin. Pitkä kisapäivä saattoi hieman painaa vielä maanantaina, mutta niin vain paineltiin töihin hymyssä suin muutaman tunnin unilla.

"The most beautiful memories you´ll make togerher." Tämän lausahduksen luin tuomari Jari Suomalaisen paidasta. Näinhän se on, parhaat muistot tehdään kokemalla yhdessä. Viime viikonlopusta jäi muistoksi Irene Erlingin ottamia hienoja kuvia neiti Hattarasta.

Viikko on pitänyt sisällään ylipitkiä työpäiviä, monenmoista säätöä ja hälinää. Onneksi on perjantai. Ei hetkeäkään liian aikaisin.

Ei jatkoon

Tämän lukuvuoden aloitus on ollut monella tapaa unohtumaton tai käsittämätön. Senpä vuoksi tämän viikonlopun SM-kisatkin vain yks kaks tupsahtivat eteen, sen kummemmin asiaa etukäteen stressaamatta. Ja hyvä toki niin. Flaksi ei tällä(kään) kertaa valitettavasti päässyt finaaliradalle, mutta starttaaminen karsintaradalla oli kuitenkin kokolailla enemmän kuin eilisten etkojen tekeminen - meinaan lämmittelylenkki ja hetki ennen lähtökarsinaa kotiin lähtö. Eiliseen starttien väliin jättämiseen oli syynä rankkasade. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että koira tai ohjaaja loukkaavat itsensä, kun näimme muiden koirien liukastelevan ja kyntävän radalla. Kuvassa pettynyt, sateessa kastunut hattara-Flaksi.

Pöksy-Flaksi pääsi siis vasta tänään testaamaan Myyrmäen jalkapallostadionin kenttää. Hyvä oli pohja, kiitos auringon ja suht myöhäisen starttiajan, niin kenttä oli ehtinyt kuivahtaa. Karsintaradalta kuitenkin 1 rima alas ja yksi harmillinen ohjauslapsus loppumetreillä, eli tulos 10.  Toki olisi ollut kivempi päästä finaaliin saakka, mutta näillä mennään tällä kertaa. Tulimme siis kotiin mummokoiran luokse livestreamin ääreen.

Alla olevat kuvat ovat Irene Erlingin ottamia ja ne on otettu viimeistelytreeneistä Jennan radalta tiistaina. Tiistain pääntyhjennystreenit ovat kyllä ihan parhautta, niin ohjaajalle kun ketyllekin!

Tällä kertaa yksikään JAUlainen ei yltänyt yksilömitaleille - Sanna ja Chess olivat kyllä hienosti maksien viidensiä, mutta koitetaan korjata mitaliasia huomenna joukkuekisoissa. 😉 Joukkuekaverit Eeva ja Ville vilahtivatkin puoli ysin uutisissa. Flaksi pääsee siis kisaamaan julkkisten kanssa.

Viikko sitten sunnuntaina ohjelma olikin sangen erilaista. Ajelin Laukon kartanoon museokorttia vinguttamaan ja Marita Liuluan Mysterium -näyttelyn toista osaa katsomaan. Samalla iskulla pääsin ihastelemaan Jukka Rintalan pukuja (Summer dreams) ja Virpi Kannon veistoksia betonista ja Helge Dahlmannin teoksia.

 Kivan sunnuntain jälkeen maanantain aloitti rupisammakko. Viikon mittaan on kaivattu useampia rauhoittavia hengenvetoja kotosalla.

Huomenna rokataan Vantaalla, pistetään iltamyöhällä kisat pakettiin ja maanantaiaamuna ihmetellään, mitä uusi viikko tuo tullessaan.

Yhdessä hetkessä voit olla täynnä supervoimia

Ja sitten taas....avaimet hukkuu jääkaappiin. Eli kai ihan perinteinen ensimmäinen kouluviikko takana. Jospa se tästä hieman tasaantuisi. 😅

Tasapainoa viikkoon toi agilityn turvaama hetkessä eläminen, harrastukset ja onnistumisen kokemukset agilitykentillä. Jotta ei kuitenkaan ihan leijumaan lähdettäisi, niin ei makeaa mahan täydeltä, eli myös niitä hiottavia juttuja mahtui matkaan mukaan. Tiistaina Jennan treeneissä Flaksi ja Teemu tempaisivat viikkoradan ensimmäisellä vedolla nollana maaliin. Eli niin kuin Jenna tuumi, "kerralla purkkiin".  Ennen ratavetoa oli jo tehty lähtötreeniä, ja sellaista on tuonkin videon alussa. Kun rata kulki kivasti, päästiin treenaamaan taitoja ja pätkiä. Tehtiin taas puomia - hienoja osumia, putkesta eteen putkeen itsenäisesti irtoamista , leikkauksia ja itsenäistä keppihakua.

Keskiviikkona arvoimme, että lähteäkö vai ei Orimattilaan kahden agilityradan iltakisaan. Mutta onneksi tuli lähdettyä. Kiva ilta, ja kaksi hienoa ratavetoa. Ensimmäiseltä nollavoitto, keinukin oli jo sinnepäin, edelleen Flaksi kääntyi kovasti kohti ohjaajaa, mutta ei sentään syöksynyt kesken kyydistä. Toinen rata päätyi loppusuoran syliin kaappaukseen kun keinulta singahdettiin ohjaajan syliin. Mutta voi vitsi miten hieno kisapuomi! Lähdöt olisivat voineet olla parempiakin. 😏 Flaksi aloitti juoksut. Pöksyissä ensi viikonloppuna SM-kisoihin...

Syksy hiipii. Metsämyyrä syö kukkia kun saksella leikaten. Mutta on niitä muutamia vielä jäljelläkin.