Flaksin toipilaskuulumisia

 Elämästä on kielletty kaikki kiva kuten hepulointi ja agility, mutta muuten kaikki on ihan jees. Mitä nyt ruokaa ja herkkuja tulee säännöllisesti liian vähän ja lenkit on liian lyhyitä (kuka määrittelee 15 min. hihnassa hipsuttelun edes lenkiksi?). Uusi harrastukseni on säännöllinen laserhoidossa käyminen, se se vasta outoa on. Käyn edelleen säännöllisesti myös massunrapsutuksessa Jossulla/Ketterä Kettu. Saa nähdä mitä outoja temppuja sitä taas saa tehdä  Patrician/Eläinfysioterapia Patricia Hirn fysioterapiareissun  jälkeen. Sitä olen tässä miettinyt, että mitähän revähdyksiä ja jumeja löytyisi, jos henkilökunta itse laitettaisiin yhtä tarkkaan syyniin?! Kaikesta huolimatta, mulla menee ihan hyvin ja ajattelin kouluttaa isäntää agilityssa vielä joskus, ehkä keväällä. t. Flaksi

Fannin kuolemasta tuli perjantaina kaksi vuotta. Edelleen pieni pippurinen mummo on usein mielessä ja muistot elämästä tämän omintakeisen pikkukoiran kanssa saavat hymyn huulille. 

Marraskuustakin voi löytää kauneutta, kun vain osuu oikeaan hetkeen ja osaa katsoa. 

Isänpäiväviikonloppuna joudumme jättämään Nurmaan reissun väliin. Ensin oli vaan hieman autohaasteita rikkoutuneen renkaan ja todennäköisesti pielessä olevien ohjauskulmien muodossa, nyt on kaupanpäällisinä pieni flunssa. Ei kuitenkaan onneksi korona, testitulos oli negatiivinen. Pitkälle sitä sinniteltiinkin sinkin ja vitamiinien kanssa. 

Kun elämästä karsii agilityn ja reissut, jää jäljelle ulkoilu ja kirjojen lukeminen. Ei huono sekään. 

Hyvää isänpäivää kaikki isät! Ja lisäksi synttärionnea ja hyvää nimpparia,  minun iskä! 💙