Viime vuonna lomailimme pakosta kotosalla Teemun polvileikkauksen jälkimainingeissa. Tänä vuonna päätimme jäädä kotiin ja agilitytreeneihin ihan suosiolla. Tässä on hupsahtanut pari vuotta Flaksin parasta agilityaikaa hukkaan koronan ja loukkaantumisten merkeissä, niin nyt emme malta jättää tilaisuuksia hyviin treeneihin tai kisoihin käyttämättä. Kaksi vuotta sitten olimme juuri tässä kohtaa saaneet Flaksin pitkällisen kuntoutuksen loppuun ja treeniluvan syyslomatällin jäljiltä. Nyt on ohjaajan kuntoutus jo varsin hyvällä mallilla. Vielä pystyvät jatkamaan yhteistä harrastustakin. Mikä ilo! Kiitollinen olo.
Mitäpä siitä, että viime sunnuntain kisoissa Janakkalassa espanjalaisen Ana Beltram Bustamanten erityisen mukavilla radoilla ei tullutkaan toivottuja onnistumisia. Pitkästä aikaa kolme enemmän tai vähemmän epäonnistunutta rataa putkeen. Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli hieman huolimaton ohjauksessa ja oletti koiran ohjautuvan A-esteelle. Toisella radalla Flaksi katkaisi pitkän hyvien puomien sarjan puomiloikkaan ja tiputti parit rimat kaupan päälle. Aika oli kyllä vielä vertailukelpoinen, eli ei jäänyt nuoremmilleen yhtään, päinvastoin. Viimeiselle radalle Flaksi karkasi ja Teemu palautti neidon lähtöön. Eipähän ainakaan matkata sunnuntain maajoukkuekarsintoihin henkseleitä paukutellen, vaan päin vastoin leuka tiukasti rinnassa.
Eiliset valkkuryhmän treenit sujuivat kyllä mainiosti, ja Flaksi näytti taas osaamistaan. Upeita leijeröintejä heti ensi yrittämällä, ei mitään mamoiluohjauksia.
Loma kotosalla on sujunut lumisissa maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti