Flaksi tuli taloon: Fanni

Fancy Fantasy of Old Burford - Fanni - 12.1.2006-5.11.2018

Maailman paras Fanni. Maailman Kuningatar. Pikku-Akka. Fanni Manninen. Kipakka Akka. Miss Sunshine. Fantsuli Pantsuli. Vanny Koera. Rakkaalla hauvalla on monta nimeä.

Fanni Saariselällä kesällä 2018. Viimeisen reissunsa tunturiin mummeli teki lokakuussa 2018. Silloin vielä köpöteltiin Kaunispään päälle.

Pikku Hirviö taltutettuna petiin pentuna. ;)

Olen aina inhonnut pieniä räkyttäviä terrierejä. Vuonna 2005 sain päähäni, että haluan koiran. En toki ensimmäistä kertaa. Saman ajatuksen sain päähäni jo lapsena. Sain puhua koirasta aika pitkään, mutta lopulta isäni allergia äkkiparantui ja meille saapui kodinvaihtajana maailman kiltein ja tottelevin vanhaenglanninlammaskoira Rocky. Rocky oli ihana ja rakas, mutta se oli ennen kaikkea vanhempieni koira. Ennen ensimmäisen ihkaoman koiran hankintaa lainasimme myös Teemun äidiltä springerspanieli Ronjaa. Ronja oli myös hauska, rakas

ja lupsakka tapaus, mutta Ronja kävi meillä vain kylässä. Ronjan vanavedessä mietimme tosissamme oman sprinkun hankintaa. Oliko se sitten Soneran mainos, jossa vilahteli Andalucialainen koira, vai mikä ihme, mutta kiinnostuin tosissani pienestä suuresta jokapaikanhöylä parsonrussellinterrieristä, ja tutustuin rotuun rotuyhdistyksen kautta. Olin myös saanut päähäni, että koiran kanssa harrastetaan, ihan vaikka ja mitä. Ainakin agilitya. Kartoitin myös useita kasvattajia. Lopulta meille saapui Fanni. Fannin kasvattaja pisti minut koville kysymyksineen, ja vakuutuin, että pentu kannattaa ottaa juuri häneltä. Meillä oli kaksi narttuvaihtoehtoa. Valitsimme sen, jota meille ensimmäisen koiran hankkijoille suositeltiin, pienen ja aran laatikon takana vikisevän Fannin. Tällä tietämyksellä olisin valinnut ehkä toisin. ;) Tuossa tilanteessa onneksi en. Vain yksi voi olla ensimmäinen. Ja minkälainen ensimmäinen. Melkoinen Persoona.

Fannin matka meidän kodissa alkoi sinisessä Clipper 3-boksissa, josta neito ei meinannut uskaltaa ja suostua poistumaan edes pakotettuna. Varsin pian tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen. Ihmiset eivät uskaltaneet ja suostuneet poistumaan sohvalta, kun hurja ja terävähampainen salamaakin nopeampi Fanni iski hampaansa kipeästi akillesjänteeseen. Tai nenään. Fanni elää hampaiden jälkinä myös useiden kalusteiden kulmissa.

Fannin kanssa tehtiin ja touhuttiin paljon. Fanni kävi jos jonkinmoisia sosiaalistamisreissuja lentokentältä junan kautta Verlan tehdasmuseoon, jonne se sai vieraskirjaan tassunjälkensä ensimmäisenä koiravieraana. Fanni kulki kiltisti kantokassissa myös markkinoilla ja juoksutapahtumissa. Fanni oli erilaisten pentukurssien priimusoppilas. Oli se sitten lujaa luokse, temppuja pennuille tai agilityeskari, Fanni loisti. Kun ikää tuli enemmän, tuli enemmän myös omaa tahtoa ja omintakeisia temppuja. Agilityssa Fanni pääsi kolmosluokkaan (melkoinen ihme!), mutta ei koskaan pärjännyt siellä. Sen sijaan, Fanni saattoi pinkaista kesken radan puistoon, buffettiin makkaraostoksille tai auki unohtuneeseen estekonttiin katsomaan, löytyisikö yhtään tennispalloa. Ja aina välillä löytyikin. Hyvin muistissa on myös A:n harjalla patsastelemiset, A:n kiipeily puolelta toiselle ja puomin kontaktille jumittaminen. Käskysanoina sai rauhassa kokeilla kaikkea ärrräpäistä palloon ja nakkiin. Loppusuorilla Fanni oli hyvä. Itse keksimillään, kesken radan. Monesti seisottiin myös hypyn edessä huutamassa. Fannin merkittävin titteli oli Tunturin taistelija -pysti. Taisimme saada sen säälistä, kun aina vaan viitsimme yrittää. ;) Fanni-raukka sai kokea myös ensikertalaisten koirankouluttajien kaikenlaiset yritelmät ja viritelmät.

Onneksi Fanni oli todella fiksu. Niin viisas, että se koulutti ihmisensä toimimaan tahtonsa mukaan. Fannin sai varmimmin lenkille (jos sen sai kaivettua sängyn alta pois) kantamalla sen riittävän kauas kotoa, kyllä se aina kotiinpäin käveli. Välillä Fanni käveli ihan mielelläänkin, jos lämpötila oli sopivan lämmin ja ei tuullut eikä satanut, ja lenkki tehtiin asfalttitiellä ja katuvalojen loisteessa. Fannin kanssa ei koskaan kannattanut liikkua ilman taskullista herkkuja. Koska Fanni ei liikkunut. Fanni sai ihmiset myös kauppaan. Koiranruoan ja jauhelihan jälkeen ostoslistalla oli tietysti kananpojan minuuttipihvejä.

Toko-harrastus loppui liian totiseen kouluttajaan, joka ei nähnyt minun tavoin mitään hauskaa paikkamakuussa täysillä huutavassa Fannissa. Fanni oli vaativa, kärsimätön ja kovaääninen. Ne ominaisuudet korostuivat iän myötä.

Fanni oli myös rakastava, hassunhauska ja aurinkoinen. Fanni sai useat ihmiset ihastumaan itseensä. Se tuli toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, vauvasta vaariin. Onpa joku hankkinut oman parsoninkin Fannin tavattuaan. Koirasosiaalinen Fanni oli nuorena narttuna. Vanhempana se osasi olla varsinainen Narttu. Kun Fanni oli kaksi, meille saapui Frida. Ensin tytöt olivat hyvää pataa keskenään, mutta Fridan pennutuksen myötä tilanne muuttui, ja kamulanka katkesi. Flaksi oli asia erikseen. Ilmeisesti iso ikäero ja Flaksin hieno luonne saivat Fannin antautumaan Flaksin mentorin tehtävään.

Kiitos Fanni. Sinä toit elämäämme monta ihmistä. Sinä toit elämäämme meille tärkeän harrastuksen. Sinun kauttasi löysimme meidän yhteisen juttumme, elämäntapamme. Sinä opetit meille paljon. Siitäkin, miten koiraa ei ainakaan kannata kouluttaa. Ja siitä, miten pitää elää hetkessä. Kiitos Fanni. Me emme unohda sinua koskaan. <3

Lähdit arvosi mukaan. Saappaat jalassa. Suoraan hallilta rotanmetsästyksestä. Omin jaloin, häntä heiluen, herkkuja vaatien. Kehosi oli jo alkanut antaa niin monia merkkejä siitä, että on aika. Onneksi pystyimme toimimaan lupaukseni mukaan. Ei kipuja. Vapaa - Fanni - vapaa!