Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää! - Minna Canth-
Kaikkea muuta kun nukkuvaa ja puolikuollutta on ollut viikonloppu täynnä. Viikko on kulunut surullisissa tunnelmissa, hetkittäin kyynel silmässä Fannia muistellen, mutta myös monesti Pikku-Akan tempauksille nauraen. Moneen moneen kertaan on todettu, että näin oli Fannille paras, ja teimme kipeän, mutta oikean ratkaisun. Viikon mittaan tapahtuneesta on puhuttu usean ihmisen kanssa. Osan kanssa olen selvinnyt kyynelittä, mutta yhtään suurella empatialla esitettyä osanottoa en pysty kuivin silmin kohtaamaan. Viimeisiä Fannista otettuja kuvia olen myös katsellut tiuhaan. Muu lauma ei ole reagoinut voimakkaasti Fannin poismenoon, Flaksi on ollut hieman ihmeissään ja vaisu.
Jotenkin se viikko saatiin kulkemaan, ja perjantaina ajelimme Roopen ja Fridan Nurmaalle.
Roope palautui kotiinsa ja Frida jäi viikonloppuhoitoon (kiitos iskä ja äiti! Aika hyvä synttäri-, nimppari- ja isänpäivälahja tuommoinen parsoni palautusoikeudella, eikö?!), kun kurvasimme Flaksin kanssa kohti Rovaniemeä ja EO-karsintoja. Matkalla kuunneltiin Jari Tervon Aamenta. Siinäpä riittää nieleksittävää vielä huomisellekin. Ei lukeudu kuuntelusuosikkeihimme.
Karsintoihin latauduttiin lepäilemällä ja Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolan erinomaista maistelumenuuta nautiskellen. Hyviä makuja kauniisti aseteltuna ja hyvän asiakaspalvelun kera ilolla pöytään kannettuna. Suosittelemme! Flaksi on suoriutunut ensimmäisestä hotellireissusta ainoana koirana mallikelpoisesti.
Treenikamujen hyvistä tsempityksistä huolimatta galaksit ei tällä kertaa räjähtäneet kun meidän koirakko oli radalla. Niin se on kaikki tai ei mitään -hommaa tämä. Tällä kertaa se oli ei mitään. Tai no, pari kelpo keinua (toisesta saadusta vitosesta viis ;)), yksi erinomainen irtoaminen ja paljon kokemusta sekä muutamia huomioita treenilistalle. Mukavia lenkkejä, "muutama sata" kilometriä Suomen maanteitä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mahdollisuus olla hetki tekemättä mitään. Harvoinpa Suomessa pääsee kaasuttelemaan noin isolle kentälle ja isoilla esteväleillä. Ei muuta kun kohti seuraavia kisoja. Ja tämä miniloma taisi tällä isojen tunteiden viikolla tulla kuitenkin tarpeeseen.
Flaksin eka rata
Flaksin keskimmäinen rata
Flaksin vika rata
Videoiden kommenttiraidat on taas taattua laatua, kovaa kannustusta, rakkaudella vaan.
Kaikkea muuta kun nukkuvaa ja puolikuollutta on ollut viikonloppu täynnä. Viikko on kulunut surullisissa tunnelmissa, hetkittäin kyynel silmässä Fannia muistellen, mutta myös monesti Pikku-Akan tempauksille nauraen. Moneen moneen kertaan on todettu, että näin oli Fannille paras, ja teimme kipeän, mutta oikean ratkaisun. Viikon mittaan tapahtuneesta on puhuttu usean ihmisen kanssa. Osan kanssa olen selvinnyt kyynelittä, mutta yhtään suurella empatialla esitettyä osanottoa en pysty kuivin silmin kohtaamaan. Viimeisiä Fannista otettuja kuvia olen myös katsellut tiuhaan. Muu lauma ei ole reagoinut voimakkaasti Fannin poismenoon, Flaksi on ollut hieman ihmeissään ja vaisu.
Jotenkin se viikko saatiin kulkemaan, ja perjantaina ajelimme Roopen ja Fridan Nurmaalle.
Roope palautui kotiinsa ja Frida jäi viikonloppuhoitoon (kiitos iskä ja äiti! Aika hyvä synttäri-, nimppari- ja isänpäivälahja tuommoinen parsoni palautusoikeudella, eikö?!), kun kurvasimme Flaksin kanssa kohti Rovaniemeä ja EO-karsintoja. Matkalla kuunneltiin Jari Tervon Aamenta. Siinäpä riittää nieleksittävää vielä huomisellekin. Ei lukeudu kuuntelusuosikkeihimme.
Karsintoihin latauduttiin lepäilemällä ja Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolan erinomaista maistelumenuuta nautiskellen. Hyviä makuja kauniisti aseteltuna ja hyvän asiakaspalvelun kera ilolla pöytään kannettuna. Suosittelemme! Flaksi on suoriutunut ensimmäisestä hotellireissusta ainoana koirana mallikelpoisesti.
Treenikamujen hyvistä tsempityksistä huolimatta galaksit ei tällä kertaa räjähtäneet kun meidän koirakko oli radalla. Niin se on kaikki tai ei mitään -hommaa tämä. Tällä kertaa se oli ei mitään. Tai no, pari kelpo keinua (toisesta saadusta vitosesta viis ;)), yksi erinomainen irtoaminen ja paljon kokemusta sekä muutamia huomioita treenilistalle. Mukavia lenkkejä, "muutama sata" kilometriä Suomen maanteitä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mahdollisuus olla hetki tekemättä mitään. Harvoinpa Suomessa pääsee kaasuttelemaan noin isolle kentälle ja isoilla esteväleillä. Ei muuta kun kohti seuraavia kisoja. Ja tämä miniloma taisi tällä isojen tunteiden viikolla tulla kuitenkin tarpeeseen.
Flaksin eka rata
Flaksin keskimmäinen rata
Flaksin vika rata
Videoiden kommenttiraidat on taas taattua laatua, kovaa kannustusta, rakkaudella vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti