Kevät etenee, mutta ilon lisäksi olemme kokeneet myös surua ja harmistusta.
Meillä on vastoinkäymisiä harrastusrintamalla. Team Flaksin toisiin maajoukkuekarsintoihin osallistuminen on kovasti katkolla. Meillä saikutetaan taas. Tällä kertaa Flaksi. Hän ei onneksi ole arkielämässä kipeä, ja jalan oireilu on rajoittunut muutamaan kertaan levon jälkeen huhtikuun alussa. Koiran hyvä fyysinen kunto ei estänyt tätä vammaa. Vamman syy on epäselvä, voi olla joko agilityperäistä tai arkiryntäilyperäistä. Jokatapauksessa, oikean takajalan kaksoiskantalihaksen repeämä, onneksi varsin pieni vamma, vaikka nimitys kuulostaakin raflaavalta. Katsotaan, saadaanko Flaksi kisakuntoon missä vaiheessa. Koiran fyysinen kunto ja vamma huomioon ottaen agilityn lopettaminen ei ole siis vielä (suoraan) listalla. Pitäkää peukkuja nopealle toipumiselle! Muistakaa nauttia ja iloita jokaisesta radasta rakkaan harrastuskaverinne kanssa! Meillä on onneksi kuntoutumisessa apuna ihan paras tiimi eläinfysioterapeutti Patricia Hirn ja Ketterä Kettu/Jossu. Tarkan kuntoutusohjelman lisäksi käymme kolmesti viikossa laserhoidossa Järvenpäässä. Hyvä tästä vielä tulee, mutta aika näyttää, millä aikataululla! Ainakin EO-reissulle Tanskaan tähdätään ihan täysillä.
Flaksi sisaruksineen täytti 22.4. 9 vuotta. Upea timanttityttö, kotona rauhallinen, harrastuksissa tulta ja tappuraa! Toivomme Flaksin kulkevan menossamme mukana vielä pitkään.
Flaksi juhli synttäreitään juhlaillallisella. Myös Roope pääsi maistamaan herkkuja.
Kävin lapsuudenystävän kanssa Torronsuolla tarkkailemassa kevään etenemistä.
Suolla limenvihreitä olivatkin havupuut. Nyt samaa väriä näkyy omassa pihassa pienissä lehdissä.
Arjen täyttää koiran kuntoutuksen lisäksi puutarhan pihatyöt ja työn kevätkiireet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti