Tänään Frida on köllötellyt tyytyväisenä isännän kanssa sairastuvalla, mutta lauantaina neiti oli tulta ja tappuraa agilityradalla emännän kanssa. Eka rata oli täyttä kaaosta, eikä toinenkaan juuri muuta neitosen varastettua radalle. Hyviä pätkiä, mutta katkonaista menoa, ja emännän yskänkohtauksia. Kaksi hyllyä siis. Ja 10, kun vikalla radalla mentiin hienosti samaan suuntaan, mutta neiti liiteli A:n ja puomin kontaktin ohi. A oli kuulemma hilkulla, ja puomin olisi kuulemma saattanut juosta, jos emäntä ei olisi kailottanut "kiipeetä" niin kovaa perässä. ;) Hahhaa. Jos ei osu niin ei osu. Ensi viikonloppuna lisää. Kivaa oli!
Sunnuntaina otettiin varaslähtö Fannin kymppivuotisbileisiin, kun Kirsi oli meillä kylässä. Fanni oli tähtihetkestään ja palloistaan kovin onnellinen.
Lenkkeily on ollut pakkaskelissä hävettävän vähäistä. Ei nuo meidän valkoiset tykkää kylmässä kulkea. Roope kyllä porskuttaa, ei tunnu missään. Jätkä on täällä agilitylomalla. Sunnuntain treeneissä Ropsu meni niin hienosti, että epäilen vanhempieni salaa harrastavan sen kanssa agilitya. ;) Nina totesikin, että pitäisi saada ne muutamat puuttuvat esteet (kepit ja kontaktit :D) kasaan, että päästäisiin kisakentille. No niin pitäisi. Ihan parasta kehittyneen radanluvun lisäksi on rauhallisesti paikalla pysyminen. Se ei meinaan onnistu enää Flaksilta, jonka kanssa myös treenasin sunnuntaina. Ei malta kun ei malta, joten pitää treenata uusiksi. Neiti iski aika kovaan myös ranteisiin, kun ohjaus ei ilmeisesti ollut riittävän hyvää. Eli liikkeeseen pitää siedättää edelleen, vaikka osittain asiassa on edistyttykin. Jos ohjaaja on paikallaan, neiti kyllä irtoaa esteille, mutta jos ohjaaja liikkuu, huomion vie esteen sijasta ihminen. Ei kovin kivaa, ja hieman kivuliasta, mutta ehkä se siitä.
Treenivideot on vasta latausvaiheessa, joten niistä pistetään oma postaus. Laitetaan nyt loppuun pakkaskukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti