Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2019!

Niin tuli joulu. Ja jouluiset kelit. Tänä vuonna olemme saaneet nauttia kauniista lumisista maisemista ihan kotikulmilla. Joulunviettoon olennaisesti onkin kuulunut nimenomaan nauttiminen. Siitä, että ei ole ollut mitään aikatauluja. Kirjan lukemisesta. Ulkoilusta. Kynttilöistä. Jäälyhdyistä (kiitos ihana pakkanen!). Kukista. Saunomisesta. Joulupöydän kalaruuista; ginigraavattu lohi, karpalo-roseepippurigraavattu lohi, lasimestarin siika, Veronican silakat, mätivaahto, smetanasilli, savustettu nahkiainen ja ankerias. Kinkku (1.5 kg) ja laatikot (valmiina ostettu Heilasta ;)) olivat myös kelvollisia, mutta kyllä nuo kalat veivät selvän voiton. Juustoja (Juustoportti) on myös tullut naposteltua ja tietysti suklaata. Tyrniglögi on ihan parasta. Mieli on rauhallinen, ja hyvin ne päivät kuluvat ilman agilitytreenejä ja -kisojakin. Päätimme, ettemme vie pöksy-Flaksia hallille emmekä kisoihin, vaikka kennelyskäkarenssi ohi onkin. Nyt on sitten ainakin pidetty kunnollinen kokonainen  kuukauden tauko. Flaksi on käynyt Teemun kanssa ravilenkeillä peruskuntoa nostattamassa. Ja minä kävin Jyrän kanssa pitämässä hauskaa Jennan vuoden viimeisissä treeneissä Akatemialla.

Ennen joululoman alkua haimme joulun tunnelmaa Saaren kartanon joulumaasta ja Mammojen (How Many Mothers) joulukonsertista. Ajelimme myös tonttuajelun Nurmaalle. Joulua olemme nimittäin viettäneet Flaksin juoksuista johtuen ihan omassa porukassa. Roope pääsee treenitouhuihin sitten tammikuussa. Tarkemmin tästä ei ole sovittu,  mutta eiköhän poika aktivoi vanhempiani siihen malliin, että ottavat lomaakin jo ihan mielellään. ;)

Joululoman me maalaiset päräytimme käyntiin oikein Helsingin reissulla. Kävimme ihastelemassa Stockmannin jouluikkunaa, haimme täydennystä joulupöytään Tuomaan markkinoilta, ihastelimme jouluvaloja ja nautimme intialaisesta ruuasta Samratissa. Hyvän  mielen loman aloitus.

Kotosalla leivottiin, siivottiin (kevyesti) ja valmisteltiin kalaherkkuja. Ajelinpa aatonaattona mummon ja ukin haudalle Kotkaankin.

Aattona olimme sitten ihan rauhassa. Lahjaremukaan ei ollut entisenlainen ilman Fannia, mutta Frida ja Flaksi pistivät pakettiensa kanssa parastaan. 

Kilttejä olimme olleet ilmeisesti itsekin - lämmin kiitos joulumuistamisista! <3

Vuosi 2018 lähenee loppuaan. Tämä on ollut pääasiassa ihan positiivisen vireen vuosi. Syyskuussa juhlimme 80+ - juhlia. Kiva oli nähdä ihmisiä ja huomata, että juttu luistaa, vaikka tapaamiset ovat vuosien saatossa harventuneet. Pohjoiseen on ajeltu kolmesti (tai neljästi, jos Raahe lasketaan mukaan!) - kahdesti on käyty Saariselällä, kesäkuussa ja lokakuussa. Molemmilla reissuilla oli vielä Fanni Manninenkin mukana.  Marraskuussa olimme ilman Fannia Rovaniemellä EO-karsinnoissa kokemusta hakemassa. Vuoden ehdottomasti surullisin asia on ollut Fannista luopuminen, mutta niin se vain elämä jatkuu omalla painollaan ilman sitä ensimmäistäkin. Ensimmäistä omaa koiraa meinaan. 

Agilityrintamalla Flaksin ja Teemun yhteistyö on mennyt hienosti eteenpäin. Hiottavaa riittää edelleen, ilmeisen ikuisesti, mutta verrattuna vuoden takaiseen on noustu ihan uudelle tasolle. Hyvä Flaksi!  Hyvä Teemu! <3 Suuri kiitos  tästä kuuluu Johannalle (Ketterä Kettu), joka on väsymättä analysoinut, kommentoinut ja katsonut lukuisia kisa- ja treenivideoita ja suunnitellut Flaksin taitojen kehittymistä tukevia täsmätreenejä.  Kaksivuotinen yhteistyömme päättyi viime kesään (ei kokonaan, Jossu on edelleen Flaksin lihashuollon vastuunainen <3), ja nyt olemmekin kokeneet olevamme valmiimpia (me= meidän tiimi, kety kuuluu olennaisesti porukkaan ;)) ryhmätreeneihin Sannin ja Jennan treeniryhmissä. Molemmat ovat olleetkin Flaksille tosi hyviä treenejä - vauhtia ja itsenäistä osaamista edellyttäviä ja vahvistavia. Tänä vuonna Flaksi on syksyllä keikkunut rankingin kärjen tuntumassa tai kärjessä 300 tai lähes 300 pisteellä. Kisaonnistumisia vuoden sisään on siis osunut. Yksi mieleenpainuvimmista onnistumisista on Saariselkä Cupin voitto. Saariselkä kutsuu hiihtoreissun merkeissä siis helmikuussakin. Flaksi on päässyt edustamaan myös JAU:n medijoukkueessa - halliSM-kisoista joukkue sai kultaa ja piirinmestaruuskisoista pronssia. Flaksin ensimmäiset SM-kisat eivät tuoneet paikkaa finaaliradalla - mutta ehkä ensi vuonna? Agility- ja hyppyvalion titteleihin oikeuttavat sertitkin Flaksilla on kasassa. Mutta se näyttelyreissu....

Toivomme kaikille onnenpotkuja uudelle vuodelle! May the force be with you!

Ajatuksissa on vahva voima. Valitse viisaasti!

Siinäpä tämän kolmannen adventtisunnuntain aamun Hidasta elämää -joulukalenterin viisaus. Meillä on pyörähtänyt rytmi sellaiseksi (minullakin!),  että illalla mennään aikaisin nukkumaan ja aamulla herätään viikonloppuisinkin jo kuuden pintaan. Niin tänäkin aamuna. Oli sitten hyvin aikaa katsella vanhoja valokuvia ja fiilistellä. Nousipa pintaan muistoja Fanni Mannisestakin.

Fannista jäi elämään monia hassunhauskoja muistoja. Niitä muistelin (ja tirautin taas pari kyyneltä) tänä aamuna. Fanni oli meidän joulukoira. Sellainen pieni apuritonttu, joka osallistui innolla kaikkeen touhuun piparitalon rakentamisesta koristeluun. Fanni antoi mukisematta pukea itsensä kaikenlaisiin hassunhauskoihin tonttupukuihin ja poseerasi kameralle. Aattona Fannille oli hyvin selvää, kenelle paketit oli tarkoitettu - hänelle. Joka ainoa. Fanni oli tehokas ja innokas paketinavaaja. Tänä jouluna Fridan on yritettävä pistää parastaan pakettibisneksessä. Nuoriso-osasto ei ole lainkaan yhtä osaavaa siinä asiassa.

Flunssa on onneksi selätetty koirien osalta. Jo viikko ilman oireita! Karenssissa siis kuitenkin edelleen. Flaksi on käynyt muutamalla kevyellä ravilenkillä jo Teemun kanssa. Nyt on ainakin levätty kunnolla. Neidin juoksut on kyllä ihan mahdottoman runsaat. Kaksia juoksuhousuja pestään joka ikinen iltayö, että saadaan aamuksi puhtaat pöksyt jalkaan. Ilman pöksyjä Flaksi saa olla vaan omassa yksiössään, jossa siis yöpyy hyvin tyytyväisenä. Onneksi Flaksi ei ole ottanut Fannin tapaa tuossa juoksupöksyasiassa vaan antaa pöksyjen olla kiltisti jalassa. Fannihan söi yksien juoksujen aikaan kahdeksat pöksyt ja voitti sillä taistelun niin, että sai olla loppuelämänsä ilman juoksupöksyjä. Onneksi Fanni ei sotkenut paikkoja pahasti.

Minulla alkaa olla työhommat jo aika hyvin paketissa. Joulujuhlatkin on jo juhlittu. Pieniä arviointihommia vielä työpaikalla työparin kanssa yhdessä, muutamia palavereja ja neljä koulupäivää joululoman alun odottelua. Torstaina kestitsimme espanjalaisia harjoittelijoita savulohen ja salaattien merkeissä. Eilen haimme joulukuusen parvekkeelle. Vielä riittää tontilla kuusia seuraaviin jouluihin. Kohta lähden koristeluhommiin.  Kyllä se tästä.

 Kaksilatvaisesta kuusestamme paljastui yllätys parvekkeella.

Rauhallista joulunodotusta!

Tee mielessäsi tilaa mahdollisuuksille

On muuten ihmisellä paljon aikaa, kun koirat on saikulla eikä pääse hallille eikä pidemmille lenkeillekään. Flaksi päätti hoitaa juoksut flunssan kanssa samalla iskulla pois ohjelmasta.  Viikonloppuna voi vaikka olla tekemättä yhtään mitään. Tai tehdä työhommia. Tai nukkua paljon. Tai käydä kylässä. Tai lukea. Tai kirjoittaa joulukortteja ja paketoida joululahjoja. Tai suunnitella tulevaa.

 Hetken oli jo kauniit lumiset maisematkin, vaan taas ropisee sade kattoon ja valkea maa on muisto vain. Siitä huolimatta. Joulu tulee. 9 työpäivää. Joulusuunnitelmatkin meni uusiksi, kun Roope ei sattuneista syistä olekaan juuri nyt tervetullut taloon.

Kohti joulua

Avaa aistisi ihmeellisille sattumuksille. Niin luki tämän aamuisessa Hidasta elämää -joulukalenterin luukussa.

Ensimmäistä adventtia vietimme Laukaassa.  Kävimme pyörähtämässä mökillä suppiksia etsimässä. Eipä ole tullut kerättyä ennen sieniä joulukuussa. ;) Oikeastaan sunnuntai oli tarkoitus viettää Jyväskylässä agilitykisoissa (yllätys, yllätys), mutta muuttuja x puuttui peliin ja meidän lauma aloittikin suunniteltua huomattavasti aiemmin joulutauon. Flaksi alkoi siis köhimään. Kennelyskä on täällä. Kurjuuksien kurjuus. Nyt siis lepoa, ja toivotaan, että oireet häviävät yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Harmittelun sijasta on kuitenkin aika miettiä tilannetta toisesta näkökulmasta - onneksi ei ole mitään vakavampaa kuitenkaan - ja nythän meillä on aikaa tehdä työhommia ja laittaa kotosalla joulua. Frida on toistaiseksi oireeton. Samoin täällä viime viikon viettänyt Roope. Roope vaihtoi taas takakontista toiseen Heinolassa (kiitos iskä ja äiti!) ja on jo kotosalla Nurmaalla.

Toivotaan myös, että toinen pystykorvapoika Nero pysyy terveenä, vaikka samassa talossa flunssa-Flaksi mukanamme oleilimmekin.