perjantai 23. lokakuuta 2020

Lepoa ja lihashuoltoa

 



Ensimmäinen syysloman jälkeinen työviikko on saatu rypisteltyä läpi. Syksyn pimeys, koleus ja märkyys vaativat hieman asennetta. Täytyy koittaa keskittää ajatuksensa tietoisesti mukaviin juttuihin. 

Viikko on kulunut pienen pieniä lenkkejä kävellen, takkoja lämmitellen ja kirjaa lukien. Keskiviikkona kävimme maskit päässä kouluttamassa omaa treeniryhmäämme. Muuten agilitysta ollaan nyt tauolla. Flaksi kävi keskiviikkona Jossun/Ketterä Kettu luona ja Jossu totesi, että kropasta todella tuntee ilmalennon. Flaksin oikean lonkan seudulla tuntuu lämpöä ja turvotusta ja sitä ei ole vielä voitu oikein käsitelläkään. Sen sijaan juntturassa olevaa selkää on auottu varovasti. Eilen kävimme uudestaan laserhoidossa. Koska lonkan seutuvilla on jotakin pehmytkudosvammaan viittaavaa, menee Flaksi ensi perjantaina Urheilukoiraklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Kipulääkekuuri loppuu tähän viikonloppuun. Hiljaiseloa siis jatketaan ja Jossun luona laserhoidossa käyntejä. Edelleen ollaan sitä mieltä, että tilanteessa olisi ollut aineksia vieläkin pahempaan. Kyllä Flaksi tästä vielä kuntoon saadaan!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Hurja voltti

 Laukaan mökkireissumme sai heti alkuunsa dramaattisen käänteen kun Flaksi aloitti mökkeilyn iloisesti hepuloimalla ja juoksemalla täysillä ympäri mökin pihaa. Ilo loppui hyvin nopeasti ja yllättäen, kun Flaksin takajalka takertui maassa roikkuneeseen koiran juoksunaruun. Yhtään emme hoksanneet tuota vaaran paikkaa.  Neiti heitti täydestä vauhdista pahan näköisesti nurin oikean takajalan jäätyä jumiin. Oikea takajalka repsahti niin rumannäköisesti ylös, että olin varma, ettei tilanteesta voitu selvitä ilman luunmurtumia. Flaksi kuitenkin käveli heti tapahtuman jälkeen lähes normaalisti, vain oikean takajalan askellusta hieman lyhentäen. Jalassa oli pienet verinirhaumat molemmin puolin. Arvoin hetken mitä pitäisi tehdä, mutta koska kyseessä on aktiivinen käyttökoira, päätin pyrkiä eläinlääkäriin saman tien. Ensin vaikutti sille, ettei aikaa saada mistään. Kaikista lääkäreistä oltiin kuitenkin samaa mieltä, että tsekata pitää. Soittelukierros sai onnellisen käänteen, kun kuudennesta paikasta saimme kuitenkin ajan ja pääsimme näytille. Ei luunmurtumia eikä katkenneita jänteitä, oikea lonkka oli ottanut kuitenkin osumaa ja takapää on jäykkä. Flaksi sai komennuksen kolmen viikon lepoon ja viikon kipulääkekuurin. Hetkessä voi mennä kaikki suunnitelmat uusiksi. Mutta onneksi Flaksilla taisi olla flaksia, ja pääsimme melko vähällä. Aika toki näyttää, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä.  Keskiviikkona Jossun tarkat näpit kertovat vielä, mille tilanne vaikuttaa, ja tarvitaanko jotakin jatkohoitosuunnitelmaa. Torstaina myin sitten jo sovittuja treenejä ja peruin lauantain kisailmot ja sen sellaista. Melkoista säätöä. Onneksi neito itse vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Myös henkilökunta sai lopulta mielensä tasaantumaan hienoissa maisemissa ja hyvässä kuulaassa syyssäässä. Aurinkokin helli meitä ja sienisaalista löytyi. Ja mökkikin saatiin sen verran lämpimäksi, että hyvin tarettiin (kun oli riittävästi vaatetta päällä). Niin se on tämäkin loma taputeltu. Ruvetaan laskemaan päiviä seuraavaan. 


















Flaksin levätessä Frida-mummo joutui sienikoiraksi.












Yllä puhelimen näpsyt ja alla järkkärillä otetut versiot. 















keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Retkeilyä Repoveden kansallispuiston maisemissa

Kävimme kyläreissulla Ropsun ja vanhempieni luona Nurmaalla. Oleilun lisäksi kävimme lenkillä Repoveden kansallispuiston Saarijärven alueella. Kaunista oli.  Ja muista retkeilijöistä huolimatta rauhallista. Aurinkokin muisti meitä. Flaksi lepäili retkemme ajan, ja pääsi lyhyemmälle omalle lenkille. Neito vaikuttaisi olevan ihan kunnossa, mutta otetaan nyt varman päälle ja lepäillään vielä hetki. Flaksi ei kyllä yhtään arvosta venyttely-yrityksiämme.







































Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet.

- Muumipappa-