Pohjoismaiden agilitymestaruuskisoista hienoja fiiliksiä, hyvää kokemusta ja inspistä jatkoon
Team Flaksi nousi ensimmäiseltä varasijalta maajoukkueeseen ja pääsi edustamaan Suomea Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin Moelveen Norjaan. Toisen epäonni on toisen onni - lämpimät terveiset Annelle ja Niitille, joilta matka jäi valitettavasti väliin. Meillä oli aikalailla tarkalleen kuukausi aikaa valmistautua matkaan. Olimme jo ehtineet asennoitua niin, että matka jäi tällä kertaa meiltä väliin. Flaksin varsinainen maajoukkuepaikka karsinnoista jäi kiinni tippuneista rimoista. Näytti sille, että kaikki karsinnoista paikan saaneet pääsevät ja haluavat lähteä matkaan. Siksi iloiseen yllätykseen vapautuneesta paikasta liittyi myös hieman muunlaisia tunteita - harmitusta Annen puolesta, käytännön asioiden järjestelyjen angstailua, rahavarantojen laskemista ja kiirettä tekemättömien työ- ja opiskeluhommien muodossa. Kauaa emme siltikään empineet - kun tilaisuus tulee, siihen pitää tarttua. Koskaan ei tiedä, tuleeko toista mahdollisuutta. Ja kyllä kannatti lähteä! Olipahan hieno kokemus! Flaksi oli upea reissukoira, ohjaajan pää piti hienosti isommissa kisoissa - ja oli upeaa saada onnistumisen kokemuksia kansainvälisellä kentällä! Mitaleita tuli Suomeen, oikein kunnon mitalisade, ei kuitenkaan meidän huusholliin. Yksilökultaa tuli mineissä Iidalle ja Helkalle, medeissä Marialle ja Miuxille ja makseissa Mikolle ja Sykelle. Lisäksi Katja ja Pikku Myy saivat yksilöpronssia ja minit joukkuekultaa ja medit joukkuepronssia. Onnittelut mestareille! Maria ja Miux pääsivät Ylen Uutisiinkin.
Meidän tiimille kuitenkin perjantain etkokisoista hyppärin voittonolla upealla kolmen sekuntin kaulalla seuraavaan koirakkoon ja sitä myötä Norja hyppy(varjo)valion arvo Flaksille (näyttelytulos puuttuu). Varsinaisista PM-kisoista toiselta karsintaradalta upea nolla, sij. 2. Team Flaksi jäi tällä kertaa ulos finaalista, koska karsinta-agilityradalla Flaksi nappasi kympin edestä virheitä (kepit ja puomin jatko). Hyppärikarsintaradan kakkosijalla irtosi kuitenkin kokonaiskilpailuista sijoitus 14. Hieno debyytti, jolle toivottavasti seuraa jatkoa!
Alla maajoukkueen edustuskuva Teemusta ja Flaksista. Kuvan on ottanut Jukka Pätynen.
Tämän satumaisen otoksen taas nappasi Birissä Honne hotellimme läheisessä metsässä Päivikki Turula.
Muut matkakuvat onnistuin taas saamaan takaperoisesti blogiin. Lähdetään siis peruuttamaan matkakuulumisia.
Yläkuvassa yksi väsynyt matkustaja ja alakuvassa yksi suoraan Turun satamasta Mäntyharjulta kotiin haettu tyytyväinen koiramummo. Kiitos hyvästä hoidosta iskä ja äiti!
Saavuimme Turkuun tiistaiaamuna. Flaksi pääsi aamukävelylle Turun Linnan maisemiin.
Auton ja koiran kanssa laivassa matkustaminen sujui hyvin.
Flaksi otti laivassa rennosti, hytit toimivat hyvin, ei osunut liian tuulinen sää joten ei keikuttanut pahasti ja saimme levättyä yön,
Ennen Tukholman satamaan saapumista maanantai-iltana pysähdyimme Mariefredissä ja ulkoilimme Flaksin kanssa Gripsholmin linnan maisemissa.
Mariefred oli hieno pieni tunnelmallinen paikka, joka toi mieleemme Vanhan Porvoon.
Suurimman osan ajasta reissussa vietimme Limtrehallenissa Moelvissa. Paikka toimi hienosti isojen kisojen areenana. Toki katsojia oli koronasta johtuen paikalla hyvin rajallinen määrä, oikeastaan vain osallistujat huoltojoukkoineen.
Ensimmäiseltä PM-kisojen karsintaradalta saimme treenilistalle asioita, kepit ja puomi. Se on muuten tuo puomin onnistumisen arviointi isosti kuvakulmasta kiinni. Minun videossani näyttää, että Flaksi osui puomin kontaktille. Toisesta suunnasta otettu video näytti kuitenkin todellisen loikan. Tulos kuitenkin saatiin heti ensimmäiseltä radalta, ja se oli hieno homma se.
Toinen karsintarata olikin hieno nolla! Ihan ei ehtinyt kuski toiseen persariin ja pieni ruttu radassa kostautui niin, että ei päästy hurraamaan voittajan kunniakierrosta. Toinen sija yhdeksän sadasosan (kuononmitan) erolla. Mutta olipa hienoa ja pienestä kiinni! Flaksia ei nähty enää sunnuntaina radalla, koska yksi nolla ei riittänyt jatkoon yksilöissä medeissä. Kannustimme ilolla kaikkia muita parhaita Suomi-koirakoita.
Säät suosivat. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit saimme tehtyä aurinkoisessa säässä.
Flaksi osallistui myös kisojen avajaisiin ja päättäjäisiin. Kun muista koirista ei ota häiriötä vaan komentelee vaan isäntää - niin mikäs siinä osallistuessa.
Reissumme aikana Norjaan satoi pieni lumipeite. Tanskalaisille kesärenkaineen se oli meitä suomalaisia suurempi yllätys ja järkytys.
Näin iloisesti hymyiltiin ja esiteltiin voitto- ja sertiruusukkeita perjantain iltakisojen jälkeen. Flaksi paahtoi hyppyradan kolme sekuntia muita lujempaa. Aikamoinen tyttö!
Myös perjantain agilityradalla nähtiin hienoa rentoa menoa, vaikka se ihan loppumetreillä hylätyksi lipsahtikin. Olihan Flaksi toki sitä ennen tehnyt myös puomiloikan. Eli kontaktiosaamisella Norjassa emme pystyneet elvistelemään. Puomin ylläpitotreenit ovat jääneet liian vähiin, saimme hyvän muistutuksen asiasta.
Ennen perjantain iltakisoja haimme vauhtia matkaseurueemme Päikin, Eilan ja Eevan kanssa Lillehammerista.
Ohjaajat ottivat vähän alkulämpöjä hyppyrimäen portaissa.
Upea keli ja upeat maisemat.
Ennen Lillehammerin reissua Raasillan parländerisiskokset Flaksi ja Nixi ohjaajineen kävelivät hotellin läheisessä metsässä. Kyllä kelpasi köpötellä näissä(kin) maisemissa.
Hotelli Honne toimi majapaikkana oikein hyvin.
Menomatkalla ajelimme rauhassa ja jaloittelua ja kuvien ottamista tehtiin esimerkiksi Ruotsin ja Norjan rajalla.
Menomatkan hytti oli paluumatkan hyttiä hienompi - onhan Viking Grace Amorellaa huomattavasti uudempi laiva. Jos vielä joskus matkaamme laivalla, valitsen jatkossakin hytit, joissa on parivuode kerrossänkyjen sijaan.
Ja mistä tunnelmista Norjaan lähdettiin. No - aivan hillittömistä maanantain valkkuryhmän treeneistä, joissa syötiin herkkuja, puhuttiin höpöjä, naurettiin huonoille jutuille, kuunneltiin laivamusaa ja treenattiin kunniakierroksia Suomen lippujen kanssa. Tuota kunniakierrososaamista tarvitsi lopulta vain Sanni-valkku - onnittelut edelleen minien joukkuekullasta!
Autoon pakattiin maajoukkuevaatteita, koirien valjaita, kavereiden tavaroita ja tuoleja, Suomen lippuja - koira ja omat tavarat.
Ja töissä käytiin sellaisissa fiiliksissä, että liikuntatunnilla opella oli mukanaan kaksi saman jalan eriparista kenkää.
Nyt on taas aika keskittyä arkeen ja suunnitella seuraavia seikkailuja!
Se on muuten tuo puomin onnistumisen arviointi isosti kuvakulmasta kiinni. Minun videossani näyttää, että Flaksi osui puomin kontaktille. Toisesta suunnasta otettu video näytti kuitenkin todellisen loikan. 
Tulos kuitenkin saatiin heti ensimmäiseltä radalta, ja se oli hieno homma se. 
Ihan ei ehtinyt kuski toiseen persariin ja pieni ruttu radassa kostautui niin, että ei päästy hurraamaan voittajan kunniakierrosta. Toinen sija yhdeksän sadasosan (kuononmitan) erolla. 
Mutta olipa hienoa ja pienestä kiinni! Flaksia ei nähty enää sunnuntaina radalla, koska yksi nolla ei riittänyt jatkoon yksilöissä medeissä. Kannustimme ilolla kaikkia muita parhaita Suomi-koirakoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti