Paitsi torstaina, kun Flaksi tarjosi pieniä sydämentykytyksiä kotiinpalaajille. Huomasimme kotiin tultuamme, että neidin pää on turvoksissa ja punainen. Siis silmien ympärykset, luomet, nenän päällinen ja huulet punoittivat ja olivat turvoksissa. Flaksi oli pirteä, mutta päätin silti lähteä heti lääkäriin, ja sitä puhelimitse minulle suositeltiinkin. Klinikalla todettiin jo mainitsemani oireet ja lisäksi oikean takajalan kintereen yläpuolella pieni punainen paukama. Sydän- ja hengitysäänet, limakalvot ja pinnalliset imusolmukkeet olivat normaalit. Samoin lämpö. Vatsa oli pehmeä ja aristamaton. Jokin allerginen reaktio, jonka aiheuttajasta ei ole mitään tietoa. Klinikalla Flaksi sai kortisoni-injektion lihakseen ja punoitus ja turvotus alkavat jo tasaantua. Flaksi söi kotona reippaasti sapuskaa ja korjasi Teemun kanssa kokeita. Pentutreeneihin ei ollut asiaa. Eläinlääkärissä neitiä kehuttiin taas kovasti. Reipas ja rauhallinen tyttö. Painoa on 8,8 kg. Ilmeisesti neidille on maistunut salaa ulkona jokin syötäväksi kelpaamaton tms. Tämän kaltaisia tapauksia on kuulemma ollut viime viikkoina useampiakin, epäilivät syyksi keliä, lumeton maa kun on varsinainen aarreaitta.
Tänään jännityksestä piti huolen puolestaan joukon vanhin, Fanni Manninen. Olin pihalla koirien lenkityksen jälkeen laittamassa jouluvaloja. Fanni ja Flaksi juoksentelivat aidatulla pihalla vapaasti, ja kävivät aina välillä minua morjestamassa. Yks kaks luokseni tulikin vain Flaksi, eikä Fannia näkynyt missään eikä se tullut millään huudolla luokse. Olin ihmeissäni. Sitten kuulin todella karmivaa kiljuntaa jostain, mutta en millään meinannut paikallistaa äänen paikkaa. Fanni huusi niin, että olin varma, että nyt on sattunut ja todella pahasti. Sitten se yks kaks hiljeni, eikä vastannut enää lainkaan huuteluihini. Säntäilin ympäri lumista pihaa etsien (tuossa vaiheessa puoli hehtaaria tuntuu muuten tosi isolta), ja lopulta Fanni aloitti huutamisen uudestaan. Paikallistin äänen puuvajan luokse. Pengoin puuvajan vieressä olevan halkopinon päällä olleet pressut irti, ja tajusin Fannin olevan puupinon alla. Puut on ladottu lavojen päälle, ja Fanni oli tuollaisen lavan alla jumissa takistaan kiinni. Totta kai keskiosassa pinoa. Yritin houkutella Fannia pois, mutta se ei päässyt liikkeelle. Ajattelin purkaa koko pinon. Mutta sitten päätin vielä kokeilla makkaran voimaa. Kyllä kannatti! Fanni repi itsensä väkisin ulos (hieman jouduin lopussa antamaan vetoapua). Takista tuli entinen, mutta koira pääsi pinteestä. Ilmeisesti pinon alle oli livahtanut hiiri tai myyrä, jota metsästäjä metsästi.
Eilen olin Flaksin kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa. Teemu oli Fridan kanssa treeneissä, joten pääsin tuuraamaan häntä sekä perjantain agilityn alkeet kurssille että hyppytekniikkaan. Kun neiti oli jo perjantaina kunnossa, uskalsimme mennä kumpaiseenkin. Agilityn alkeet kurssilla treenailimme paikalla oloa, kiertämistä ja jalkojen väliin istahtamista. Olimme Nixin kanssa samassa ryhmässä, ja vertailimme Päikin kanssa tyttöjen kokoa. Flaksi näyttää hivenen Nixiä isommalta, mutta ei kuitenkaan järin paljoa.
Hyppytekniikkakoulutuksessa Flaksi joutui odottelemaan paljon häkissä, kun ensin oli luento ja sitten yksi ryhmä ennen meidän ryhmää. Odottelu ei ole mikään ongelma Flaksille. Neiti veteli sikeitä, vaikka muut treenasivat, ja hallissa oli hulinaa. Hieno pikkuinen! Flaksi teki ensimmäistä kertaa näin isosti agilitya. Vappu olikin sitä mieltä, että pikkupennun kanssa on hyvä aloittaa rauhallisesti. Hän suositteli Flaksille hyppytreenejä kahdesti kuussa. Sillä mennään siis.
Tänään olen arviointityön, koiran etsinnän ja muun tohinan ohessa laitellut hieman asuntoa kuntoon. Vielä riittää projektia. Mutta ulkona silmä lepää! Fanni ja Flaksi ovat pitäneet minulle seuraa.
.jpg)
Täällä tulee muuten mukavasti myös hyötyliikuntaa. ;) Ei niin kevyt iltajumppa. Kuvassa vain osa tehdystä työstä. Flaksi ottaa liikuntaa juoksemalla TÄYSIÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti