Rauhaa Repovedeltä

 Lomaviikolla on levätty ja luettu. 

Herkuteltu viimeistä viikkoa auki olleessa Söderkullan kakkukartanossa. 

Söderkullassa on hienot lenkkimaisemat. Myös upeassa kunnossa olevat hiihtoladut saivat Teemun mietteet kohti mahdollisia tulevia hiihtoreissuja.

Museokortteja on ulkoilutettu. Sykähdyttävin ja rauhoittavin kokemus oli jälleen niin upea Halosenniemi. Maija Halonen 150 vuotta -näyttelyssä oli Pekka Halosen kauniiden maisemien lisäksi upeita tauluja Maijasta ja arjesta. Kaunis kevättalven valo siivitti näyttelykokemusta. 

Kävimme myös Erkkolassa ihailemassa Helena Tynellin aurinkopulloja ja muuta lasitaidetta. Retkemme alkoi Järvenpään taidemuseosta. Hyvin ehti kolme lähikohdetta saman päivän aikana. 

Nämä taiteilijayhteisön vihreät takat ovat kyllä upeita!

Kerran käytiin omatoimitreenaamassa hallilla. Ropsukin pääsi juoksemaan Teemun kanssa. 

Iltapäivällä suuntaamme maajoukkuekarsintojen ensimmäiseen osakilpailuun Ojankoon. Flaksi ja Teemu starttaavat hauskasti Aku Ankan rekisterinumerolla 313. Nähtäväksi jää, ollaanko tänään Akuja vai Hannu Hanhia. Promise little, do much!

Rauhaa haettiin Repoveden retkeltä. Käytiin siis yksi yö täysihoidossa Nurmaalla. Kiitos!

Talvilomalla kotona

 Viime vuonna lomailimme pakosta kotosalla Teemun polvileikkauksen jälkimainingeissa. Tänä vuonna päätimme jäädä kotiin ja agilitytreeneihin ihan suosiolla. Tässä on hupsahtanut pari vuotta Flaksin parasta agilityaikaa hukkaan koronan ja loukkaantumisten merkeissä, niin nyt emme malta jättää tilaisuuksia hyviin treeneihin tai kisoihin käyttämättä. Kaksi vuotta sitten olimme juuri tässä kohtaa saaneet Flaksin pitkällisen kuntoutuksen loppuun ja treeniluvan syyslomatällin jäljiltä. Nyt on ohjaajan kuntoutus jo varsin hyvällä mallilla. Vielä pystyvät jatkamaan yhteistä harrastustakin. Mikä ilo! Kiitollinen olo. 

Mitäpä siitä, että viime sunnuntain kisoissa Janakkalassa espanjalaisen Ana Beltram Bustamanten erityisen mukavilla radoilla ei tullutkaan toivottuja onnistumisia. Pitkästä aikaa kolme enemmän tai vähemmän epäonnistunutta rataa putkeen. Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli hieman huolimaton ohjauksessa ja oletti koiran ohjautuvan A-esteelle. Toisella radalla Flaksi katkaisi pitkän hyvien puomien sarjan puomiloikkaan ja tiputti parit rimat kaupan päälle. Aika oli kyllä vielä vertailukelpoinen, eli ei jäänyt nuoremmilleen yhtään, päinvastoin. Viimeiselle radalle Flaksi karkasi ja Teemu palautti neidon lähtöön. Eipähän ainakaan matkata sunnuntain maajoukkuekarsintoihin henkseleitä paukutellen, vaan päin vastoin leuka tiukasti rinnassa.

Eiliset valkkuryhmän treenit sujuivat kyllä mainiosti, ja Flaksi näytti taas osaamistaan. Upeita leijeröintejä heti ensi yrittämällä, ei  mitään mamoiluohjauksia. 

Loma kotosalla on sujunut lumisissa maisemissa. 

On levätty. Herkuteltu. Lenkkeilty. Luettu ja kuunneltu kirjoja. 

Hitaat aamut ovat ihan parasta!

Niin että eipä muuta kun ichigo ichie. Vaalitaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta!

Paluu 300 pisteeseen

 Eilisen agilityradan voittonollan myötä meidän kaksikko palasi 300 rankingpisteeseen. Ohjaajan pitkä sairasloma tiputti kaksikon pisteitä, mutta ei kuitenkaan ihan kamalasti, alimmillaankin ovat olleet siellä kympin hujakoilla ja pisteitä on ollut ihan vähän vaille se tarvittava 300. Nyt sitten palataan 20 voittonollan myötä jaetulle ykkössijalle. Medeissä 300 pisteessä on kiinni tällä hetkellä peräti kahdeksan koirakkoa. Kovaa porukkaa siis mediluokassa! Meidän koirakon henkilökohtaisena tavoitteena on ollut pysyä siellä 300 pisteessä kiinni - ja niin on ollutkin jo muutaman vuoden ajan. Flaksin saikku teki pienen hetken notkahduksen ja ohjaajan saikku sitten hieman pidemmän notkahduksen, mutta nyt, back in business! Näillä pisteillä ollaan kiinni kärjessä heinäkuulle. 

Eilen oltiin siis HSKH: n kisoissa. Ensin oli Petteri Kermisen hyppäri, jolla ohjaaja sortui pieneen huolimattomuusvirheeseen jonka johdosta Flaksi hyppäsi yhden hypyn väärin päin. 

Sitten oli Mikkilän Sarin agilityrata, jolla Flaksi ei tehnyt kyllä ihan parastaan. Ensin otettiin kielto kun Flaksi ei lähtenyt poikkariin, sitten tippui rima ja lopulta rata hylkääntyi Flaksin käännyttyä kepeiltä väärään suuntaan ja juostua keppien läpi ohjaajan perään. 

Viimeiseltä radalta sitten sisulla komea voittonolla. Keinu oli melko liukas, mutta ei virheen arvoinen. Puomi oli täysi nappi. Mukavasti on nyt useampi onnistunut puomi myös kisoista takana. 

Tällä viikolla oli toki myös kahdet valmennusryhmän treenit. Tässä videota hyvin sujuneista Sannin  treeneistä. Steffin treeneistä ei ole videota, koska ketyllä oli opintopäiviä Helsingissä (Koulun kestävää hyvinvointia rakentamassa) , enkä ehtinyt treeneihin mukaan. 

Treenien sijaan ehdin Amos Rexiin katsomaan Hans Op de Beeckin Hiljaisen paraatin. Oli vaikuttava!

Hetkellisyys. Kauneus. Tragikoomisuus. Aika. Ajattomuus. Memento mori. Illuusio. Todellisuus.

World Agility Open -karsinnat Tamperella jätimme tänä vuonna väliin. Emme siksi, että olisimme pelänneet ohjaajan taas loukkaantuvan niissä kisoissa, vaan koska itse WAO-kisat järjestetään samana viikonloppuna kuin Suomen varsinaisen agilitymaajoukkueen toiset karsintakilpailut. Tavoitteena on kisata helmi- ja toukokuussa maajoukkuekarsinnoissa Vantaalla. 

Vuoden ensimmäinen tupla(voitto)nolla

 Laskiaispullilla ja Runebergintortuilla on jo herkuteltu. Kirjoja on luettu  ja kuunneltu. Koirien kanssa on lenkkeilty. On käyty agilitaamassa, sekä treeneissä että kisoissa. On käyty töissä. On lepäilty. Perusarkea siis. Ja hyvä niin. 

Nämä kaverukset ovat kyllä hauskoja. Eilen ajattelin ottaa nokoset oman seuran kisatalkoiden ja kenneltyttöilyn välissä. Heti oli seuraa. Sama seura osallistuu ilolla myös aamujumppaan ja lähes kaikkeen muuhunkin. 

Näin kauniin kuvan Teemu sai napattua aamulenkiltä tänään. Aamulla oli sangen kirpakka pakkanen.

Kaksikko oli lenkkeillyt hyvin. Mitä nyt Roope oli napannut peuran kakkakikkareen suuhunsa, eikä tietenkään suostunut siitä luopumaan. Niin oli sitten taivaltanut muutaman kilometrin kökkäreen kanssa. Kaikkea kanssa!

Pistetäänpä tähän muutamat valkkuryhmän treenivideot. On kyllä mahtavaa, kun on kaksi kouluttajaa, Sanni ja Stefanie ohjaksissa!

Viime viikonloppuna käytiin taas Lohjalla kisaamassa. Ne kisat sisälsivät kaikenlaisia sattumuksia. Ekalle Suomalaisen Jarin radalle Flaksi ryntäsi ilman lupaa. Ohjaaja ryntäsi matkaan mukaan.  Kierroksia oli kuitenkin niin paljon, että tulivat pois komean puomiloikan jälkeen. Järkevämpää olisi ollut jättää startti siihen varastamiseen,  mutta kisavire vei ohjaajaakin. Toisellakin Jarin radalla sattui ja tapahtui. Tuloksena puomivitonen, pyörähdyksistä ei tullut kieltoja. Vitosella sijoittuivat kolmanneksi. Kolmanneksi päätyivät myös nollalla, joka sisälsi ohjaajan näyttävän mahaplätsin. Einari Pekkalan hyppärillä Flaksi siis tuli niin lujaa ja suoraviivaisesti hypylle, ettei ohjaaja ihan ehtinytkään sokkarista alta pois. Flaksi laskeutui kantapäille ja kamppasi ohjaajan. Hurjan näköinen tilanne, jossa ei onneksi kuitenkaan sattunut mitään. Huutelin vain, että nouse ylös, jos ei satu, niin jatka matkaa. Eivät jääneet kun pari sekuntia voittajasta, vaikka ohjaaja otti päikkärit matkalla. 😅

Oman seuran kisoissa eilen Flaksi karkasi myös ensimmäisenä olleelle hyppyradalle. Teemu palautti Flaksin lähtöön, mutta pikkupossupa karkasi vielä toistamiseen. Tällä kertaa ohjaaja tuli pois radalta ja Flaksi meni yksiöönsä odottamaan uutta mahdollisuutta. Agiratojen lähdöt onnistuivat paremmin ja kahden hienon puomin lisäksi oli yksi upea keinu - toinen ei ollutkaan ihan niin hieno,  mutta riittävä. Tuplanollavoitto Viitasen Annen radoilta.  Hyvä meidän tiimi!