...agilityn osalta jälleen vuodeksi. Reima Mukkala oli saanut napattua näin hienoja otoksia meidän kisaajista. Kilpailut käytiin siis oikeinkin hyvässä säässä, eikä sunnuntain sateen uhka osunut kohdilleen. Hyvä niin. Flaksin tunturiturnee päättyi voittonollaan. Nollien määrällä ei nyt juhlittu: 2 vitosta (puomi ja kepit), kolme hyllyä (kepit, kepit, esteen ohitus) ja kaksi voittonollaa. Mutta: kaikki kisakeinut onnistuivat, yhtä lukuun ottamatta puomit olivat nappeja, yhtään rimaa ei tippunut hiekalla ja Flaksi liikkui napakasti. Voidaan olla siis tyytyväisiä viikonlopun antiin.
Lauantaiaamun radalla Flaksi poistui liian aikaisin ohjaajan valssin mukaan kepeiltä. Rata meni siis keppien harjoitteluun. Päivän toiseen rataan osui pieni ruttu, mutta putken suulta ei tullut kieltoa, joten tuloksena nolla, ja voitto sellainen.
Lauantain kolmas rata oli muuten upea, mutta lopussa Flaksi ei millään löytänyt (nähnyt tai jaksanut koota?) suorille kepeille radan lopussa.
Sunnuntaina kisattiin vielä kaksi rataa. Aamun radalla Flaksi tuli toisesta hypystä huonon lukituksen takia ohjaajan liikkeen mukaan ja radalla päästiinkin uuden aloituksen ja hyllyn myötä harjoittelemaan lähtöä.
Kisojen viimeinen eli seitsemäs startti meni puhtaasti ja vauhdikkaasti, ja siltä napsahti viikonlopun toinen voitto.
Kivat oli kisat jälleen tunturissa - suosittelemme näitä kyllä kovasti kaikille! Lisäksi voi tutustua ihaniin maisemiin luonnossa liikkuen. Meille kertyi kävelyä tämän viikon aikana 60 kilometriä. Pisin lenkki, 24 km, tehtiin eilen Kiilopään maisemissa.
Tässä kuvia Aurora-polun varrelta. Lauantaiaamulenkiksi talsimme pari kilometriä Iisakkipään alarinteessä.
Kun starttien välissä oli muutama tunti aikaa, ehti kämpille hyvin nokosille, kun majapaikka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä kisapaikasta.
Aika rauhallisesti Flaksi kohtasi poroja kun niitä näki. Pelkkä hajujälki sai kyllä nenähirmun nenän vipattamaaan ja korvat kiinni. Frida-mummukkakin kävi kisakatsomossa fiilistelemässä. Pelkkä katsomosta ihailu sai mummon kierroksille ja visiitin jälkeen taas uni maistui.
Sunnuntaina kisojen päättymisen jälkeen tassuttelimme vielä pienessä vesisateessa 11 kilometriä Kaunispään laelle. Tällä kertaa olemme bonganneet aiempaa enemmän kukkia: sielekköjä, uuvanoita, lakankukkia, kulleroita, kissankäpäliä yms. Aikaisempina vuosina kevät ei ole koskaan ollut näin pitkällä, nythän täällä on ihan suorastaan alkukesä.
Kyllä maistui poronfile ja tattirisotto hyvälle reippailun jälkeen.
Maanantaina teimme tähänastisen elämäni pisimmän kävelylenkin. Mulle 24 kilometrin kävelylenkki ei ole ihan jokapäiväinen juttu, joten voittajafiilis. Varsinkin kun reitille osui kolmen tunturin ylitys. Kiilopää - Niilanpää -Rautulampi - Kiilopää. Mummokoirakin paineli mukana tuosta vaan.
Seitsemän tuntia vierähti kauniissa maisemissa.
Ei ole aiemmin tullut tuomikaan tunturissa vastaan, mutta nytpä bongattiin sekin.
Tänään on ihmetelty sadetta ja tuulta sisätiloissa, levätty, luettu, pakkailtu ja valmistauduttu kotimatkaan.
Varsinkin kun reitille osui kolmen tunturin ylitys. Kiilopää - Niilanpää -Rautulampi - Kiilopää. Mummokoirakin paineli mukana tuosta vaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti