Kyllin kuumaa

Nyt on piisannut hellettä riittämiin, eikä loppua näy. Mutta ei passaa valittaa, kohta on jo kuitenkin kylmää, märkää ja pimeää. Näillä säillä ei kyllä jaksa tehdä juuri mitään järkevää, mutta onhan sekin toisaalta aika siistiä, kun voi lomalla lomailla "ihan luvan kanssa". Remu-herran meillä ollessa tein pieniä lenkkejä pitkin päivää. Lisäksi päivittäin tuli tehtyä joku pieni piha- tai kotiprojekti. Viime viikonloppuna kävimme tekemässä yhdet aamutreenit hallilla, muuten koirien elämä on ollut lähinnä hengailua ja lyhyitä lenkkejä aamu- tai iltapainotteisesti. Fanni-mummo etsi vimmoissaan Ikean rottaa ja hyppeli omaan tahtiinsa esteitä ja teki putkia. Kävipä keinunkin suorittamassa muutamaan kertaan. Fridan kanssa kirmasimme ilman rimoja hallissa valmiina olleen radan, ja muutaman kierroksen jälkeen oli kyllä jo melkoinen hiki. Niinpä Flaksi sai suorittaa rataa itsenäisesti, oli kunnon irtoamistreenit, ja kylläpä se treeneissä muuten irtoaa - ihan ison kentän toiseen laitaan saakka hyppyjen kautta putkeen, eikä esteiden tarvitse olla ihan linjassa. Sieltä sitten paahtoi puomin kautta takaisinpäin puhtain kontaktein. Ja keinu, ei niin mitään ongelmaa. Muuten onkin sitten pidetty parin viikon totaaliaksataukoa. Seuraavat kisat Flaksilla on 1.8. Kirkkonummella Teemun kanssa ja 10.8. Ojangossa Jennan kanssa. Treenikokeilussa Flaksi oli ehkä hieman vieraskorea, toivottavasti kierrokset pysyivät kasassa myös kisoissa.

 Pyöräretkeläisten nauttiessa Suomen maisemista näin pihallamme todella epämieluisan vieraan, josta yritin hankkiutua eroon pistolapion kanssa. Ikävä kyllä tyyppi pääsi pakoon terassin alle, ja jonkun aikaa jaksoin panikoida koirien kanssa pitäen niitä aidatulla pihalla hihnassa. Nyt kun kyystä ei ole nähty enää vilaustakaan, on koirat  saaneet jälleen olla vapaina. Mutta enää eivät ulkoile ilman ihmisiä, niin kuin alkukesästä vielä oli tapana.

Pyöräretkeilijät olivat sisupusseja ja selvisivät suunnitellusta reitistä kovassa paahteessa. Matka päättyi maanantaina tänne meille (majapaikkavertailussa sain pöperöilläni hyvät pisteet!), ja sen jälkeen olemme kerenneet jo mökkeillä Laukaan Äijälässä. Koirat pääsivät puhtaaseen järviveteen uimaan. Ei ollut sinilevää ei silmämääräisesti eikä lasitestillä. Ihan huippua! Uimisen väsyttämät koirat uinuivat mökillä kun me kävimme Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa risteilyllä. Olipa mukavaa - varsinkin pysähdyksen jälkeisellä paluumatkalla, kun pääsimme kansipaikoille. Viikonlopuksi palasimme jo kotiin. Täällä on makoiltu ja tehty puuhommia. Olenpa valmistautunut tiistaina äidin kanssa starttaamaan kohti Lontoota. Karttoja on plärätty ja vaatteita ihmetelty, mitä sitä sitten ottaisikaan mukaan. Teemu jää pitämää koirakortteeria pystyssä. :)

Kuvissa koirat vesileikeissä mökillä.

Ja sitten risteilytunnelmia kansallispuistomaisemasta - sekin oli upea ilta.

Kesälomakin vetelee viimeisiään. Ja perinteisesti tässä kohtaa rytmi on pyörähtänyt niin, että aamulla sängyssä voi lojua vaivatta kasiin puoliysiin. Kirjojakin voisi lukea ahmimalla. Onko ihmisen pakko tehdä muuta kun lukea? Nyt pitää siis keskittyä hetkeen, eikä murehtia tulevaa. :)