maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 alkaa olla taputeltu

Niin se vain on, vuoden 2019 toiseksi viimeinen päivä. Päivä on kulunut koirien kanssa Luoston maisemissa kävellessä. Isäntä hiihti Pyhältä Luostolle, reilu kolmekymmentä kilometriä kuulemma tuntui viideltäkymmeneltä kilometriltä. Täällä on suojakeli ja jopa vesisadetta.






Helmikuussa Saariselällä oli puolestaan niin kovat pakkaset, että keli oli supernihkeä. Hiihtoharrastus on siis ollut agilityn ohella tänä vuonna asennekasvatusta. 😅 Tämä on tämän vuoden neljäs pohjoisen reissu; kaksi reissua on suuntautunut Saariselälle, yksi Keminmaalle ja Tornioon ja tämä nyt Pyhälle. Helmikuussa olimme hiihtoreissulla Saariselällä, kesäkuussa samoissa maisemissa agilityn merkeissä. Hiihtokelit olivat nihkeät ja agilitytulokset jäivät odottamaan itseään. Silti reissut olivat huippuja hienoissa tutuissa maisemissa. Marraskuussa nykäisimme pitkän viikonlopun reissun Tornion EO-karsintoihin Flaksin Nixi-siskon ja Päikin kanssa. Ei menestystä sieltäkään, mutta kuitenkin näistä vuoden isoista kisoista parhaiten kulkevaa menoa. SM-kisojen joukkueradalta Vantaalla Flaksi kyllä taituroi nollan. Silti Tornion EO-karsinnoista jäi parempi fiilis.

Ropsun agility on ollut hyvin vähäistä tänä vuonna. Se yksi ainoa kisakirjamerkintä nollavoitolla on kuitenkin tältä vuodelta. Roope kastroitiin kesällä. Vuosi on pitänyt sisällään saikkuilua. Kisoihin ei ole nyt asiaa, koska Roopelta puuttuu mittaustodistus. Erinäisistä syistä johtuen mittaustilaisuuteen jäi menemättä, vaikka sellaisia suunnitelmia vuoteen toki sisältyikin. Roopen lisäksi olen kisannut muutamia startteja Jyrän kanssa. Jyrä pudotettiin kolmosista ykkösiin, ja nyt kirmataan suoraviivaisemmilla baanoilla.

Armi Ratian sanoin: "On hyvä välttää minkään asian liian vakavasti ottamista - ainakaan itsensä." Tänä vuonna on harjoiteltu erityisesti sitä, että ei oteta liian vakavasti. Monikaan asia ei ole sujunut vuonna 2019 suunnitellusti tai toivotusti. Agility Flaksin kanssa on ollut tuloksilla mitattuna lähinnä ei se siitä -agilitya. Suurin osa lukuisista starteista on ollut hyllyjä. Onneksi edistymistä ei kannata mitata vain tulostaulua tuijottamalla - Flaksi ei enää hypi niin kovasti ohjaajaa kohti kesken radan eikä sutta ja sekundaa -tulokset enää ole kielloista johtuvia, Flaksi osaa irrota jopa putkiin. Harmi, että vauhti ei korvaa virheitä! Ja onnistuessaan Flaksi on kyllä pokannut palkintoja. Kaikki nollatulokset ovat palkintosijoituksilla. Kaksi kertaa Flaksi on joutunut tänä vuonna taipumaan kakkossijaan Teemun kanssa, muuten onnistuneet radat ovat olleet nollavoittoja. Jennan kanssa kisatessaan Flaksi teki nollan ollen kolmas.  Vuoden lopussa rankingissa komeilee 300 pistettä ja Teemu ja Flaksi ovat jaetulla piikkipaikalla.

Teemulta jäi tänä vuonna massahiihdot kokonaan väliin. Tarkoituksena oli osallistua sekä Terva- että Pogostanhiihtoon, mutta kova kuumetauti pilasi nämä suunnitelmat. Minulla taas Intian kiertomatka iskän kanssa sai yllättävän käänteen, kun sain kampylobakteerin. Sen verran tiukka oli otatus, että ajelin ambulanssilla Hyvinkäälle päivystykseen tiputukseen ja antibiootteja saamaan. Taksia Nummisiin olisi tuskin saanutkaan. 😂Koirat ovat (kop kop) onneksi olleet kunnossa. Flaksin kroppa tuntuisi kestävän hyvin agilityn rasitukset, mikä ilo ja onni! Ja Frida-mummon sydänääni on ollut ennallaan. Katsotaan mitä alkuvuodesta 2020 sydänlääkärissä nyt sanotaan.

Vuosi 2019 oli myös museokorttien hankkimisvuosi. Se olikin hyvä hankinta. Tuli käytyä 22 museossa vuoden 2019 kesäkuusta joulukuuhun. Parhaiten mieleen ovat jääneet Kouvolan Poikilo-museot, Marita Liulian näyttelyt Laukon kartanossa ja Didrichsenin taidemuseossa, Hvitträsk, Gallen-Kallelan museo ja Sinerbrychoffin taidemuseo.

Vuoden aikana sain luettua 39 kirjaa. Parhaiten mieleen jäivät Sara Cruen Vettä Elefanteille, Daniel Colen Räsynukke, Kjell Westön Rikinkeltainen taivas, Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja Minna Rytisalon Rouva C. Vuoden 2020 tavoitteena on lukea 52 kirjaa.

Muutama teatteriesityskin tuli käytyä katsomassa. Parhaiten mieleen jäivät Kinky Boots ja Ikitie. Jussi Ketolan sanoin: "Huomenna kaikki on paremmin." Ehkä ensi vuosi tuo mukanaan tätä vuotta enemmän onnistumisen kokemuksia, aika näyttää! Sitä ennen on aika juhlistaa sitä, mitä on saavuttanut, on se sitten miten pientä ja  mitä tahansa. Me on saavutettu ainakin treenaamisen ilo!

Muistetaan olla ensi vuonnakin omalla tavallamme huikeita! Kaikkein parasta vuotta 2020!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti