Mihin suuntaan?

 Eilen kävin team Pullatuksen mukana treeneissä, etten ihan mökkihöperöksi tulisi. Reissu meni keppien kanssa ihan hyvin. Istuin hallissa tuolilla ja katselin treenejä. Tänään koipi on taas kuitenkin enemmän turvoksissa, joten pitää lepäillä ja tasoittaa tilannetta. Ärsyttävän vähän polvi vielä kestää jumppaa tai liikkumista. 

Pullan treeneissä Sanni oli laittanut tehtäväksi suuntakäskyjen harjoittelua. Siinäpä riittääkin työstämistä, sekä ohjaajan että koiran osalta. Oikealle Pulla osaa vasenta helpommin, mutta suuntien erottelu sanallisen vihjeen perusteella on kyllä vasta opetteluvaiheessa. Ja voi ohjaaja, ei meinaa aina Teemukaan muistaa kumpi suunta on oikea ja kumpi vasen.😁

Ensin kooste onnistumisista ja sitten koko totuus treeneistä:

Vanhukset pääsevät hallille lauantaina. Eilen oli tyydyttävä soittoläksyihin:

Pulla on aloittanut myös keinutreenit kotosalla:

Päivät kuluvat hengaillen. On tullut luettua jo monta kirjaa. Nyt on menossa tämä työkavereilta saa Satu Rämön uusin. Mielenkiintoinen on!

Roope on rohkaistunut keppien suhteen, eikä pelkää enää niitä samaan tapaan kuin alussa. 

Tyypit nukkuvat täällä päivisin ihan tyytyväisinä. Mitä nyt Pulla Piikitta ajoittain järjestää vähän ohjelmameininkejä ja aktiivisuutta. 

Ja onhan täällä yksi räjähdyskin käynyt! Nukuin yhtenä päivänä päikkäreitä ja herättyäni meinasin aloitella uuden kontaktitargetin kanssa Pullalle juoksarikoulutushommia. Ei tarvinnut aloittaa, koska Pulla oli nukkumassa targetsilpun keskellä. 😬Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen tuhotyö samassa paketissa!

On tullut luettua myös vanhoja blogitekstejä ja katseltua kuvamuistoja. 

Monia hienoja hetkiä on koiraharrastus kyllä tarjonnut elämään. 

Tässä ollaan nokakkain Pullan isoenon Jyrän kanssa joidenkin kisojen jälkeen.