Flaksi on mukana JAU:n valmennusryhmässä

Tällä viikolla saimme iloisen tiedon. Flaksi ja Teemu tulivat valituiksi ensi syksynä aloittavaan Järvenpään Agilityurheilijoiden kilpailevien koirakoiden valmennusryhmään. Kilpailevien valkkuryhmässä treenaa viisi koirakkoa, ja nuorille koirille on oma viiden koirakon valmennusryhmänsä. Viikkotreenien lisäksi ohjelmassa on luvassa mentaalivalmennusta, ohjaajan fysiikkatreenejä ja ison kentän treenejä. Onpahan taas jotain mitä odottaa!

Olemme kyllä olleet todella tyytyväisiä myös nykyisiin treenikuvioihimme. Mäkelän Markon radat ovat huippuhyviä ja mielenkiintoisia ja koirakon taitoja hienosti haastavia. Marko osaa myös hienosti sanoittaa kehitysideat niin, että niistä saa kiinni ja pääsee kokeilemaan käytännössä. Keskiviikon treeneissä ohjaajalla oli vaikeuksia muistaa kokonaisuutta - eli rata meinasi olla kartturilla hukassa. Treeneihin mahtui kuitenkin yksi sykähdyttävimmistä hetkistä pitkään aikaan, kun Flaksi osasi hakea umpikulmaan kepeille itsevarmasti pitkästä matkasta.

Sitten on Jennan treenit - niissä jatketaan aina kun niitä vaan on tarjolla. Jennan mukana eläminen ja tsemppaus ja iloinen meininki on kyllä ihan omaa luokkaansa. Hienoja onnistumisia oli myös Jennan treeneissä, mutta siellä se Markon treeneissä onnistunut pimeä keppikulma jäi vielä Flaksilta ensin hukkaan.

Kevät etenee. Täällä pohjoisrinteessä hitaasti, mutta varmasti. Pihassamme on siis runsaasti lunta, eikä kiirettä pihatöiden pariin ole vielä hetkeen. Linnut ovat kuitenkin jo kovin aktiivisia ja sirkuttelevat kauniisti. On ilo, että pihapiirissä pyörii niin monta mustarastasta. Ikkunasta olen bongannut muutamaan otteeseen myös joutsenia. Ja joitakin hanhilaumoja on myös lentänyt ohitse.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa pidemmällä kävelyllä. Olkapää kestää jo tärinää, eikä kipeydy kävelystä kovasti. Nyt kun vielä saataisiin kaikki reitit sen verran suliksi, että uskaltaisin niillä liikkua yksikätisenä. Eilinen lenkki oli ihana: kuulimme töyhtöhyyppien lisäksi kyyhkysen ja kiurun jo saapuneen. Frida kulkee nätisti vasemmassa kädessä - Flaksin  kanssa lenkkeilyä en uskalla kokeilla. Flaksi on sen verran vauhdikkaampi, isompi ja riistaviettisempi. Mummo taas osaa odottaa ja sopeuttaa kulkunsa hienosti. 

Hiljaiselo kotosalla sujuu hyvin. Minulla on aina seuraa. Tekemisenä on lähinnä tietokonepuuhastelut, kirjan lukeminen tai kuunteleminen tai telkkarin katsominen päivittäisiä puheluita ja viestittelyjä unohtamatta.

Hetkittäin tilanne meinaa harmittaa, mutta pääasiassa kaikki on sujunut olosuhteisiin nähden oikeinkin hyvin. Ben Furmanin sanoin: "Kaikki koettu paska on tulevaisuuden lannoitetta."