Onko elämää aktiivisen kisauran jälkeen?

 Onhan sitä. Ilmeisesti jopa siinä määrin, että blogin päivitys on jäänyt viime viikonvaihteessa kokonaan. Olimme viime viikonloppuna Äijälässä Laukaassa mökkeilemässä. Tätä viikonvaihdetta on vietetty kotosalla. Arkisin on töissä käymisen lisäksi tehty Pullan treenejä ja kaikenlaisia pieniä kotiin ja töihin liittyviä puuhasteluja. Myös Flaksi on tehnyt kertaalleen hallilla Pullan treenit. Mummo oli hieman ihmeissään helpoista tehtävistä. Teemu on lenkittänyt koiria aamuin illoin kunnon lenkeillä. Minusta ei valitettavasti edelleenkään ole lenkkeilijäksi. Arki-illat vierähtävät töiden jälkeen äkkiä. Nopeasti se aika kuluu ja syksy etenee. 

Mökillä kävimme pienellä sienireissulla, jopa minäkin. Sienisaalis jäi varsin laihaksi, mutta saimme kuitenkin kastikkeen aikaiseksi. 

Sieniä ei löydy kotoa Nummisten metsistäkään kun muutamia. Ei se mitään, kuivattuja sieniä on edelleen vaikka millä mitalla kaapissa. Joskus sieniä on ollut siis hyvin ja niitä on tullut kerättyä runsaasti. 

Osaa se syksykin olla kaunis.

Tänä viikonloppuna on käyty Sirpan ja Edithin kanssa hallilla omatoimitreenaamassa. On pelattu Yatzia ja minä itsekseni Bananagramssia. Teemu on tehnyt puuhommia ja minä kerännyt pinaattia ja yrttejä. Lisäksi keittiössä on porissut kukkakaali-parsakaalisosekeittoa, uunikasviksia ja lammaskaalia. Viikoksi ruokaa valmiina. 

Pullasta parasta taisi olla loppuleikit. 

Ehtipä Teemu leipaisemaan luumuherkkuakin.

Flaksi kävi viime viikolla kisauran päätteeksi kehon huollossa. Kireyksiä oli, mutta ei mitään, mitä ei olisi saatu aukaistua. Kireydet johtuvat lähinnä Pullan kanssa painimisesta ja Pullan alistamisesta. Voi morjens mitä menoa hetkittäin! Nyt saamme keskittyä Flaksin lihaskunnon ylläpitämiseen jumpan ja lenkkien muodossa kun agility jää pois ohjelmistosta. Haluamme pitää Flaksin hyväkuntoisena jatkossakin. 

Flaksia vuotta vanhemman Roopen liikkeistä alkaa näkymään jo ikääntyminen. Erityisesti aamuisin, ennen kuin keho käynnistyy. Askel on käynyt selvästi hitaammaksi, eikä sohvalle hyppääminenkään aina onnistu. Ei ainakaan ilman vauhtia. Ainoa tapa elää pitkään on vanheta, ei auta.

Tänä viikonloppuna on kisattu agilityn maailmanmestaruuksista Ruotsin Kalmarissa. Olisihan se ollut siistiä olla mukana, ei voi kieltää. Nyt ollaan tyydytty katsomaan muiden hienoja ratoja videolta. Onnea maailman kahdeksanneksi paras pikkumaksi Iita ja Wensku ja maailman seitsemänneksi paras medi Emmiina ja Cromi! 👏