Rikki

Olkapää meinaan. Kuinka osuvasti viime postauksessa kirjoittelinkaan, että elellään hetki kerrallaan ja otetaan vastaan se mitä päivä tuo tullessaan. Postausta seuraavana aamuna tulikin yllätys, joka vaikuttaa ja  vaikeuttaa meidän talouden elämää tänä keväänä. Liukastuin ja kaaduin työpaikan oven edessä. Kaaduin päistikkaa oikealle olkapäälleni, onneksi en sentään pää edellä. Töihin paluun sijaan palasinkin muutaman mutkan kautta kipeänä kotiin. Olkapää on murtunut, oikea käsi on kantositeessä ja poissa pelistä. 

Joku sanoi joskus, että viisas ihminen osaa luopua. Nyt harjoitellaan luopumista - omista pinttyneistä ajatusmalleista ja -tavoista. Nyt harjoitellaan pysähtymistä ja paikallaolemista. Nyt harjoitellaan vasemmalla kädellä toimimista. Nyt harjoitellaan toisen avun varaan jättäytymistä. Ei onneksi sen vakavampaa kun liukastumisen ja kaatumisen seurauksena murtunut oikea olkapää kuitenkaan, ainekset olisi olleet pahempaankin! Teemun avustettavien ja kuntoutettavien määrä näyttää vaan olevan vakio - aina on joku lisäohjelmaa tarjoava lauman jäsen.

Iloa tuottaa Flaksin agilityonnistumiset. Eilen pidettiin ison kentän kaveritreenit, joissa pitkät estevälit ja vauhdin hurma toivat esiin sekä taitoja että treenattavia asioita. Puomin koostevideo herätti pohtimaan Flaksin puomin suorittamistapaa - osumat olivat priimaa, lopputulokseen pääsemisen tapa eli puomin suoritustapa vaihtelee. Ketyllä on nyt aikaa kuunnella ja katsella ja pohtia, kun ei oikein nyt muuhunkaan kykene.

Pysykäähän tolpillanne ja terveinä!