Hyvää juhannusta!

 Agilityjuhannuksestamme Lohjalla Midsummer Agifesteillä tulikin vähän suunniteltua typistetympi versio ohjaajan kireän etureiden takia. Reisi ei ole pahasti kipeä levossa, mutta kunnolla juoksemaan sillä ei pysty, kun se kiristyy heti eikä normaali liikerata jalalle ole mahdollinen. Kävimme kisailemassa siis vain torstaina ja perjantaina. Yksilöfinaalipaikka jäi haaveeksi, eikä kaikkia karsintaratoja siis edes juostu. Ohjaajan koipea on hoidettu tensellä ja laserilla ja paljuilulla. Jospa se tänään antaisi myöten yhden joukkueradan verran!

"Mahdotontako?" kysyi äitimaa lempeästi hymyillen ja osoitti voikukkaa, joka työntyi asfaltin raosta. 

Lohjan hienojen kisojen lisäksi on siis kotoiltu ja otettu ihan vaan rennosti kukkien ja kirjojen keskellä. 

Agifesteillä kaksikon hyllyradat olivat pitkästä aikaa säätöratoja. Perjantaina nähtiin kuitenkin jo hienoa Flaksilitya. Aamun eka agilityrata oli paras, siinä tippui harmillisesti vain muurin palikka. Aika olisi riittänyt radan voittoon. Kisojen ainoa nolla oli varsinainen taistelu Sari Mikkilän hyppärillä. Hidas aika, kun tahma-Flaksi liimautui ohjaajaan kiinni. Ei kovin hyvä yhdistelmä kireän reiden ja huonon juoksukyvyn kanssa. ;) Finaalipaikka ei siis auennut, mutta nolla se on taistelunollakin. 

Katseet kohti Guld Agilitya!