Toipuu ja taipuu koipi. On kyllä hetkittäin edelleen vuoristorataa turpoilun ja kipuilun kanssa, mutta silti mennään koko ajan eteenpäin, jumpat sujuvat helpommin ja lääkityksiä kevennetään asteittain. Yllättävän hyvin on mennyt kaksi viikkoa kotosalla. Yhtä Nurmaan pyörähdystä lukuun ottamatta en ole käynyt missään. Olen jumpannut, tuijotellut ikkunasta ulos, korjannut kokeita, tehnyt töihin liittyviä suunnittelu- ja viestintähommia, lukenut ja kuunnellut kirjoja, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, kuunnellut Agipodi-podcastia, laulanut, kuunnellut musiikkia, katsonut muutaman sarjan Areenasta, viesteillyt ja jutellut ihmisten kanssa ja katsonut kisalivestreamiä. Niin ja rapsutellut koiria. Paljon. Muutaman muun sairaslomalaisen kanssa olen viesteillyt. He ovat kertoneet, että aika ei meinaa kulua millään. Ei minulla ole ollut ajanviettopulmia. On tullut luettua ja kuunneltua jo monta kirjaa. Teemu on pyörittänyt arkea ja lenkittänyt koiria. Tänäänkin yksitoista kilometriä. Toki Teemu on myös treenannut Pullan kanssa. Ja Flaksikin on päässyt tekemään mummojumppaa hallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti