Joulufiilistelyä

Ihan vielä ei ole maltettu päästää irti joulufiilistelystä. Koristeet saa killua kuusissa paikallaan ja kynttilöissä tuikkia tuli. Kukat, ainakin amaryllikset, ovat vasta kauneimmillaan. Kun arki on yleensä kovin aikataulutettua, on tällainen hissuttelu ja oleilu ja pienistä jutuista ja hetkistä nautiskelu tehnyt oikein hyvää. Tänään sain luettua loppuun Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta. Sen verran sarjasta innostuin, että pitää ne muutkin osat etsiä käsiin ja lukea. Tykkäsin myös Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -kirjasta. Pari paksua kirjaa on siis tullut luettua joulun aikaan. Yksin täällä ei tarvitse lukea. Lukukoira on aina kaverina. Teemu on myös lukenut jo pari kirjaa juoksulenkkien lomassa.

 Kävi meillä vieraitakin. Nero-pystykorva emäntineen. Sää suosi ulkoilua, joten koirien lenkityksen lisäksi pihaamme ilmestyi lumilyhtyjä. Myös jätkänkynttilän poltimme ja tunnelmoimme pihalla. Nero nautti täysin rinnoin aidatulla pihalla kirmailusta.

Koska jouluruuat eivät enää jaksaneet kiinnostaa (eikä niitä tarjottavaksi asti olisi ollutkaan, kiitos superpienten annoskokojen) söimme itsemme turvoksiin Järvenpään Citymarketin ennakkotilauksesta valmistetulla sushilautasella. Hyvää oli. Suosittelen! Illalla tuli pelattua monta erää Blogusta. Se jaksaa edelleen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hienosti Nero selvisi visiitistään tyttöjen valtakunnassa.

Lenkkeillessä on tullut talsittua samaa nättiä mettälenkkiä päivittäin. Tänään vastaamme tuli irtokoira (omistaja ei vaivautunut edes yrittämään ottaa koiraansa kiinni ja se kävikin murahtamassa Flaksin nenän edessä) ja toissapäivänä joku laumanvartijarodun pentu omistajineen. Ko. koiran omistaja oli hoksaavampi - hän kun tiesi, ettei saa hallittua koiraansa, hän köytti koiran hihnan puun ympärille ja roikkui sitten hihnan päässä kiinni. Neron kanssa lenkkeillessämme ohitimme koirakaksikon, joka vastaantulijoista provosoituneena meinasi ottaa matsin keskenään. Frida-mummolle vastaantulijat ovat tehneet tiukkaa, mutta Flaksiin voi olla tyytyväinen näissä hieman haastavammissakin ohitustapauksissa. Kinkunsulatuslenkkejä taitavat tehdä siis koko kylän koiranomistajat samalla reitillä. 

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2019!

Niin tuli joulu. Ja jouluiset kelit. Tänä vuonna olemme saaneet nauttia kauniista lumisista maisemista ihan kotikulmilla. Joulunviettoon olennaisesti onkin kuulunut nimenomaan nauttiminen. Siitä, että ei ole ollut mitään aikatauluja. Kirjan lukemisesta. Ulkoilusta. Kynttilöistä. Jäälyhdyistä (kiitos ihana pakkanen!). Kukista. Saunomisesta. Joulupöydän kalaruuista; ginigraavattu lohi, karpalo-roseepippurigraavattu lohi, lasimestarin siika, Veronican silakat, mätivaahto, smetanasilli, savustettu nahkiainen ja ankerias. Kinkku (1.5 kg) ja laatikot (valmiina ostettu Heilasta ;)) olivat myös kelvollisia, mutta kyllä nuo kalat veivät selvän voiton. Juustoja (Juustoportti) on myös tullut naposteltua ja tietysti suklaata. Tyrniglögi on ihan parasta. Mieli on rauhallinen, ja hyvin ne päivät kuluvat ilman agilitytreenejä ja -kisojakin. Päätimme, ettemme vie pöksy-Flaksia hallille emmekä kisoihin, vaikka kennelyskäkarenssi ohi onkin. Nyt on sitten ainakin pidetty kunnollinen kokonainen  kuukauden tauko. Flaksi on käynyt Teemun kanssa ravilenkeillä peruskuntoa nostattamassa. Ja minä kävin Jyrän kanssa pitämässä hauskaa Jennan vuoden viimeisissä treeneissä Akatemialla.

Ennen joululoman alkua haimme joulun tunnelmaa Saaren kartanon joulumaasta ja Mammojen (How Many Mothers) joulukonsertista. Ajelimme myös tonttuajelun Nurmaalle. Joulua olemme nimittäin viettäneet Flaksin juoksuista johtuen ihan omassa porukassa. Roope pääsee treenitouhuihin sitten tammikuussa. Tarkemmin tästä ei ole sovittu,  mutta eiköhän poika aktivoi vanhempiani siihen malliin, että ottavat lomaakin jo ihan mielellään. ;)

Joululoman me maalaiset päräytimme käyntiin oikein Helsingin reissulla. Kävimme ihastelemassa Stockmannin jouluikkunaa, haimme täydennystä joulupöytään Tuomaan markkinoilta, ihastelimme jouluvaloja ja nautimme intialaisesta ruuasta Samratissa. Hyvän  mielen loman aloitus.

Kotosalla leivottiin, siivottiin (kevyesti) ja valmisteltiin kalaherkkuja. Ajelinpa aatonaattona mummon ja ukin haudalle Kotkaankin.

Aattona olimme sitten ihan rauhassa. Lahjaremukaan ei ollut entisenlainen ilman Fannia, mutta Frida ja Flaksi pistivät pakettiensa kanssa parastaan. 

Kilttejä olimme olleet ilmeisesti itsekin - lämmin kiitos joulumuistamisista! <3

Vuosi 2018 lähenee loppuaan. Tämä on ollut pääasiassa ihan positiivisen vireen vuosi. Syyskuussa juhlimme 80+ - juhlia. Kiva oli nähdä ihmisiä ja huomata, että juttu luistaa, vaikka tapaamiset ovat vuosien saatossa harventuneet. Pohjoiseen on ajeltu kolmesti (tai neljästi, jos Raahe lasketaan mukaan!) - kahdesti on käyty Saariselällä, kesäkuussa ja lokakuussa. Molemmilla reissuilla oli vielä Fanni Manninenkin mukana.  Marraskuussa olimme ilman Fannia Rovaniemellä EO-karsinnoissa kokemusta hakemassa. Vuoden ehdottomasti surullisin asia on ollut Fannista luopuminen, mutta niin se vain elämä jatkuu omalla painollaan ilman sitä ensimmäistäkin. Ensimmäistä omaa koiraa meinaan. 

Agilityrintamalla Flaksin ja Teemun yhteistyö on mennyt hienosti eteenpäin. Hiottavaa riittää edelleen, ilmeisen ikuisesti, mutta verrattuna vuoden takaiseen on noustu ihan uudelle tasolle. Hyvä Flaksi!  Hyvä Teemu! <3 Suuri kiitos  tästä kuuluu Johannalle (Ketterä Kettu), joka on väsymättä analysoinut, kommentoinut ja katsonut lukuisia kisa- ja treenivideoita ja suunnitellut Flaksin taitojen kehittymistä tukevia täsmätreenejä.  Kaksivuotinen yhteistyömme päättyi viime kesään (ei kokonaan, Jossu on edelleen Flaksin lihashuollon vastuunainen <3), ja nyt olemmekin kokeneet olevamme valmiimpia (me= meidän tiimi, kety kuuluu olennaisesti porukkaan ;)) ryhmätreeneihin Sannin ja Jennan treeniryhmissä. Molemmat ovat olleetkin Flaksille tosi hyviä treenejä - vauhtia ja itsenäistä osaamista edellyttäviä ja vahvistavia. Tänä vuonna Flaksi on syksyllä keikkunut rankingin kärjen tuntumassa tai kärjessä 300 tai lähes 300 pisteellä. Kisaonnistumisia vuoden sisään on siis osunut. Yksi mieleenpainuvimmista onnistumisista on Saariselkä Cupin voitto. Saariselkä kutsuu hiihtoreissun merkeissä siis helmikuussakin. Flaksi on päässyt edustamaan myös JAU:n medijoukkueessa - halliSM-kisoista joukkue sai kultaa ja piirinmestaruuskisoista pronssia. Flaksin ensimmäiset SM-kisat eivät tuoneet paikkaa finaaliradalla - mutta ehkä ensi vuonna? Agility- ja hyppyvalion titteleihin oikeuttavat sertitkin Flaksilla on kasassa. Mutta se näyttelyreissu....

Toivomme kaikille onnenpotkuja uudelle vuodelle! May the force be with you!