Flaksi ui ensimmäistä kertaa hieman pidempää matkaa sunnuntaina Laukaassa. Tähän mennessä Flaksi on lähinnä käynyt hyppimässä ja juoksemassa parsonien perässä vedessä. Ihan ei vielä tuo rauhallinen ja hallittu uimatyyli ole hallussa, mutta kyllä se siitä. Kävimme siis Laukaassa, vaikka emännän ääni hävisi jo lauantaiaamuna. Samahan se missä yrittää olla hiljaa. Koirien komentelu suuntaan ja toiseen on muuten hieman haastavaa käsimerkein, jos yleensä on ääni käytössä. ;) Parhaiten pärjään talouden uimamaisteri Fanni Mannisen kanssa, joka tuijottaa minua huolestuneen näköisenä mantelisilmillään. Onhan tämä varmaan aika outoa. Yleensä taukoamatta pajattava emäntä vain pihisee. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti