Pohjolan Sporttiturva on ollut turvanani jo kolme kertaa. Olen harrastanut monenlaista kestävyysliikuntaa koko elämäni ajan: hiihtoa, juoksua, pyöräilyä ja vähän suunnistustakin. Agilityn aloitin vuonna 2006. Olen saanut urheilla vammoitta, kunnes agilityssä siirryttiin ympärivuotiseen harjoitteluun tekonurmipohjille. Kasvavat vauhdit, pitävät alustat ja kengät koituivat oikean polven kierukan kohtaloksi jo 2015 ja vasemman polven kierukan siistimisen aika oli seuraavana vuonna. Kummankin kierukkavamman aiheutti ratatreeneissä takaakiertoon ohjaus yhdistettynä suunnanmuutokseen kovasta vauhdista. Kolmas ja viimeisin koettelemus tapahtui WAO-karsinnoissa helmikuussa 2022. Tällä kertaa tulin suunnanmuutostilanteeseen kovasta vauhdista, jolloin oikeasta polvesta kuului kova napsahdus ja tuntui muljahdus. Kisarata jäi siihen ja minun matkani jatkui kantokyydissä kohteena Pihlajalinnan sairaala, aiemmalta nimeltään Pohjola Sairaala.
Minulla on koko lajiharrastuksen aikana ollut aina voimassa oleva Agilityliiton vakuutuksellinen lisenssi. Lisenssi siis sisältää Pohjolan Sporttiturva-vakuutuksen. Jokaisen loukkaantumisen jälkeen olen välittömästi ollut yhteydessä Pohjolaan puhelimitse. Puheluun on vastattu nopeasti ja hoidon tarpeen arviointi on aina aloitettu heti ja puhelun päätteeksi minut on ohjattu lähimpään Pohjolan sairaalaan mahdollisimman pian.
Ensimmäisessä yhteydenotossa Pohjolaan on tärkeätä osata kuvailla, miten ja millaisessa tilanteessa vamma on syntynyt. WAO-karsinnoissa sattuneen tapaturman jälkeen juttelin Pohjolan asiakaspalvelun kanssa jo Ojangon parkkipaikalla maatessani auton takapenkillä. Pääsin heti saman tien lääkärin vastaanotolle Pihlajalinnan Pikku Huopalahden toimipisteelle Helsinkiin. Lääkäri teki arvion tilanteesta ja määräsi magneettikuvaan, joka järjestyi vielä samalla illalle. Kyseessä oli lauantai-ilta. Tapaturma sattui noin viiden aikoihin ja olin jo noin seitsemältä sairaalassa ja kahdeksaan mennessä oli jo magneettikuvatkin otettu. Yhtään en joutunut odottelemaan missään vaiheessa. Tässä oli varmasti hyvää tuuriakin matkassa. Seuraavana maanantaina oli sitten jo aika ortopedille, joka teki hoitosuunnitelman ja saman tien alkoivat tapaamiset fysioterapeutin kanssa. Revennyt eturistiside ja palasina ollut kierukka vaativat leikkaushoitoa, jotta paluu tavoitteelliseen agilityurheiluun olisi mahdollista. Leikkausaika järjestyi viikon päähän maanantaille. Korvattavaan palveluun kuuluu leikkaushoidon ja kontrollien lisäksi 10 kertaa fysioterapiaa, jolla varmistetaan kuntoutuksen suunnitelmallinen eteneminen ja pyritään mahdollistamaan paluu urheilun pariin.
Parasta palvelussa on ollut se, että kaikki palvelut ovat saman katon alla. Sairaalassa on vakuutusyhtiön palvelupiste, jossa hoidetaan vakuutuspuolen asiat heti ensimmäisen hoitokontaktin yhteydessä. Ei tarvitse ajella mihinkään muualle, soitella ympäriinsä tai etsiä netistä lomakkeita. Kaikki hoituu yhdellä kertaa.
Edellytän palvelulta sitä, että saan nimenomaan urheiluvammoihin perehtyneiden asiantuntijoiden hoitoa, joilla on osaamista ja kokemusta myös siitä, miten urheilijan saa palautumaan takaisin lajin pariin. Tämä mahdollistuu Sporttiturvan kautta.
Agility on tärkein ja rakkain harrastukseni. Mikään ei voita agilityn vauhdinhurman tuomaa tunnetta. Vauhdissa piilee kuitenkin riskinsä. Jokaisen loukkaantumisen kohdalla olen heti ensimmäisestä vakuutusyhtiökontaktista alkaen tuonut selkeästi esille, että kilpailen agilityssä tavoitteellisesti ja tavoitteenani on palata parhaalle tasolleni rakastamaani lajiin.
Jokainen loukkaantuminen on ollut yllätys ja melkoinen järkytys. Tästä viimeisestä loukkaantumisestakin aion selvitä. Fysioterapeutin kanssa olemme jo suunnitelleet, miten toimimme, jotta voisin päästä kisaamaan mahdollisesti jo elokuun SM-kisoihin. Huomenna maanantaina, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, pääsen eroon tikeistä ja tapaan fysioterapeuttini. Siitä sitten alkaa varsinainen kuntoutustyö.
Kokemusteni perusteella olen voinut luottaa siihen, että lisenssiin ostamani Sporttiturva auttaa minua selviytymään loukkaantumisesta takaisin agilityn harrastajaksi. Loukkaantuminen ei todellakaan tule kello kaulassa, kuten olen valitettavasti saanut karvaasti kokea. Se voi kohdata kenet tahansa harrastajan, oli harrastajan tavoitteet lajissa mitkä hyvänsä ja vaikka lihakset olisivat kunnossa ja huolellisesti lämmitellyt ennen suoritusta. Hankkimalla vakuutuksellisen lisenssin olen varmistanut, että saan asiantuntevaa apua loukkaantumisen sattuessa. Olen ollut erittäin tyytyväinen saamaani ystävälliseen ja tehokkaaseen palveluun.
1.3.2022
agilityurheilijat Teemu Kollanen ja kromfohrländer Flaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti