lauantai 7. marraskuuta 2020

Flaksin toipilaskuulumisia

 Elämästä on kielletty kaikki kiva kuten hepulointi ja agility, mutta muuten kaikki on ihan jees. Mitä nyt ruokaa ja herkkuja tulee säännöllisesti liian vähän ja lenkit on liian lyhyitä (kuka määrittelee 15 min. hihnassa hipsuttelun edes lenkiksi?). Uusi harrastukseni on säännöllinen laserhoidossa käyminen, se se vasta outoa on. Käyn edelleen säännöllisesti myös massunrapsutuksessa Jossulla/Ketterä Kettu. Saa nähdä mitä outoja temppuja sitä taas saa tehdä  Patrician/Eläinfysioterapia Patricia Hirn fysioterapiareissun  jälkeen. Sitä olen tässä miettinyt, että mitähän revähdyksiä ja jumeja löytyisi, jos henkilökunta itse laitettaisiin yhtä tarkkaan syyniin?! Kaikesta huolimatta, mulla menee ihan hyvin ja ajattelin kouluttaa isäntää agilityssa vielä joskus, ehkä keväällä. t. Flaksi


Fannin kuolemasta tuli perjantaina kaksi vuotta. Edelleen pieni pippurinen mummo on usein mielessä ja muistot elämästä tämän omintakeisen pikkukoiran kanssa saavat hymyn huulille. 

Marraskuustakin voi löytää kauneutta, kun vain osuu oikeaan hetkeen ja osaa katsoa. 









Isänpäiväviikonloppuna joudumme jättämään Nurmaan reissun väliin. Ensin oli vaan hieman autohaasteita rikkoutuneen renkaan ja todennäköisesti pielessä olevien ohjauskulmien muodossa, nyt on kaupanpäällisinä pieni flunssa. Ei kuitenkaan onneksi korona, testitulos oli negatiivinen. Pitkälle sitä sinniteltiinkin sinkin ja vitamiinien kanssa. 
Kun elämästä karsii agilityn ja reissut, jää jäljelle ulkoilu ja kirjojen lukeminen. Ei huono sekään. 



Hyvää isänpäivää kaikki isät! Ja lisäksi synttärionnea ja hyvää nimpparia,  minun iskä! 💙


sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Revähtymien kuntoutusta

Flaksi kävi perjantaina Espoossa Urheilukoiraklinikalla Emmi Syrjäsen tarkoissa ja asiantuntevissa käsissä. Emmi on ottanut viralliset luustokuvat Flaksista aiemmin. Tällä kertaa perusteellisen tutkimuksen osana otettiin röntgenkuvat lannerangasta, lantiosta sekä lonkka- ja polvinivelistä.  Röntgenkuvissa oli näkyvissä lievää pehmytosaturvotusta. Lisäksi Flaksin pohjelihasten sisempää kiinnityskohtaa tutkittiin ultraäänellä. Oikeassa takajalassa kiinnityskohdassa on paikallisesti lihaksessa nesteturvotusta. Diagnoosina on oikean takajalan pohjelihaksen sisemmän yläkiinnityskohdan lievä revähtymä sekä epäily iliopsoas-lihaksen lievästä revähtymästä. Rimadyl-tulehduskipulääkekuuri, lepo ja säännöllinen laserhoito jatkuvat. Lisäksi on varattu fysioterapia-aika Patricialle. Onneksi kyseessä on siis kuntoutettavissa olevat vammat - toki vauhdikkaan agilitykoiran kanssa on pelattava varman päälle. Kontrolli on kuukauden päästä. Toivottavasti silloin saamme hyviä uutisia paranemisen edistymisestä ja pääsemme lisäämään liikuntaa. Potilas itse on hyvin reipas.


Pyhäinpäivä -viikonlopun ohjelmaan on kuulunut kotoilua, pihahommia, saunomista, löhöilyä, kynttilöiden viemistä hautausmaalle ja kynttilöiden polttamista kotipihan lyhdyissä. Jotain rauhoittavaa pimeissä illoissa kyllä on. Mummokoira-Frida nauttii uudesta pienestä ja lämpimästä pesästään.




Kelloköynnökset kukkivat edelleen.










perjantai 23. lokakuuta 2020

Lepoa ja lihashuoltoa

 



Ensimmäinen syysloman jälkeinen työviikko on saatu rypisteltyä läpi. Syksyn pimeys, koleus ja märkyys vaativat hieman asennetta. Täytyy koittaa keskittää ajatuksensa tietoisesti mukaviin juttuihin. 

Viikko on kulunut pienen pieniä lenkkejä kävellen, takkoja lämmitellen ja kirjaa lukien. Keskiviikkona kävimme maskit päässä kouluttamassa omaa treeniryhmäämme. Muuten agilitysta ollaan nyt tauolla. Flaksi kävi keskiviikkona Jossun/Ketterä Kettu luona ja Jossu totesi, että kropasta todella tuntee ilmalennon. Flaksin oikean lonkan seudulla tuntuu lämpöä ja turvotusta ja sitä ei ole vielä voitu oikein käsitelläkään. Sen sijaan juntturassa olevaa selkää on auottu varovasti. Eilen kävimme uudestaan laserhoidossa. Koska lonkan seutuvilla on jotakin pehmytkudosvammaan viittaavaa, menee Flaksi ensi perjantaina Urheilukoiraklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Kipulääkekuuri loppuu tähän viikonloppuun. Hiljaiseloa siis jatketaan ja Jossun luona laserhoidossa käyntejä. Edelleen ollaan sitä mieltä, että tilanteessa olisi ollut aineksia vieläkin pahempaan. Kyllä Flaksi tästä vielä kuntoon saadaan!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Hurja voltti

 Laukaan mökkireissumme sai heti alkuunsa dramaattisen käänteen kun Flaksi aloitti mökkeilyn iloisesti hepuloimalla ja juoksemalla täysillä ympäri mökin pihaa. Ilo loppui hyvin nopeasti ja yllättäen, kun Flaksin takajalka takertui maassa roikkuneeseen koiran juoksunaruun. Yhtään emme hoksanneet tuota vaaran paikkaa.  Neiti heitti täydestä vauhdista pahan näköisesti nurin oikean takajalan jäätyä jumiin. Oikea takajalka repsahti niin rumannäköisesti ylös, että olin varma, ettei tilanteesta voitu selvitä ilman luunmurtumia. Flaksi kuitenkin käveli heti tapahtuman jälkeen lähes normaalisti, vain oikean takajalan askellusta hieman lyhentäen. Jalassa oli pienet verinirhaumat molemmin puolin. Arvoin hetken mitä pitäisi tehdä, mutta koska kyseessä on aktiivinen käyttökoira, päätin pyrkiä eläinlääkäriin saman tien. Ensin vaikutti sille, ettei aikaa saada mistään. Kaikista lääkäreistä oltiin kuitenkin samaa mieltä, että tsekata pitää. Soittelukierros sai onnellisen käänteen, kun kuudennesta paikasta saimme kuitenkin ajan ja pääsimme näytille. Ei luunmurtumia eikä katkenneita jänteitä, oikea lonkka oli ottanut kuitenkin osumaa ja takapää on jäykkä. Flaksi sai komennuksen kolmen viikon lepoon ja viikon kipulääkekuurin. Hetkessä voi mennä kaikki suunnitelmat uusiksi. Mutta onneksi Flaksilla taisi olla flaksia, ja pääsimme melko vähällä. Aika toki näyttää, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä.  Keskiviikkona Jossun tarkat näpit kertovat vielä, mille tilanne vaikuttaa, ja tarvitaanko jotakin jatkohoitosuunnitelmaa. Torstaina myin sitten jo sovittuja treenejä ja peruin lauantain kisailmot ja sen sellaista. Melkoista säätöä. Onneksi neito itse vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Myös henkilökunta sai lopulta mielensä tasaantumaan hienoissa maisemissa ja hyvässä kuulaassa syyssäässä. Aurinkokin helli meitä ja sienisaalista löytyi. Ja mökkikin saatiin sen verran lämpimäksi, että hyvin tarettiin (kun oli riittävästi vaatetta päällä). Niin se on tämäkin loma taputeltu. Ruvetaan laskemaan päiviä seuraavaan. 


















Flaksin levätessä Frida-mummo joutui sienikoiraksi.












Yllä puhelimen näpsyt ja alla järkkärillä otetut versiot.