Ei ees joka kerta. Tänään on sellainen ei se siitä -päivä. Mutta kai niitäkin pitää välillä olla. Yhdistys sponssaa meille kaikille ilmaiset kisapaidat. Ihan kiva. En vaan onnistu millään tilaamaan niitä paitoja. Vaikka kuinka tavaan ohjetta ja yritän toimia sen mukaan, en vaan onnistu. Pikku juttu. Mutta kyllä ottaa päähän. Lisäksi raivostuttaa aina vaan kipeä varvas, jonka takia lenkkeily on tuskallista. Sain sentään vihdoin tilattua lääkäriajan torstaille. Senkin toki vasta, kun olin saanut tälle päivälle akuuttiajan työterveyteen saatuani jalkapallon aikalailla täysiä takaraivoon. En ole varma kumpi jomottaa pahemmin, jalka vai pää. Tänään jäi tekemättä tälle päivälle suunnittelemani asiat. Enkä päässyt ketyilemään illan valkkutreeneihin. Mutta onhan se päivä huomennakin. Ja pieniä murheita nuokin isommassa mittakaavassa. Toinpahan nyt kerrankin esiin sen, että ei täälläkään aina ole ilo ylimmillään. Paitsi Frida-mummolla, jonka mielestä on aivan parasta, kun olen maannut sohvalla ja samalla nakkaillut palloa Fridalle. Mitäpä muuta sitä pieni parson tarvitseekaan! Paitsi ruokaa. Mitä enemmän ja useammin, sen parempi.
Viikonloppuna oli lauantaikoulupäivä, Se meni oikein mukavasti, eikä onneksi satanut, kun olimme koko päivän ulkosalla. Illalla kävin vielä moikkaamassa Marjoa Porvoossa. Siellä oli kaunista.
Jospa ne syyssynkistelyt olisi tällä kertaa tässä. Pistetään loppuun parit pirteät juurekset! Ihan varmasti "mullassa muhii aarre" - ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti