Courage does not always roar, sometimes it's the quiet voice at the end of the day whispering "I'll try again tomorrow".
-tuntematon-
Mitäpä tässä. Yritellään saada Flaksin lähtö palautettua toimivaksi kisoissa. On melkoisen iso harmi, että tuo pieni, mutta äärimmäisen isossa roolissa koko kisasuoritusta ajatellen oleva asia, on tällä hetkellä niin haastava. Se kun vaikuttaa mielentilaan. Niin koiralla että ohjaajalla. Harmillista, että tuo juttu estää kisaamisen ilon.
Lauantain BATin kisoissa meni ensimmäinen lähtö Flaksin hillumiseen ja ohjaajalle haukkumiseen. Kun Flaksi lopulta taipui lähtöasentoon, oli lähtöaika jo käytetty, hylly alla ja lupa suorittaa yksi este. Todella turhauttavaa. Toiselle radalle lähtiessä tehtiin päätös, että Flaksi saa tasan kaksi yritystä hihnassa lähtöön pyöräyttäen, jos ei asetu, tuodaan pois. Radalle päästiin. Tuloksena 10 (keinu ja puomi) luokan nopeimmalla ajalla. Ihan ei maltti riittänyt keinulla eikä puomilla haasteellisessa poistumisessa. Hyppärillä hylly, vaikka oikeampi tulos olisikin tainnut olla 20, sama se, sutta ja sekundaa joka tapauksessa. Muurin ohitus meni huolimattoman ohjauksen piikkiin, mutta kepit Flaksi olisi kyllä saanut hoitaa loppuun. ;) No, ensi lauantaina Jyväskylässä uusi yritys. Joulukuulta siirtyi startit keväälle joulukuun kisojen aikaan olleen kennelyskän takia.
Sunnuntaina olin ykkösten kisoissa Marttien koirilla. Isäni Roopella ja isäkseni usein luullun (viimeksi viime keskiviikon flyball-sääntöpalaverissa ;)) Maran Jyrällä. Ei tullut jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa meillä oli. Ykkösten radat oli profiililtaan ihan ykkösiä myös, tykkäsin! Päivän ensimmäisellä radalla Roopella oli kierroksia sen verran kovasti, ettei kepit onnistuneet, eikä yksikään kontaktieste. Rata meni hyllyksi esteen ohituksesta. En viitsinyt korjata mokomaa. Oli kuitenkin muutama hieno irtoaminen suorilla. Hyppärillä Roope karkasi useampaan kertaan selkäni taakse. Kepit kovasta vauhdista toimi kuitenkin kivasti! Päivän viimeiseltä radalta Roopelle tulos 15 kaikilla kontaktivirheillä ja luokan nopeimmalla ajalla. Onneksi poika ei satuttanut itseään hurjissa kontaktisuorituksissa. Mielenkiintoista on se, että sama koira alun perin pelkäsi kaikkia kontaktiesteitä, erityisesti keinua. Nyt kisavireessä on pelkona lähinnä se, että teloo itsensä, niin korkealta lähtee rynnimään alas. Treeneissä kyllä osaa tulla kontaktialueelle asti.
Päivän ekalla agiradalla Jyrä sai tuloksen 10, A:n jälkeen kepit olivat houkuttelevammat kuin putki, joten kieltovitonen sieltä ja puomilta alastulovirhe. Hyppärillä alun ohjaussuunnitelmani ei vakuuttanut kuvaajaa, joten sitä ei saatu edes videolle, mutta hei, se toimi. Sen sijaan mutka matkaan saatiin myöhemmässä vaiheessa rataa, ei tosin virheen arvoisesti, annettiin vain aikatasoitusta. Harmillisesti kepit jäivät kesken, siksi tulos 5. Päivän viimeisellä radalla Jyrällä oli myös sangen vauhdikkaat kontaktit. Radalta hylly väärään putkeen päähän sujahtamisesta, kun ohjaajan varpaat kääntyivät liian aikaisin seuraavaan suuntaan. ;) Hauskaa meillä kyllä oli kummankin pojan kanssa! Kiitos kennelpojat Teemu ja Mara, molempia tarvittiin, kun Roope ei syystä tai toisesta sulata lainkaan Jyrää. Hassu pieni peräpörrö. Koko viikonlopun saldona voisi todeta, että lajin helppous viehättää. :D
Perjantaina olin työhyvinvointi-illassa. Kokkasimme porukassa varsin maittavan maistelumenuun. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni valmistamaan sinisimpukoita. Se oli jännää, mutta onnistui, ja hyviä tuli.
Alkuun mustajuurikeittoa, sitten parsarisottoa, rosmariiniperunoita ja valkosipulimajoneesia, sinisimpukoita, parsa-tillipiirakkaa, juures-papusalaattia, hedelmäistä briejuustosalaattia ja aurinkoista appelsiinisalaattia sekä artisokkafocacciaa ja patonkia.
Loppuun vielä hedelmäpavlovaa ja passion-samppanjahyytelöä.
Kuudentoista hengen tehotiimimme onnistui hienosti!
Säätkin ovat vaihdelleet samoin kun fiilikset. Hetken näytti jo sille, että talvi väistyy, ja saamme nauttia auringosta ja keväästä. Tänään onkin sitten kärvistelty kylmässä ja räntäsateessa. Mutta jospa se kelikin yrittäisi taas huomenna uusiksi. Oli miten oli, 38 työpäivää lomaan.
-tuntematon-
Mitäpä tässä. Yritellään saada Flaksin lähtö palautettua toimivaksi kisoissa. On melkoisen iso harmi, että tuo pieni, mutta äärimmäisen isossa roolissa koko kisasuoritusta ajatellen oleva asia, on tällä hetkellä niin haastava. Se kun vaikuttaa mielentilaan. Niin koiralla että ohjaajalla. Harmillista, että tuo juttu estää kisaamisen ilon.
Lauantain BATin kisoissa meni ensimmäinen lähtö Flaksin hillumiseen ja ohjaajalle haukkumiseen. Kun Flaksi lopulta taipui lähtöasentoon, oli lähtöaika jo käytetty, hylly alla ja lupa suorittaa yksi este. Todella turhauttavaa. Toiselle radalle lähtiessä tehtiin päätös, että Flaksi saa tasan kaksi yritystä hihnassa lähtöön pyöräyttäen, jos ei asetu, tuodaan pois. Radalle päästiin. Tuloksena 10 (keinu ja puomi) luokan nopeimmalla ajalla. Ihan ei maltti riittänyt keinulla eikä puomilla haasteellisessa poistumisessa. Hyppärillä hylly, vaikka oikeampi tulos olisikin tainnut olla 20, sama se, sutta ja sekundaa joka tapauksessa. Muurin ohitus meni huolimattoman ohjauksen piikkiin, mutta kepit Flaksi olisi kyllä saanut hoitaa loppuun. ;) No, ensi lauantaina Jyväskylässä uusi yritys. Joulukuulta siirtyi startit keväälle joulukuun kisojen aikaan olleen kennelyskän takia.
Sunnuntaina olin ykkösten kisoissa Marttien koirilla. Isäni Roopella ja isäkseni usein luullun (viimeksi viime keskiviikon flyball-sääntöpalaverissa ;)) Maran Jyrällä. Ei tullut jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa meillä oli. Ykkösten radat oli profiililtaan ihan ykkösiä myös, tykkäsin! Päivän ensimmäisellä radalla Roopella oli kierroksia sen verran kovasti, ettei kepit onnistuneet, eikä yksikään kontaktieste. Rata meni hyllyksi esteen ohituksesta. En viitsinyt korjata mokomaa. Oli kuitenkin muutama hieno irtoaminen suorilla. Hyppärillä Roope karkasi useampaan kertaan selkäni taakse. Kepit kovasta vauhdista toimi kuitenkin kivasti! Päivän viimeiseltä radalta Roopelle tulos 15 kaikilla kontaktivirheillä ja luokan nopeimmalla ajalla. Onneksi poika ei satuttanut itseään hurjissa kontaktisuorituksissa. Mielenkiintoista on se, että sama koira alun perin pelkäsi kaikkia kontaktiesteitä, erityisesti keinua. Nyt kisavireessä on pelkona lähinnä se, että teloo itsensä, niin korkealta lähtee rynnimään alas. Treeneissä kyllä osaa tulla kontaktialueelle asti.
Päivän ekalla agiradalla Jyrä sai tuloksen 10, A:n jälkeen kepit olivat houkuttelevammat kuin putki, joten kieltovitonen sieltä ja puomilta alastulovirhe. Hyppärillä alun ohjaussuunnitelmani ei vakuuttanut kuvaajaa, joten sitä ei saatu edes videolle, mutta hei, se toimi. Sen sijaan mutka matkaan saatiin myöhemmässä vaiheessa rataa, ei tosin virheen arvoisesti, annettiin vain aikatasoitusta. Harmillisesti kepit jäivät kesken, siksi tulos 5. Päivän viimeisellä radalla Jyrällä oli myös sangen vauhdikkaat kontaktit. Radalta hylly väärään putkeen päähän sujahtamisesta, kun ohjaajan varpaat kääntyivät liian aikaisin seuraavaan suuntaan. ;) Hauskaa meillä kyllä oli kummankin pojan kanssa! Kiitos kennelpojat Teemu ja Mara, molempia tarvittiin, kun Roope ei syystä tai toisesta sulata lainkaan Jyrää. Hassu pieni peräpörrö. Koko viikonlopun saldona voisi todeta, että lajin helppous viehättää. :D
Perjantaina olin työhyvinvointi-illassa. Kokkasimme porukassa varsin maittavan maistelumenuun. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni valmistamaan sinisimpukoita. Se oli jännää, mutta onnistui, ja hyviä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti